koirat ja vauvat

Meillä kans 2 koiruutta. 3 vuotias ja 7kk. Mun laskettuaika 23.9. Koirat kans meillä saanut aina paljon huomiota ja ollut perheen "vauvoja". Mielekiinnolla minäkin kuulisin samasisesta asiasta.

iskä vei sairaalasta joka päivä jotakin vauvalle ja minulle tuoksuvaa kotiin menenssään. koira sai sitä sitten tutkia rauhassa..

kotiin mennessä isä vei vauvaa ja koira sai iloita minun vastaanottamisestani ja huomiostani. yhdessä sitten mentiin vauvaa tutkimaan. alkuun oltiin todella tarkkana aina, mutta koirastta tuli todella huolehtiva mm vahti vauvaa vaunuissa..

silti joka päivä pidettiin huolta että koira saa edelleenkin myös minun huomion eli yleensä lenkillä käytiin ainakin - siinä tuulettui itseasiassa molemmat! koiran elämä ei saisi hirveästi muuttua eli vauvasta ei saa tulla sille kilpailijaa siksi kun se tuli luo vaikka syöttäessä huomioin sen sanoin ja ehkä rapsutuksella korvan takaa ja siihen jalkoihin se sitten pani maate.

leikkikehä tai matkasänky on koiraperheessä milestäni ehdoton. eli vauvan saa sinne turvaan aina nopeasti ja se voi siellä isompanakin leikkiä eikä tarvitse koko ajan olla kytiksellä ja varuillaan ettei mitään konfliktia tule. koiran tassu jo on niin iso jollain noutajallakin että se tekee pahaa jälkeä innostuessaan tai villiintyessään ja jos niitä on kaksi niin voivat riehaantua helpostikkin..

eli lopputulos: kyllä se onnistuu, mutta kannattaa nähdä vähän vaivaa ja kaikilla on kivempaa!! jos vauva kuuluu niillekkin ne kyllä ottavat sen perheeseensä. niin ja kun purkkiruuan aika tulee ja ruokaharjoittelun niin nehän ovat parhaat kaverit jos saavat sattumia ja jämät..

luonnollista, että laumanjohtajille tulee pentuja. Eikä tietenkän pennut itsessään tuota ongelmia. Ongelmia syntyy, jos ihminen tekee pennusta koiralle kilpailijan, eli tunkee vauvan koiran edelle.

Toisin sanoen, koiran rutiinit ei saa muuttua ainakaan juuri ennen vauvan tuloa. Vauvalle ei saa myöskään antaa koiralle ennen kuuluneita etuuksia (eli jos koira on saanut olla sängyllä, ei siltä sitä voida kieltää, vaikka vauva saakin olla siinä) Jos koiraan suhtautumista ei muuteta, ei ongelmia synny. Ei myöskään mustasukkaisuutta. Koiran kanssa olisi hyvä lenkkeillä myös ilman vauvaa ja vaunuja - varsinkin jos yhtään tuntuu, että se hakee huomiota.

Emme ole huomanneet kummankaan lapsen tulon jälkeen suuria ongelmia eläinten suhteen. Kissoja varten on vaunut olleet tuossa nurkassa, että ehtivät oppia sen kielletyksi paikaksi. Koirille on tuotu haisteltavaksi vaippa jo laitokselta ennen vauvaa, sekä eka kerralla vähän harjoiteltiin lenkkeilyä vaunujen kanssa. Kun vauvan kanssa olemme kotiutuneet, on mieheni tuonut vauvan sisään vasta minun perässäni, olen itse tervehtinyt niitä ensin. Suurten koirien vuoksi ei lapsi ole alkuaikoina ollut lattialla lainkaan, jos koirat ovat sisällä. Ja kun koirista se pomo oppii suhtautumaan, niin se pitää kyllä kurissa sen toisenkin!

Lapsesta ei ole koskaan tehty mitään killettyä, vaan koirat ovat aina saaneet nuuhkaista ohimennessään, ihan kuin meitä muitakin ihmisiä.

Isommat ongelmat tulevatkin vastaan vasta sitten, kun lapsi alkaa liikkumaan. Tahtoo se karvojen repiminen ja kielessä roikkuminen lasta alussa viehättää. Meillä on siksi alusta asti ollut koirilla omat paikat, jpoihin saavat mennä, ja johon lapsilla ei ole asiaa koskaan...

että hän oli kotiin tullessaan riisunut vauvan alasti ja koirat saivat haistella vauvan rauhassa sen jälkeen koirat antoivat vauvan olla rauhassa. eikös se ole kanssa laumaan liittyviä asioita?