ja siitä on tehty elämäntapana normi. Ei suurten ikäluokkien äidit käyneet vielä töissä. Tottakai, naiset saivat omalla työllä oman elämän, omaa rahaa, omat ihmisoikeudet. Mutta voidaanko jo siirtyä seuraavaan vaiheeseen? Kyllä, Suomen talousromahdus meinaa ajattaa tilanteen taaksepäin. Työtön on äänetön. Tyttölasten itsenäistyminen tapahtuu edelleen oman työn kautta.
- Koulutus ei enää ole tae työpaikasta.
- työpaikkoja ei vaan ole
- Jos joku on kotiäiti, se sanallistetaan aika äkkiä ”vaan kotiaäiti”.
- Kyllä tiedostetaan, että pelkille tuille heitäytyminen ei ole elämää.
Miksi osa- aika työllä ei elä? Miksi jonkun toisen työaika arvotetaan kalliimmaksi ja toisen mitättömäksi?
Tää liittyy TODELLAKIN NUORTEN TULEVAISUUDENUSKOON JA
USKALLUKSEEN LISÄÄNTYÄ.
Työelämä työntää nuoret lisääntymisikäiset tyttölapset pois työelämästä.
Tätä ei saa sanoa ääneen. Työantaja karttaa lisääntymisikäisiä naisia.
Joten - nuorten on saatava työ tai tulo jolla
elättää itseään vaikka tekisi lapsia.
Ehdotuksia? Yrittäjyyskasvatus?
Muuta?
- Koulutus ei enää ole tae työpaikasta.
- työpaikkoja ei vaan ole
- Jos joku on kotiäiti, se sanallistetaan aika äkkiä ”vaan kotiaäiti”.
- Kyllä tiedostetaan, että pelkille tuille heitäytyminen ei ole elämää.
Miksi osa- aika työllä ei elä? Miksi jonkun toisen työaika arvotetaan kalliimmaksi ja toisen mitättömäksi?
Tää liittyy TODELLAKIN NUORTEN TULEVAISUUDENUSKOON JA
USKALLUKSEEN LISÄÄNTYÄ.
Työelämä työntää nuoret lisääntymisikäiset tyttölapset pois työelämästä.
Tätä ei saa sanoa ääneen. Työantaja karttaa lisääntymisikäisiä naisia.
Joten - nuorten on saatava työ tai tulo jolla
elättää itseään vaikka tekisi lapsia.
Ehdotuksia? Yrittäjyyskasvatus?
Muuta?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ulkomaille lähtö on hyvä ratkaisu. Palkat paremmat ja kielitaito karttuu. Itse olin vuosia Sveitsissä töissä ja mulla on pelkkiä hyviä muistoja siellä elämisestä.
Ei Suomen työllisyys ole miestenkään kannalta hyvä.
Se että on töitä ja luottamus omiin voimiin,
on aika merkitsevä koko yhteiskunnankin kannalta,
vaikka ei lisääntyisikään.
Sori vastaus meni väärään kohtaan.
***
Vaihtarivuodet on mahdollista. Mutta saako sillä töitä Suomessa?
Etähommia?
1800 luvun puolivälistä ja lopulta lähtien kun
suomalaiset tyttölapset saivat mennä kouluun, opiskella
ja töihin - alkoi muutos.
Koulujen opettajat olivat alkuun miehiä, pappeja, kirkon henkilöstöä ja
muodostettuun päivähoitoon- kotiin pääsi töihin rikkaiden
perheiden aikuistuvat tyttölapset.
Sota vei miehet ja naiset meni tehtaisiin töihin. Aika moni nainen on rakentanut myös
rintamamiestalot. Ja talkoilla.
Suomen teollisuus on nostettu naisten voimin.
Mihin se usko omiin voimiin on kadonnut?
Teollistuminen? Lokerot? Ollaan riippuvaisia valtiosta,
tuista.
Mikä tässä meni pieleen?
Oliko itsenäisyyden aika 1940- 1990 ( EU sopimus) liian lyhyt?
Sitten alkoi uusi alistamiskausi?
Yrittäjyyskasvatus olisi ehdottomasti tuotava mukaan koukujen opetukseen, mieluiten jo alaluokilta. Yrittäjyyt on asia, joka on monelle ei yrittäjäperheestä tulevalle täysin vieras ja pelottavakin asia. Kun se tuotaisiin mukaan jo alaluokkien opetukseen, niin tuota saataisiin purettua.
Yrittäjäksi alkamista pitäisi muutoinkin helpottaa monin tavoin, sius ditä kynnystä alkaa yrittäjäksi. Kotona työttömänä ollessa saa rahaa hyvinkin helposti ja myös osa-aikatöitä voi tehdä suht helposti ja sitten saada soviteltua työttömytsturvaa. Sen sijaan yrittäjäksi alkaessa koko tuo tuki putoaa yleensä automaattisesti pois. Jokqinen kuitenkin tietää, että harva yritys alkaa heti ensimmäisestä päivästä tuota voittoa riittävästi elämiseen. Se voi viedä aikaa, varsinkin jos kyseessä on uudempi bisnesidea. Nykysysteemissä yittäjäksi alkaminen on suht hyvin toimeentulevien etuoikeus. Osa-aikaisesti työttömänä on varaa kokeilla vähän sinne ja vähän tänne, mutta yrittäjyyden kanssa niin ei ole.
Kaikki epäily alkaa jos ilmoittaa aloittavansa yrityksen.
Suomi tarvitsee yrityksiä.
Tarkennetaan
ihmiset tarvitsevat mahdollisuuden.
Kyllä, myös vapaa-ajan tekemisten kyttääminen kiihtyy kummasti, jos menet sanomaan mitään yrittäjyyden kiinnostamisesta. Samaten lähipiirin kyttääminen, ettei vain sitä yritystä pykätäkin jonkun toisen nimiin. Jne.
Nimenomaan. Ei saisi olla niin, että työttömänä oleminen on helppoa ja turvallista ja yrittäjyyden kokeileminen on pelkkää riskiä. Yrittäjyyteen liittyy jo itsessään se yrittäjän oma riski, mutta se että se lätkäisyään päälle heti 1. päivästä, ei oikein tuen nykypäivässä uusien yritysten syntymistä.
Esimerkiksi sellainen systeemi voisi kannustaa yrittämään, jos yrittäjäksi alkaessa tuki ei putoaisi heti pois, vaan esimerkiksi asteittain tietyn ajan kuluessa. Onhan meillä starttirahasysteemi, mutta jokainen sen kanssa tekemisissä ollut tietää senkin olevan ei niin kovin toimiva systeemi. Sekään ei tue kokeilemaan ja ottamaan riskejä saada täysin uusi idea toimimaan jne. Sinäkin pitää olla hyvin varma siitä omasta liikeideastaan jo heti ensimmäisestä päivästä.
En usko, että työttömyys on kenellekkään unelma, siihen ajaudutaan
ja se periytyy jos tätä homaa ei nyt muuteta.
Yrityksen aloittamisen vaiheessa ihmisellä saattaa olla
pelkästään tahto tehdä ja osaaminen ns. sorviin,
mutta se paperityön määrä, byrogratia, verot,
huoli pärjäämisestä vie voimia.
Verottaja ja eläkeyhtiöt haluaa aina olla ekana jaolla.
Työttömyystuet menee jos edes perheessä on yrittäjä.
Jos menee pankkiin avamaan yritykselle tilin,
kaikki maksut nostetaan tappiin.
Alkavalle yritykselle kaikki hinnoitellaan mahdollisimman kalliiksi.
ALV homma ihan maho homma.
Ekana vuonna ei todellakaan vielä tuloa, mutta kaikki on koura ojossa,
pyytämässä rahaa.
Teleyhtöt myy pienyritysten puhelinnumeroita lupaa kysymättä ja
taas alkaa rahan ruinaaminen.
Käteinen yritetään hävittää, ja maksupäätteet on sikakalliita.
Käteisen hävitys kadottaa vuosittain aika monta alkavaa yritystä,
Maksupääte on välistävetäjä.
KAIKKI TIETO JAETAAN TAPAHTUMASTA lupaa kysymättä,
En kai mä nyt missään ole esittänyt sen olevan unelma? Kyllä se silti helppoa on ja turvallista. Kun vain toimit ohjeiden mukaan, niin saat rahaa. Se on myös passivoivaa, vaikka siinä muka niitä "aktivointitoimia" on lisätty. Ei toistomainen työhakemusten tehtailu ja virkailijoiden tapaamiset oikeasti juurikaan ketään aktivoi.
Olen ollut työtön, enkä kokenut sitä turvalliseksi.
Se oli kamalaa, stressaavaa, nujertavaa, kammottvaa.
Tunsin itseni kohteeksi, huonoksi, kytätyksi.
Todella moni paskaprojekti elää työttömistä.
Suomea pyritetään halvoilla työttömillä, pätkätyöläisillä,
tukityöpaikoilla. Orjakauppaa. Ei ole parempaa nimitystä.
Ne pätkäduunin saaneet kuvittelee saavansa vakipaikan olemalla
hyvä. Se ei mene niin. Aika moni firma pyörii halvoilla, työttömillä.
S - ketju aloitti nousunsa käyttömällä työttömiä hyväkseen.
Sikaketju.
Todella alentavaa.
Starttia ei saa jos homma on jo aloitettu ja
sitä ennen yrityskoneisto
painostaa yrittäjää kertomaan kaikki
salaisuutensa jollekin urkkijoille.
Siellä kusetetaan alkavaa yrittäjää kunnolla.
Joissain kaupungeissa työkkärin
starttirahan jakelijat jäyttäytyy vähintään
omituisesti.
Joku ulkopuolinen ”ei usko sinuun”. Niin se menee.
Huikkaan sivusta ... tohon listaan voi vielä lisätä sen, että nykyään on paljon sellasia hommia, joihin ei palkolliseksi oteta. Moni firma ei enää palkkaa työntekijöitä työsuhteeseen, vaan sitä hommaa on pakko tehdä yrittäjänä, jos sitä työtä haluat tehdä. Sillonkaan se harvoin tarkottaa, että työ alkaa heti tuottaa riittävästi. Se kuitenki tarkottaa, että automaattisesti tuet veks. Kyllä tuolla työtä olisi, mutta moni ei uskalla sitä työtä nykysysteemissä ottaa vastaan.
Kyllä sekin stressaavaa varmasti monille on, mutta ei se ole mitään verrattuba siihrn stressiin, joka yrittäjäksi alkavana heti tulisi päälle.
Itse olen kokenut sekä työttömän stressin, että työttömästä yrittäjäksi ryhtyneen stressin, että yrittäjästä takaisin työttömäksi työnhakijaksi pyristelevän stressin (se ei muuten ole ihan helppoa) ja myös sen stressin, kun yritän jostakin löytää sen keinon, että voisin uudestaan alkaa yrittäjäksi ja törmään joka puolella taloudellisiin pohjattomiin kuiluihin. Ehkä siksi mä koen sen työttömän stressin niin pieneksi ja työttömänä pysymisen lopulta kuitenkin varsin helpoksi ja turvalliseksi.
Voin kuvitella.
Kun leimautuu yrittäjäksi, epäilys on pitkä,
eikä sieltä pääse enää työttömäksi työnhakijaksi.
Olen ollut myös työssäkäyvä työnhakuvelvollinen.
Ihan yhtä kammottavaa. Joku soitteli perään
ja kyseli missä olen. Ja siihen oli vastattava.
Kun tietää ettei ole töitä, en voi kuvitella olevani
työkkärin työntekijä, puristamassa ihmisiä työnhakuun.
Perusteollisuus on lähtenyt Suomesta kiinaan.
SE todella muodosti Suomeen noin 1,5 miljoonan työttömän
armeijan.
300 000 virallisesti, lisäksi pätkätöiden tekijöitä, pakkoyrittäjiä,
kaikilta tuilta pudonneita, työkyvyttömiä…
Vakituisia sopimuksia ei enää saa. Kesätöitä ei enää saa.
Jos vammautuu onnettomuudessa, vakuutus ei auta, terveydenhuolto vetäytyy,
ei ole keinoa palata töihin kevennetyllä.
Niinpä. Se kyttäämisen määrä on käsittämätön. Automaattinen oletus on, että yrität jotenkin kusettaa ja että sut pitää vain saada siitä kiinni.
Mä luulen, että tosta syystä mun suhtautumiseni noihin "tukityöllistämisiinkin" on vähän erilainen ku monilla muilla. Siis toki ne periaatteessa vituttaa kaikessa typeryydessään ja turhuudessaan ja ilmaisen työvoiman riistossaan, mutta lopulta mä kuitenkin koen sen olevan mulle pienempi vaiva kuin se toinen vaihtoehto. Niin kauan kun se homma ei tule mulle kalliimmaksi ku kotona oleminen, niin okei. Kyllä se typerää on, mutta sitten mä saan olla taas aikani ihan rauhassa jatkuvalta ahdistelulta viranomaisten taholta. Se, että mä pääsisin elättämään itse itseni on vain tehty hiivatin vaikeaksi.
"Se, että mä pääsisin elättämään itse itseni on vain tehty hiivatin vaikeaksi."
Tai ehkä oikeampi muotoilu olisi, että se on tehty ihan hiivatin KALLIIKSI. Se on miettimisen arvoinen asia, että kuinka paljon mä haluan maksaa siitä ilosta.
Tämä ei ehkä ihan suoraan liity alotuksen aiheeseen, mutta tuli tästä mieleeni. Mä olen miettinyt tätä toisinaan tässä vuosien varrella ja nyt tämä tuli mulle taas mieleeni, kun toisessa iltapäivälehdessä oli juttua tästä pitkäaikaikaistyöttömästä onko hän nyt tubettaja. Haluan nyt heti alkuun todeta, että mulla ei ole mitään häntä tai hänen tubetustaan vastaan. Mun mielestäni on vain mielenkiintosta, että miten hän on edes päässyt alottamaan sen, jos hän on kerta pitkäaikaistyötön. Mä olen toisinaan miettinyt, että olis kiva jutella kunnolla jonkun hänen kaltasensa kanssa siitä, että miten toi on edes mahdollista. Miten on mahdollista, että työkkäri ei ole alkanut heti urputtamaan asiasta? Onko toi tapahtunut aikana, jolloin ne ei ole vielä tajunneet, että tuollainenkin harrastus on mahdollista, eivätkä seuranneet näitä? Oma kokemukseni on nimittäin se, että työkkäri on alkanut urputtaa jopa kansalaisopiston joogakursseista, joilla kävin sunnuntaisin. Siis minä osallistuin niille, en vetänyt niitä ja sekin oli työkkärille liikaa. 😃
Tyttöjen tulevaisuutta ei takaa mikään määrä poliittisia toimia, ainoastaan se, että he oppivat pienestä pitäen turvaamaan Jumalaan ja elämään rakastaen häntä enemmän kuin ihmisiä. Tuollainen tyttö välttää monia virheitä elämässä.
Huomaa kyllä miten politiikka on paholaisen pelikenttää, kun kaikki nämä ihmisiä riitaannuttavat käytöstavat ja turhat mielipiteet kumpuaa sieltä. Sitä kun käyttää aikansa johonkin politiikan edistämiseen koko ikänsä, huomaa pian että ei ole koskaan koko elämänsä aika oikeasti rakastanut edes läheisiään, vaan elänyt jossain fantasiamaailmassa missä kaikki muut on roistoja paitsi ne oman puolueen kannattajat.