Mielenkiinnosta kysyn, kuinka moni yliopistoon päässyt on kokenut kateuden tunnetta ympäristössään, ilmoitettuaan opiskeluaikeistaan?
Omalla kohdallani tuntuu, että niin "kaveri"porukassa kuin työtovereissakin on havaittavissa tietynkaltaista kateutta asian suhteen. Olisi pitänyt nähtävästi yrittää hoitaa asia matalammalla profiililla ts. olla kertomatta. Toisaalta päästessään aikuisiällä opiskelemaan omaa haaveammattia lopultakin, sitä väistämättäkin tuulettelee. Olen itse suhtautunut aina toisten menestykseen ilolla ja myötämielellä kannustaen. Tämä kyräily ja viileä kohtelu tuntuu todella ikävältä. Ei uskoisi, että kyseessä on yli 30 v ihmiset enimmälti.
Omalla kohdallani tuntuu, että niin "kaveri"porukassa kuin työtovereissakin on havaittavissa tietynkaltaista kateutta asian suhteen. Olisi pitänyt nähtävästi yrittää hoitaa asia matalammalla profiililla ts. olla kertomatta. Toisaalta päästessään aikuisiällä opiskelemaan omaa haaveammattia lopultakin, sitä väistämättäkin tuulettelee. Olen itse suhtautunut aina toisten menestykseen ilolla ja myötämielellä kannustaen. Tämä kyräily ja viileä kohtelu tuntuu todella ikävältä. Ei uskoisi, että kyseessä on yli 30 v ihmiset enimmälti.
Vastaukset 19
Vanhimmat
on suomalaisten perisynti! Kyllä täälläkin on kateutta havaittavissa! mulla ei oo etes tulokset tullu, mut pelkästään hakeminen arvostettuun opiskelupaikkaan aiheutti NIIIIIIIIIN PALJON kateutta että heti luulen kuulemma liikoja itsestäni!
*huoh*
Näinhän se valitettavasti on. Säälittää toisaalta nämä onnettomat jupisijat..Toivotaan, että pääset hakemaasi paikkaan. Itse en hakuvaiheessa liiemmin puhunut asiasta, mikä ilmeisesti myös oli ärsyttävää joidenkin mielestä!
Lievästi off-topic, mutta kuitenkin. Jos uskaltaa ihan ulkomaille asti opiskelemaan mitä tahansa alaa, on suhtautuminen lievästi sanottuna nuiva. Ulkomailla opiskelu on luusereille ja niille, jotka eivät mukamas pääse suomalaiseen yliopistoon. Tuosta viereisestä aiheeseen liittyvästä keskustelusta voi käydä toteamassa asian, kateus se vain pilkahtelee säännöllisesti, kun vieraaseen maahan lähtevä/siellä jo opiskeleva saa vastaukseksi lähinnä nyrpistelyä ja juuri tuota "luuletko olevas jotain" -kommentointia.
Keneltä se on pois, jos opiskelen minua kiinnostavaa alaa juuri siellä, missä haluan?
Koko elämäni olen ollut ns. kaikkien kaveri eli en profiloitunut vaan tiettyyn kaveriporukkaan, vaan tulin juttuun kaikkien kanssa. Nyt jälkeenpäin opiskelen kauppatieteellisessä. Kun nämä jo puolitutuiksi jääneet tulevat kaupassa vastaan ja kysyvät mitä teen nykyään, vastatessani kauppatieteellinen, ainakin puolet sanovat rivien välistä että "kuka ..ttu sä luulet olevas, luuletsä olevas jotenkin parempi ku me muut" vaikka yritän olla miten vaatimaton koulutukseni merkityksestä. Parhain letkautus taitaa olla "köyhäks sä silti jäät". Eih ;)
Noh, tämä on tietenkin pieni ongelma, eikä sekään minun ongelma, mutta joillekin se on liikaa nähdä vanhat tutut yliopistossa koska itse on siwan kassalla. En enää jaksa välittää muiden ajatuksista ja keskityn vaan siihen, että teen omat hommani kunnolla. Jaksamisia sullekin opiskeluihin!
Kaikki kelle olen kertonut, ovat olleet aidoisti ilahtuneita ja onnellisia puolestani. Tosin työpaikalla en ole asiasta kertonut kenellekään.
samaa on sattunut kerrottuani aikeista opiskella yliopistossa...
sukulaiset,tutut ja hieman tuntemattomammatkin kateelliset vajaaälyiset paskat ovat jaksaneet vittuilla oikein olan takaa! NAURETTAVAA!
pidä puolesi
Itse olen vasta hakenut(koe ollut jo), mutta jo on kuulunut kommenttia, viimeksi viime viikolla: "No täytyyhän sun olla realisti, että sinne on tosi vaikee päästä, etkä sä mitä luultavimmin pääse". Luin kuitenkin lähes pääni puhki.. Kiitos!
Kieltämättä itsekin olen saanut tiettyä kateutta osakseni. Ne, keitä ei opiskelu kiinnosta, eivät ole moksiskaan, tai ovat aidosti iloisia puolestani.
Mutta ne, ketkä itsekin tähtäävät tulevaisuudessa vähän korkeammalle, ovat järjestelmällisesti huomauttaneet, että "tuskinpa sinne kuitenkaan tulet pääsemään" tai "semmoset yliopistot on ihan turhia, työttömäks sieltä kuitenkin valmistuu". Moiset kommentit lähinnä siksi, että toisten opiskelut ovat takkuilleet, tai eivät ole itse päässeet/eivät ole motivoituneita lukeakseen pääsykokeisiin. Pahimmat kommentit tulee kylläkin AMK:laisilta. He ihmettelevät, mitä järkeä on mennä yliopstoon kuluttamaan itsensä puhki lukemisella, kun AMK:sta valmistuu mukamas yhtä hyvin.
Itse en koe kateutta, olen iloinen, jos joku pääsee haluamansa paikkaan. Opiskelen itseäni varten, en päde koulutksellani yhtään.
Minä lueskelin puoli salaa kevään lääkiksen kokeisiin ja pääsin sisään. Epäilemättä suurin osa työpaikallani ei ymmärrä, mitä tarkoittaa "lääketieteellisessä opiskelu". Ressukat uskovat, että käyn jonkin sortin yrttikurssin ja palaan heidän keskuuteensa.
Sukulaisten suhtautuminen on yllättänyt täysin. Kuvittelin, että saan kannustavia kommentteja, mutta toisin kävi. Ensi kommentit olivat tyrmääviä. "Et taida tyttö rassu ymmärtää, kuinka paljon työtä on edessä". ja kun itsellä tahtotila on talon kokoluokkaa, en ihan ymmärrä...
Kaikesta huolimatta ja ehkä juuri sen vuoksi, aion suorittaa tutkinnon ja ottaa kommentoijat vastaan valkoinen takki päällä. Hyvää kesää kaikille!
Hain ja pääsin pari vuotta sitten teknilliseen ja kun tuttavat, erityisesti naiset, kuulivat että minusta tulee DI, olivat kateellisen oloisia. Jotain, että "onpa harvinainen ammatti naiselle"-kommenttia tuli. Kyllä sen naamanilmeestä näki, kuka oli kateellinen, kuka vain hyväntahtoisen utelias.
"Kyllä sen naamanilmeestä näki, kuka oli kateellinen, kuka vain hyväntahtoisen utelias."
Aina te pikkutytöt luulette olevanne jotain ihmistuntijoita. Oikeesti tuskinpa ne sukulaiset tai tutut ovat teille kateellisia, tuskinpa niitä vittuakaan kiinnostaa teidän tekemiset.
Te luulette niiden olevan kateellisia, koska toivotte niiden olevan kateellisia.
Koska kouluunpääsynne oli itsellenne niin valtavan suuri asia, kuvittette, että se olisi sitä muillekin. Sen takia ette pysty ymmärtämään tuttujen ilottomia onnitteluja. "Onpas tuo kateellinen" te ajattelette, vaikka tyyppi oikeesti on vain välinpitämätön teidän suhteenne.
osoitit kielen käytölläsi vähintään itse olevasi teinin tasolla. täysin asiatonta tekstiä kaikin puolin. ja säälittävää.
te,jotka kuulette kateellisia vihjauksia siitä että olette onnistuneet, voitte vain nauraa typerille kommenteille ja muistaa ola sellaisen yläpuolella.
hyvää kesän jatkoa kaikille.
No mä puolestaan ymmärrän tekemäs pointin harvinaisen hyvin enkä siitä loukkaannu. Täsmää nimittäin harvinaisen hyvin monien immeisten kohdalla. Mutta vain joidenkin, eli ei kuitenkaan yleistystä kiitos. Mut joka tapauksessa on hyvä tiedostaa erilaiset pointit, ni osaa käyttäytyä asiallisesti.
Mä sain paikan oikiksesta viime vuonna ja ymmärrän hyvin, ettei se välttämäti muita kiihota vaikka ite olinkin seittemännessä taivaassa. Saa olla aivan niin iloinen kun itestä tuntuu, mutten tiettykkään odota samaa muilta enkä jauha asiasta, kunei se todellakaan kaikkia kiinnosta.
...näillä "kateellisilla" immeisillä itsellä varmasti vähän hampaankoloon oma koulutus, tai sitten juuri sen puute.
Minusta on vähän ihmeellistä kuvitella että joku olisi kateellinen yliopisto-opinnoista. Minäkin pääsin yliopistoon suoraan lukiosta eikä kukaan ole oikein mitään sen kummemmin sanonut. Tai jotkut ovat kyllä sanoneet, että "no sillä alalla varmaan töitä riittää" tai että "tulehan sitten tänne kotikuntaan töihin, täällä ne xxx työtä tekevät keikkuu palkkalistojen kärjessä". Mutta kukaan ei ole ollut kateellinen.
Minusta ei ole kateellisuutta jos joku ei kauheasti iloitse yliopistoon päässeen puolesta. Jokainen kyllä tietää että se on raskas tie kuljettavaksi ja joillakin aloilla saa tosissaan nähdä vaivaa päästäkseen töihin. Toisaalta taas yliopistoon voi päästä kuka tahansa, kaikki taitaa olla kiinni tahdonvoimasta, tai siis siitä että näkee niissä opinnoissa jotain itselle arvokasta. Jotkut haluavat päästä pätemään, toiset (luuserit) haluaa yliopistoon vaan siksi että luulevat muiden olevan sitten kateellisia ja sitten on se ihmisryhmä joilla on todellista kiinnostusta alaa kohtaan ja kenties jo harrastuneisuuttakin alalta. Viimeksi mainittu ryhmä taitaa onneksi olla suurin...
Serkkuni valmistui vuosi sitten tutkijaksi hienoin paperein ja tienaa tälläkin hetkellä aika sikana, mutta kukaan ei ole tälle kateellinen. Kaikki ovat nähneet että tuon saavutuksen takana on ollut kamalasti stressiä, ahdistusta ja kiirettä, rahatilanteesta puhumattakaan. Kyllä jokainen yliopistossa jaksava on palkkionsa ansainnut, toisilta jää silti - ikävä kyllä - työpaikka saamatta tai sen työn säilyttämisen takia joutuu opiskelemaan koko loppuelämänsä. Ei meillä ole niin helppoa että kannattaisi kateellinen olla...
Heipä hei vain kaikille!
Enpä tiedä onko taustalla välttämättä kateus juuri varsinaisesta opiskelupaikasta. Itse olen kuullut niin ystävien kuin sukulaisten puolelta mitä ihmeellisimpiä ja ilkeitä kommenteja. En tiedä onko se kateutta varsinaisesti unelmistani opiskelupaikan suhteen, vai jostain muusta.
Elämäni näyttää monien silmissä täydelliseltä, olen saavuttanut yhden AMK- tutkinnon, saanut kaksi täydellistä lasta, elän onnistuneessa avioliitossa, ja sattuupa meillä vielä olemaan se punainen tupa ja perunamaa koirineen.
Tämän lisäksi olen kahden pienen lapsen kanssa jatkanut opintojani avoimessa yliopistossa ja saanut kokoon jo 100 ov. Unelmien täyttymys olisi, jos vielä pääsisin yliopistoon sisälle ja opiskelusta tulisi konkreettisempaa.
Isäni on arvostellut moneen otteeseen, " kyllä sitä pitää käsillä töitä tehdä, että yliopistot ovat silkkaa ajantuhlausta ". Anoppini kyselee, "Miksi et mene pankkiin töihin, siellähän sitä rahaa on". Olen vain todennut, että en ole huviksi opiskellut psykologiaa ja yhteiskunnallisia aineita, jos minua ura pankissa kiinnostaisi - voisin siis nykyisellä tutkinnollani tuon alan töitä tehdä.
Ystäväni spekuloivat, " Kyllä sitä alkaa aika vanha jo kolmekymppisenä olla aloittamaan uutta tutkintoa. Tosin minähän olen jo tehnyt tutkinnostani avoimessa suuren osan. Veljeni puolestaan kommentoi, " No sinähän valmistut suoraan työttömyyskassaan". Niinpä niin..tarinaa riittäisi, vaikka kuinka pitkä lista kerrottavaksi.
Kertokaahan minulle, mistä tässä oikeastaan on kysymys. En ole todellakaan luonteeltani mikään suupaltti, joka kertoilisi ja kehuskelisi unelmistaan ja opiskeluistaan kaikille. Toki vastaan, jos kysytään, mutta mieluummin teen asioita hissukseni omassa rauhassa.
Täytyy vielä lisätä edelliseen viestiini sen verran, että uskon sosiaaliluokilla olevan myös merkitystä ihmisten kommenteihin.
Monet kasvavat perheessä, joissa vanhemmat ovat koulutettuja ja näin ollen odotuksena on se, että myös lapset ovat tulevaisuudessa korkeasti koulutettuja - ei tietenkään aina. Itse tulen alemmasta sosiaaliluokasta ja kipuaminen ylöspäin on todella vaikeaa. Isäni sanoi minulle hiljattain, että muista mistä sinä olet lähtöisin. Suvussani ei ole kovinkaan monta korkeasti koulutettua ihmistä ja tällä varmasti on suuri merkitys ihmisten asenteisiin.
Toisaalta on varmasti vaikeaa olla se "sukunsa ensimmäinen", koska ennakko-oletus on että et sinä varmaan pärjää. Toisaalta on varmasti vielä vaikeampaa olla se, jolta oletetaan automaattisesti ihmeitä tyyliin "koko sukusi on juristeja/lääkäreitä, tietysti sinunkin kuuluu päästä sisään ja lukea ennätysajassa". Itse olen sellainen, että saan siitä voimaa jos oletetaan, etten johonkin pysty(ns. näytöntahto). Odotusten puolelta en tosin kuulu kumpaankaan edellämainituista ääriryhmistä, vaan enemmänkin tasaisten tallaajien sukuun ja ystäväpiiriin (on kaikennäköistä ja joka ammattia). Ps. Jos/KUN pääset sisään, eihän sulla mene kuin vuosi-pari kun on paperit taskussa, tsemppiä!
...suhteellinen käsite tuo täydellisyys..:) Oletko ajatellut, että tuttaviesi vihjailu johtuisi omasta asenteestasi eli ns. luulet itsestäsi liikoja? Amk-tutkinnolla, kahdella täydellisellä (taas se sana!) lapsella ja hurtilla sekä onnistuneella avioliitolla brassailu on aika mautonta. Tiesitkö, että ne omat lapsesi ovat täydellisiä ainoastaan omasta mielestäsi, muiden silmissä he voivat olla ärsyttäviä ja rumia kakaroita? (kaikki lapset ja vauvat eivät todellakaan ole suloisia, yksilöitä he ovat, kuten aikuisetkin)
Kaiken takana taitaa olla vain sinun omat luulosi, jotka ärsyttävät lähipiiriä.
t.Yliopistosta valmistunut maisteri