Mulla on aika vakava korkean paikan kammo.
Esim. meidän katolle en uskalla mennä, kun muut ottavat siellä aurinkoa.
Mua alkaa vain huippaa jo tikkaiden puolessa välissä (2kerroksinen talo).
No sisarukset tietysti nauravat mulle, kun en uskalla tulla katolle asti.
Miten pitäisi tehdä, että pääsisin korkean paikan kammosta?
En uskaltanut edes Oulun tietomaassa mennä sillä hissillä ylös torniin, ku pelkäsin, että maailma kaatuu....
Esim. meidän katolle en uskalla mennä, kun muut ottavat siellä aurinkoa.
Mua alkaa vain huippaa jo tikkaiden puolessa välissä (2kerroksinen talo).
No sisarukset tietysti nauravat mulle, kun en uskalla tulla katolle asti.
Miten pitäisi tehdä, että pääsisin korkean paikan kammosta?
En uskaltanut edes Oulun tietomaassa mennä sillä hissillä ylös torniin, ku pelkäsin, että maailma kaatuu....
Vastaukset 7
Vanhimmat
itselläni on myös tosi paha korkeanpaikankammo. En tohdi mennä edes sellaisiin kauppoihin, joissa pitää mennä rullaportaisiin.
Parikertaa olen yrittänyt ryhdistäyntyä ja olen jalat tutisten mennyt ylös, mutta alas en oo tohtinut tulla vaan olen joutunut pyytämään kauppojen henkilökunnalta lupaa mennä alakerrokseen heidän käyttämillään tavarankuljetushisseillä.
Nämä ovat noloja tilanteita ja tuntuu kuin kukaan ei oikein ymmärrä. Ihmiset tuntuu ajattelevan, että joo taas se haluaa "näytellä", vaikka se tästä juuri on kaukana.
Tuntuu kuin happi loppuisi. Parikertaa olen jopa pyörtynytkin... Jos jollakin on tietoa, miten päästä tästä pelosta, niin olisin tosi onnellinen saamistani neuvoista.
Parannuin kokemalla ja lopuksi voittamalla pelkoni.
Ennen pelkäsin korkeita paikkoja kuollakseni. Eli 3m:n tuntui kammottavalta.
Näin häipyi korkeanpaikankammo.
Olin lomalla ulkomailla. Menin vesipuistoon ja siellä oli 25-30m korkea vesiluikumäki jossa oli pystysuora pudotus alas.
Päätin siitä laskea. Ylösmnminen meni hyvin, mutta kun katsoin ylhäältä, ajattelin että voi hyvä jumala. Yleisöä oli paljon katsomassa, koska mäessä ei päivänaikana montaakaan laskijaa nähty. Moni tuli takaisin alas viereistä loivaa mäkeä, kun ei uskastanut laskea täsät. Ajattelin että en kehtaa perua kun on noin paljon katseliota.
Päättäväisesti menin liukuun turvallisuusohjeet kuunneltuaní. Liun alussa oli ontto/umpinainen putki ension 2m ja sitten muuttui pystysuoraksi pudotukseksi. Näkymä alas putken suulla oli kammottava. En ikinä unohda sitä. Matka alas tuntui kestävän todella pitkään, toivoin mielessäni että lopu jo, lopu jo.
Sen jälkeen huomasin kotimaassa että korkeanpaikan kammo hävisi täysin.
Niitä pelkään minäkin. Polvet tutisevat, ku meen ylös. alas olen tullut yleensä tavallisia portaita pitkin.
Onneks monissa kaupoissa on loivat liukuhihnat. Näin nousu ei edes tunnut pahalta.
Helsingin Forumissa mulla meinas tulla oksennus, ku käveltiin ylimmässä kerroksessa. En pystynyt katsomaan kaiteelta alas. Muuten olisi ollut kiva katella vaatteita ja muuta mukavaa.
Shoppailureissu meni kammon takia aivan pilalle.
..lähteä ulkomaille. Oon nähnyt kuvia sellaisista liukumäistä, ja voi olla, etten varmana uskalla niistä pahimmista liukumäistä laskeakkaan.
Minähän kuolen sellaiseen.
Esitteessä oli teksti, ettei kukaan täysjärkinen uskalla laskea sitä pahinta liukumäkeä. Ja siinäkin oli katsomot ympärillä...
Taisi tulla väärälle palstalle tämä kammo-kirjoitus. Mielenterveys-osastolle se kuuluisi kylläkin.
tuliko tää väärälle palstalle. Olen vanhoillislestadiolainen, joten aattelin, että varmaan tänne mun pitää kirjottaa..
Ja voihan sitä täältäki kysyä neuvoja, miten päästä kammoista eroon..
vl:t voi potea kammoja ja pelkoja? Ei se hulluutta ole, jos on jokin pelko.
Muuten titääkö kukaan onko täällä suomi 24 keskustelupalstaa, jossa keskusteltaisiin juuri edm. ongelmista?