Kerrankin kumppanini jonka kanssa ollaan asumiseron partalla, oli kanssani samaa mieltä ja kannatti uhriutumisen lopettamista.
Lopetin uhriutumisen
Anonyymi-ap
10320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen ollut huomaavinani, että harva valittaja tajuaa miten paljon jatkuva valittaminen vaikuttaa ihmissuhteisiin. Ei pelkästään parisuhteeseen, vaan miten moni heistä huomaa muutenkin olevansa ilman kavereita.
Monikohan valittaja valittaa olevansa yksinäinen. Vaikka he voisivat hankkia ystäviä ihan vain sillä, että lopettaisivat valittamisen?
Uhriutujien ongelma on se että ne ei koskaan etsi ratkaisuja, vaan syyllisiä.
Ei siinä muuten mitä, mutta vaikka ne löytäis sen syyllisen, niin se ei ole ratkaisu, eli ne joutuu etsimään vaan aina ja aina uusia syyllisiä. Mitä sitten tapahtuu jos vaikka ne lääkkeiden sivuvaikutukset loppuu? Ketä sitten syytetään? Sitäkö ettei itse älytä mennä terapiaan?
et edes ymmärrä sitä että eivät sairaat ole uhriutujia.
Jos uhriutuminen haittaa sairaanloisesti elämää, niin se itsessään on jo "sairaus"
Uhriutuminen on paras lopettaa, jos vain voi ja osaa!
Mitä hyvää uhriutuminen on tuonut kenenkään elämään? Ei mitään!
Uhriutumisessakin on puolensa ja puolensa. Kun ikää on jo kertynyt hirmuisesti, 87v, on terveellistä muistaa oma ajallisuutensa.
Uhriudun poistumaan näyttämöltä kunhan napakka käsky käyp.
Ei kuulemma ole vastaanlaittamista näissä lopunajanvoideltujen asioissa.
Auttaneeko uhriutuminen mihinkään vaivaan. Kysyn vaan?
Ei auta. Se ainoastaan pahentaa jo mahdollisesti ennestään pahaa oloa.
Vaikka se kai on joillekkin sellainen couping mekanismi, niin siinä on useita haittoja. Siinä vain omat voimat heikkenee, elämän ilo katoaa, suhteet kärsivät, se ei tuo mitään ratkaisuja, ihmisen henkinen kasvu pysähtyy jne jne...