että tahtoisin vaan kadota ja erakoitua. Kyllähän tässä mukana leikkii, mutta aikamoista henkistä kidutusta se on.
Olen jotenkin niin kypsynyt tähän hulluun yhteiskuntaan, aikaan ja ilmiöihin
Anonyymi-ap
4171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen ihan samoilla linjoilla. Minimoin kaikki kontaktit ihmisiin. Niin on parempi.
Täällä mietin samaa. Maailma viuhuu ympärillä ja itsekin siirryn paikasta toiseen ja tuntuu jo ihan ulkopuoliselta melkein missä vaan. Voisin muuttaa saunamökkiin ilman digilaitteita. Päässä soi musiikki joka tapauksessa, lukemista ottaisin mukaan. Ihan yksin en haluaisin olla, pitäisi olla tietous siitä että jossain on ihminen joka tietää missä olen ja välittää vähän.
Olen myös erakoitunut, kun en vaan millään kestä ihmisiä. Koko ajan tippuu siitä pienestä valikoimasta h*lvettiin, ei voi mitään. Ei sitä olisi voinut edes kuvitella joskus, että näin kamala tilanne tulee vielä. Mutta jos ei yhtään satu, ei tapahdu kehitystäkään. Sillä yritän nyt lohduttautua. Mutta miksi minä valitsin omaan sielunsopimukseen näin yksinäisen tien? Kyllä minäkin tarvitsen toisia ihmisiä.
Joo, sama alkaa olla