16 vuotias tyttönen

Olen itse 165 cm pitkä ja painan 56.5 vielä keväällä painoin 52-53 kg, mutta lopetettuani harrastukseni olen lihonnut, ja pelkään olevani "lihava".

minäpähyvin kirjoitti:

Olen itse 165 cm pitkä ja painan 56.5 vielä keväällä painoin 52-53 kg, mutta lopetettuani harrastukseni olen lihonnut, ja pelkään olevani "lihava".

tai siis pelkään lihoavani.

minäpähyvin kirjoitti:

tai siis pelkään lihoavani.

Älä pelkää tuota lihomista. Kun alkaa vahdata painoaan ja pelkäämään lihomista, silloin voi ajautua syömishäiriöön. Minulle kävi niin. Minä olen 160 cm ja tällä hetkellä painan 65 kg. Uskothan minua kun sanon, että olet aivan sopivankokoinen, kaunis nuori nainen =) Uskon että sinulla on elämässä paljon muutakin ajateltavaa (sellaisia mukavia asioita) kuin painosi. Saatan kuulostaa siltä että otan asiasi todella vakavasti, mutta minua vain niin surettaa kaltaisesi nuoret tytöt, jotka murehtivat painoaan. Aurinkoista kesää! =)

20vee kirjoitti:

Älä pelkää tuota lihomista. Kun alkaa vahdata painoaan ja pelkäämään lihomista, silloin voi ajautua syömishäiriöön. Minulle kävi niin. Minä olen 160 cm ja tällä hetkellä painan 65 kg. Uskothan minua kun sanon, että olet aivan sopivankokoinen, kaunis nuori nainen =) Uskon että sinulla on elämässä paljon muutakin ajateltavaa (sellaisia mukavia asioita) kuin painosi. Saatan kuulostaa siltä että otan asiasi todella vakavasti, mutta minua vain niin surettaa kaltaisesi nuoret tytöt, jotka murehtivat painoaan. Aurinkoista kesää! =)

Minä olen myös 16-kesäinen tyttö ja mitoiltani 165/52-54.
Ja tiedän olevani lihava. Maha ja valtavat läskireidet löytyy...Miksei kukaan muu kuitenkaan huomaa, vaan kauhistelevat laihaa ylävartaloani, käsivarsiani tai sääriäni?
Ehkä siksi, että korostan mieluiten kauniimpia osia vartalostani ja piilotan huonompia, mihin lähes kaikki jollain tasolla turvautuvat niin vaikutan mukamas "hoikalta".
Kaikki vakuuttelevat ettei tarvitse laihduttaa, mutta minkäs mahdan, kun itsestäni tuntuu siltä, että näytän kamalalta.
Haluaisin vielä joku päivä kehdata käyttää esim. vaaleita housuja, tai minihameita, mutta ne levittävät minua niin, että näytän
100-kiloiselta.

16-vuotias kirjoitti:

Minä olen myös 16-kesäinen tyttö ja mitoiltani 165/52-54.
Ja tiedän olevani lihava. Maha ja valtavat läskireidet löytyy...Miksei kukaan muu kuitenkaan huomaa, vaan kauhistelevat laihaa ylävartaloani, käsivarsiani tai sääriäni?
Ehkä siksi, että korostan mieluiten kauniimpia osia vartalostani ja piilotan huonompia, mihin lähes kaikki jollain tasolla turvautuvat niin vaikutan mukamas "hoikalta".
Kaikki vakuuttelevat ettei tarvitse laihduttaa, mutta minkäs mahdan, kun itsestäni tuntuu siltä, että näytän kamalalta.
Haluaisin vielä joku päivä kehdata käyttää esim. vaaleita housuja, tai minihameita, mutta ne levittävät minua niin, että näytän
100-kiloiselta.

malli vaikuttaa. Jos käytin suorakaiteenmuotoista hametta, asia oli ok. Annas olla, jos laitoin sellasen leveähelmaisen, rimpsuisen kesähameen, voi tsissus mikä näky! Per*e oli kuin seittemän leivän uuni, jollei pahempikin. Vatsa näytti möhkövuorelta. Olen 160 ja silloin painoin 55kg.

20vee kirjoitti:

Älä pelkää tuota lihomista. Kun alkaa vahdata painoaan ja pelkäämään lihomista, silloin voi ajautua syömishäiriöön. Minulle kävi niin. Minä olen 160 cm ja tällä hetkellä painan 65 kg. Uskothan minua kun sanon, että olet aivan sopivankokoinen, kaunis nuori nainen =) Uskon että sinulla on elämässä paljon muutakin ajateltavaa (sellaisia mukavia asioita) kuin painosi. Saatan kuulostaa siltä että otan asiasi todella vakavasti, mutta minua vain niin surettaa kaltaisesi nuoret tytöt, jotka murehtivat painoaan. Aurinkoista kesää! =)

Kiitos kaikille, päätin tässä että syömistä en ala tarkkailemaan sen kummemmin mutta liikkumaan alan enemmän ja teen joka ilta ne vatsalihakset, ettei se pömppis kasva =>

16-vuotias kirjoitti:

Minä olen myös 16-kesäinen tyttö ja mitoiltani 165/52-54.
Ja tiedän olevani lihava. Maha ja valtavat läskireidet löytyy...Miksei kukaan muu kuitenkaan huomaa, vaan kauhistelevat laihaa ylävartaloani, käsivarsiani tai sääriäni?
Ehkä siksi, että korostan mieluiten kauniimpia osia vartalostani ja piilotan huonompia, mihin lähes kaikki jollain tasolla turvautuvat niin vaikutan mukamas "hoikalta".
Kaikki vakuuttelevat ettei tarvitse laihduttaa, mutta minkäs mahdan, kun itsestäni tuntuu siltä, että näytän kamalalta.
Haluaisin vielä joku päivä kehdata käyttää esim. vaaleita housuja, tai minihameita, mutta ne levittävät minua niin, että näytän
100-kiloiselta.

mmh.. oot mua 10centtii pidempi ja painat mua n.15 kiloo vähemmän ja sulla on aika kielteinen ajatus ruumiisees.. :) kannattais hyväksyy.
ja sä et todellakaa oo läski.. ja kaikis tietty on pienii vikoja, joita voi onneks ja ehkä korjatakin.. mut sinuna ihan hyvin vois pitää hameita. ja huomasin et käytit sanaa: laihaa ylävartaloani yhes vaihees... eli sä oot ees jonkinverran tietoinen et oot laiha.. :)

minäpähyvin kirjoitti:

tai siis pelkään lihoavani.

Kyllä se perä siitä kuitenkin levahtaa kunhan ikää tulee. Suosittelisin käymään kuntosalilla ja tarkkailemaan syömistä. Syö useasti ja säännöllisesti, mutta vähän kerrallaan ja suhteellisen terveellisesti esim paljon kasviksia ja vähän, mutta riittävästi rasvoja. Hiilihydraattien kanssa kannattaa myös olla varovainen eli ei makeisia tai muita sokeripitoisia liikaa.

Kyllä sinä selviät. Löydä joku mukava harrastus tai ala vaikka lenkkeilemään ja osta kannettava mp3-soitin, niin on mukavampi lenkkeillä.

minäpähyvin kirjoitti:

Kiitos kaikille, päätin tässä että syömistä en ala tarkkailemaan sen kummemmin mutta liikkumaan alan enemmän ja teen joka ilta ne vatsalihakset, ettei se pömppis kasva =>

Rasvan palamiseen ei voi vaikuttaa paikallisesti, eli vastalihasliikkeiden tekeminen ei poista rasvaa vatsanseudulta, sama pätee myös muihin kehon eri osiin. Parhaisiin tuloksiin päästään oikella ruokavaliolla ja aerobisella liikunnalla.

16-vuotias kirjoitti:

Minä olen myös 16-kesäinen tyttö ja mitoiltani 165/52-54.
Ja tiedän olevani lihava. Maha ja valtavat läskireidet löytyy...Miksei kukaan muu kuitenkaan huomaa, vaan kauhistelevat laihaa ylävartaloani, käsivarsiani tai sääriäni?
Ehkä siksi, että korostan mieluiten kauniimpia osia vartalostani ja piilotan huonompia, mihin lähes kaikki jollain tasolla turvautuvat niin vaikutan mukamas "hoikalta".
Kaikki vakuuttelevat ettei tarvitse laihduttaa, mutta minkäs mahdan, kun itsestäni tuntuu siltä, että näytän kamalalta.
Haluaisin vielä joku päivä kehdata käyttää esim. vaaleita housuja, tai minihameita, mutta ne levittävät minua niin, että näytän
100-kiloiselta.

olen kohta 23v ja joskus sairastanut bulimiaa. Lasten jälkeen painoin 85 ja kovalla tahdolla ja hirveän painin kanssa pääni kanssa sain pudotettua painoni terveellisesti 52 ja nyt se vaan putoo. 50,7kg nyt. tuollaisella vatvonnalla se lähti, ja pelottaa tuo edelleen vaikka sairaudesta onkin 4 vuotta. Enää en oksenna kaikkea, tai juurikaan koskaan. Mutta jos tulee mässäämällä mässättyä, vielä vanha sairaus nostaa päätään ja pakottaa oksentamaan. Minulla paistaa kylkiluut läpi, housuihin ei ole täytettä takapuolen kohdalle, on valssikahvat ja sitä rataa, mutta se on vain minun mielestäni. Ja se on sairasta. Muutaman kerran olen uskaltautunut laittamaan vaaleat housut päälle, ja olen kääntänyt päitäkin, silti tuntuu että pullotan vaatteissa. Hillintääni painon pudotukseen on se, että tiedän vian olevan KORVIEN välissäni. Ehkä se johtuu siitä, että 12 vuotiaasta lähtien on toitotettu että pitää katsoa mitä suuhun laittaa. Kotona, isäni. Saman se teki veljellelni, joka oli pienenä pyöreä. Veli oli 9, kun rupesi oksentelemaan. Se oli meidän oma pieni salaisuus. Näin ei lihota. Ajatus oli pinttynyt päihimme että on pakko olla laiha. Ei silloin ajateltu, että se olisi sairasta. Molemmat meistä kamppailee samojen ongelmien kanssa edelleen, mutta järki on mukakana.
Älä juokse siihen suohon, sieltä ei koskaan pääse ylös. Vaikka opit ymmärtämään sen mikä on oikein, mikä väärin ja osaat elää sen kanssa. Aina se seuraa mukana. Olet juuri hyvä, ei niitä pahkoja ja makkaroita ole, muualla kuin päässäsi. Sama se on täällä. Oma pää vieläkin siis sairas, jolloin luotan mielummin muiden (lääkärin, miehen, ystävien, sukulaisten) sanaan. Mies saanut sanomista siitä, kun se ei kuulemma anna ruokaa minulle kotona.. Ja naisellinen nainen on kauniimpaa kuin luu ja nahka. Sen tiedostan itsekin.
Kuuntele ystäviäsi ja ihmisiä ympäriltäsi, älä anna korvien välin vaikuttaa, koska se menee sairaaksi.