Sijoittakaa itsenne meidän tilanteeseemme ja kertokaa mielipiteenne, kenet valitsisitte kummiksi ja mistä syystä.
Nyt ei oteta huomioon vaadittavaa kahden määrää vaan vain "soveltuvuutta".
1. Äidin / isän veli. Ikää alle 20 ja vauhtia riittää kuin nuorella miehellä kuuluukin. Raha-asiat rempallaan, itsestä huolehtiminen alkeellista. On kuitenkin varmaan, että pysyy aina lähipiirissä.
2. Äidin / isän sisko. Edellistäkin nuorempi, ei vielä edes täysi-ikäinen. Haluaa kummiksi, mutta on tavattoman ärsyttävä kaikessa lapsellisuudessaan ja "mulle-heti-kaikki-tänne"-elämänasenteessaan. Todennäköistä kuitenkin on, että pysyy elämässämme lopun ikäänsä.
3. Ystäväpariskunta. Itsemme ikäisiä, rauhallisia. Elävät kuitenkin tilanteessa, joka itsellämme oli jo pari vuotta sitten (opiskelijaelämää...). Ovat ihan miellyttäviä ihmisiä ja he saavat pisteet parisuhteestaan (jota kummallakaan edeltävällä ei ole), mutta emme voi olla varmoja, että nämä ihmiset olisivat kiinnostuneita elämästämme enää kymmenen vuoden päästä. Vauva jo uutisena taisi olla shokki.
Millaisiin ratkaisuihin olette itse päätyneet, kun ehdokkaat ovat tavalla tai toisella epämääräisiä...? =O) Neuvoa ja mielipiteitä kaivataan!
Nyt ei oteta huomioon vaadittavaa kahden määrää vaan vain "soveltuvuutta".
1. Äidin / isän veli. Ikää alle 20 ja vauhtia riittää kuin nuorella miehellä kuuluukin. Raha-asiat rempallaan, itsestä huolehtiminen alkeellista. On kuitenkin varmaan, että pysyy aina lähipiirissä.
2. Äidin / isän sisko. Edellistäkin nuorempi, ei vielä edes täysi-ikäinen. Haluaa kummiksi, mutta on tavattoman ärsyttävä kaikessa lapsellisuudessaan ja "mulle-heti-kaikki-tänne"-elämänasenteessaan. Todennäköistä kuitenkin on, että pysyy elämässämme lopun ikäänsä.
3. Ystäväpariskunta. Itsemme ikäisiä, rauhallisia. Elävät kuitenkin tilanteessa, joka itsellämme oli jo pari vuotta sitten (opiskelijaelämää...). Ovat ihan miellyttäviä ihmisiä ja he saavat pisteet parisuhteestaan (jota kummallakaan edeltävällä ei ole), mutta emme voi olla varmoja, että nämä ihmiset olisivat kiinnostuneita elämästämme enää kymmenen vuoden päästä. Vauva jo uutisena taisi olla shokki.
Millaisiin ratkaisuihin olette itse päätyneet, kun ehdokkaat ovat tavalla tai toisella epämääräisiä...? =O) Neuvoa ja mielipiteitä kaivataan!
Vastaukset 22
Vanhimmat
pyytäisin teinä kummiksi parikymppistä setää/enoa. Ja lisäksi jotakin pariskuntaa, vaikkapa tuo esittämäsi, ellei muita löydy. Mutta ehdottomasti pojan huitelo! Ja ei sitä tyttöä...
Olisitko niin ystävällinen, että perustelisit vielä vastauksesi. Helpottaisi meidän päätöstämme. =O)
jos kyseessä on poikavauva, niin ajattelin, että murkkuiässä yms., kummisetä vois olla vähän niin kuin esikuvana. Ja jos välit ovat läheiset (siis lapsen ja kummin) nuoruuden ongelmissa/pulmissa asiat voisi ottaa selvää ihan vain "miesten kesken", aina ei ole helppo mennä omilta vanhemmilta kyseleen tai omia asioitaan selvittämään.
Ja pariskunta ihan vain noin niin kuin muuten, mielestäni nimittäin olisi hyvä, että lapsella olisi myös pariskuntakummi. (En tiiä miksi.) Mutta ko. pariskunta ei välttämättä ole paras mahdollinen (ei kiinnostunut lapsesta??)
Ja alkoi jotenkin ärsyttään tuon tytön itsensä kummiksi tyrkyttäminen, joten olis tullut hieman kasvatuksellista juttua mukaan... Siis, että kaikkea ei voi saada, pettymyksiä on kohdattava jne (kun ei pääsekkään kummiksi). Ajattelen varmaan hiukka vaikeesti. Tajusikko tarkotusperäni? Seuraavalle lapselle laittakaa tuo tyttö.
Kerropas sitten, mihin päädyitte! :)
vaihtoehto 2 , koska varmasti kun tulee siihen täysikään, niin asenne muuttuu ja tytöt muutenkin tykkää ehkä lapsista enemmän, vaikka kyllä jotkut
pojatkin.
minulla on 17 vuotias tyttö ja hän "pääsi"
siskoni lapsen kummiksi, nytten n.7kk.
hän on aivan onnessaan ja on vähän hoidellutkin
kummityttöään.
tässä perusteluni.
vanhempien sisarukset on mun mielestä aina hyvä valinta kummeiksi. Ei väliä minkä ikänen kummiksi valitessa on ku vaikka kummilapsen syntymähetkellä ois lapsellinen 16-vuotias ni aika pian se jo aikustuu ja ku lapsi kasvaa hyvä apu lastenhoiossa ja muuta.
Mulla itelläki on vähä ongelmaa kummin valinnassa. Ollaan päätetty ottaa kummeiks miehen serkku, 1 yhteinen kaveri pariskunta ja mun veli. Nyt on vaan ongelmana et kenet pyyän mun velipojista ku mulla on 4veljee jotka päässy ripille. Vanhin 25, nuorin 15. Kellään ei vakituista kumppania. Kaikki ois ihan yhtä hyviä ja en halua pahottaa kenenkää mieltä. Millä voin perustella valintaa ku millään kaikki ei voi päästä kummeiksi.
Miksi ihmeessä ette pyydä kaikkia neljää lapsenne kummiksi. Itsellä ei ole vielä kummien valinta ajankohtaista, mutta tuossa tilanteessa varmaan pyytäsin kaikki neljä kummeiksi.
Koskaanhan ei voi tietää onko joku ihminen lähipiirissä myöhemmin, oli kyse sukulaisista tai ystävistä. Tottakai, sukulaiset ovat todennäköisemmin lähipiirissä, mutta ainahan voi välirikkoja tulla... Toisaalta mikä estää ystäviä pysymästä ikuisina ystävinä?
Kiitän kaikista saamistani vastauksista. =O)
Näillä näkymin pyytänemme molemmat vanhempien sisarukset elämäntyylistä ja iästä välittämättä. Toivossa eletään, että molemmat vastuun saatuaan kasvaisivat aikuisiksi...
Nuoressa iässä on vain sellaisia haittapuolia, kuten ihan konkreettiset lahjusasiat. On noloa kummeille, jolleivat pysty muistamaan lasta jouluna tai syntymäpäivänä - saati ostamaan yksinkertaisintakaan kummilahjaa ristiäisiin.
Mielipiteitä tästä?
Toki kummien tärkein tehtävä on läsnäolo, eikä lahjojen jakelu, mutta ymmärtänette fiksuina ihmisinä ongelman ytimen.
Pariskunnan olemme ilmeisesti (?) päättäneet jättää väliin, sillä neljä kummia yhdelle lapselle tuntuisi liioittelulta - ehkä siksi, että meillä molemmilla on vain kaksi kummia / per nuppi.
Että näin.
Ei kai kummien tärkein tehtävä kuitenkaan ole lahjojen antaminen?? Läsnäolo ja lapsen elämään osallistuminen ovat mielestäni paljon tärkeämpää kuin lahjat. Näitä varmasti pystyvät antamaan nuoretkin kummit rahatilanteestaan huolimatta. Eikä pieni lapsi kuitenkaan ymmärrä lahjan arvoa aika moneen vuoteen.
Omalla tytöllä (nyt 6v) on juuri tällainen nuori sälli kummisetänä. Kastehetkellä hän oli 17-vuotias ja täytyy sanoa, että paras kummi on ollut kaikista.
Huomauttaisin kirjoittaneeni aiemmin seuraavaa;
"Toki kummien tärkein tehtävä on läsnäolo, eikä lahjojen jakelu, mutta ymmärtänette fiksuina ihmisinä ongelman ytimen. "
Mainitsin myös, että on noloa, jollei kummeilla ole lahjaa ristiäisiin varaa ostaa. Ja toisaalta haluaisin lapseni saavan muutakin kuin kahdet potkupuvut. Itselleni saamani kummilahja on ollut kiitettävän arvokas muisto ajalta, jota en vielä muista. =O)
Mitä se 17-vuotias ymmärsi lahjaksi tuoda? Vai toiko mitään?
Mä valitsisin kaikki. Tai oikeastaan valitsinkin, samankaltaisessa tilanteessa, enkä ole hetkeäkään katunut. :o)
Mitä väliä vaikka ei toisi mitään? Läsnäolo on minusta aidosti tärkeintä. Kummasti sinua lahjat tuntuvat kiinnostavan.
Ihmettelen, että tuollaista asiaa tarvitsee edes pohtia. Väliäkö niillä lahjoilla.
Tytölle nuori kummisetä toi hopeisen kummilusikan. Ehkä panosti kastelahjaan, koska välillä lahjat ovat hyvinkin yksinkertaisia. Esim. karkkipussi r-kiskalta.
Ohhoijaa.
Meinasi tulla paha sana suusta ulos.
Ehdottaisin luetun ymmärtämisen opettelua. Kuten sanottu, lahjat eivät ole asialistalla numero yksi. Toivoisin vain, että oma lapseni saisi sen, mitä muutkin - kuten muiston ristiäispäivästään. Ja tavallisesti kummin tehtävänä on tuoda tuo muisto.
Muilla lahjuksilla ei niinkään ole väliä. Ennemmin itse tehty kortti / kirje, kuin lahja, jos niikseen tulee. Mutta itse olen ollut iloinen aikoinani saamastani muistosta, joka on edelleen tallessa ja kunniapaikalla.
Sinunko lapset eivät sitten lahjoja ole saaneet?
Kiitos vastauksesta.
Kehotan sinuakin lukemaan Haamutartarille kirjoittamani viestin.
Meidän lapsillamme on molemmilla kuusi kummia (tämä on osittain molempien sukujen perinne, sekä miehelläni että minulla oli liuta kummeja). Esikoisella on "ne pakolliset" eli vanhempien sisarukset ja parhaat ystävät, kuopuksella vanhempien serkut. Voi vaikuttaa liioittelulta, mutta tiesimme (omasta kokemuksesta) että joka tapauksessa osa kummeista ei koskaan muista kummilapsensa merkkipäiviä (hyvä kun muistavat joskus kysäistä mitä lapselle kuuluu) eikä muutenkaan osallistu lapsen elämään. Kuitenkaan emme voineet olla varmoja KETKÄ näistä kuudesta ovat ns. "hyviä kummeja". Tällä hetkellä tilanne on se, että molempien lasten kohdalla puolet kummeista osallistuu kaikkiin tilaisuuksiin ja puolet ei - niinkuin etukäteen arvelimmekin.
sanoisin, että oli kummi sitten nuori tai ei
kastetilaisuuden hetkellä, niin luulisi myös
"nuorten" vanhemmilla olevan sen verran järkeä
ja auttamishalua, että vähän jeesaisi jos jotain haluisi ostaa ja ei itsellä ole rahaa, tai tässä
tapauksessa vaikka joku"kimppalahja mummilta ja kummilta", kun samaa perhettä on...?!
Lienet oikeassa.
Päädyimme mekin samaan lopputulokseen, että vaikkei tulevalla kummilla vielä olisi älliä / käytöstapoja / rahaa lahjaa hankkia, patistanevat vanhemmat kuitenkin sisaruksiamme moiseen tekoon.
Jonkin verran tuota kummiasiaakin on vielä aikaa pohdiskella, mutta näillä näkymin päädyimme kahjoihin sisaruksiimme. Eivätköhän ne siitä ajan kuluessa kasva, kuten mekin... =)
no ilman muuta JO muutaman vuoden päästä,
ajatusmaailma on muuttunut ja "aikuistunut"!
ja mikäs sen parempi, kun sitten joskus sitä
hoitoapua tarvitaan, niin luulen että se on
helpompaa teillä sitten näin lähipiirissä.
Ja kummit on "lähempänä" kummilastaan!
JA ei siinä ole mitään PAHAA jos kastetilaisuuteen
vie jonkun lahjan, päin vastoin.
se on sitten asia erikseen minkälaisen ja kuinka
arvokkaan, sillä ei mielestäni ole merkitystä,
vaan sillä tarkoituksella!
oma tyttöni(17v.),kun pääsi kummiksi, halusi antaa
oman hopea-sydän riipuksen(kaunis ajatus sinänsä)ja minä äitinä ostin siihen vielä lisäksi kauniin näköisen(halvan)vauva-valokuvakehyksen,
joista pidettiin.
itse kun olin sylikummina, kysyin vauvan äidiltä
ostaisinko kummilusikan vai valokuvakehyksen
kaiverruksineen vai muun(itse halusin ostaa!)
päädyttiin kehykseen ja oltiin yhdessä sitä valikoimassa!
Edellisissä keskusteluissa moni painostaa, että
ei sitä lahjaa niinkään tarvitse ostaa, mutta
jokainen tekee omalla tyylillään.
minä en olisi edes kehdannut mennä ilman lahjaa.
niinkuin sanoin, että ei sillä arvolla niinkään
merkitystä vaan tarkoituksella!
ja sinun (alkuper.)sanoja lainatakseni, että
kyllä ne "kahjot sisarukset" siitä kasvaa ja
aikuistuu niin henkisesti kuin muutenkin, oppii
vielä arvostamaan kummiuttaan ja olemaan siitä
jopa ylpeä, niinkuin minun tyttöni!
Kiitän tästä kannustavasta kommentista.
Lahjuksilla tarkoitin juuri tuota; se nyt vain on yleinen käytäntö hankkia jotakin lahjaksi.
Itsestäni tulee kahden viikon sisällä kummi ja myös minä olen keskustellut lapsen äidin kanssa, mikä myös vanhemmista tuntuisi miellyttävältä lahjalta.
Ylpeänä menen sitä kummilusikkaa ostamaan. Toivottavasti niin menee sisaruksemmekin. =)
uskon, että kyllä varmasti.
se olisi kiva muisto...
jälkikäteen sitä tuskin enään tulee ostettua semmoista, mitä nyt yleensä ristiäistapahtumassa
on kummille tapana ostaa!
korjaus, siis kummilapselle :-)
Lapsi on tyytyväinen ihan pieneenkin muistamiseen ja yhteiseen aikaan kummien kanssa. Ainakin meidän lapset, koska hänen (lapsen) kummejaanhan he ovat, eivät meidän.