Olen ollut ihastunut tosi lujaa yhteen naiseen ja on eletty tavallaan siinä veitsenterällä pitkään. Ei ole sen kummemmin edes treffailtu, mutta kokoajan on ollut polte päällä, että pian tapahtuu jotain suurta...
Nyt kaikki romahti ja asia tuli selväksi. Tiet veivät muista syistä eri suuntiin ja poltetta ei ole, kun ei enää olla missään tekemisissä.
Toisaalta olo on haikea, mutta ehkä vieläkin enemmän olo on tyytyväinen. Haaveilin liikaa ja aloin makaamaan juoksuhaudassa. Nyt kun asia on selvä, niin se siitä sitten ja uutta putkeen - toivottavasti sellaista, joka joskus jopa konkretisoituu!
Ihastuminen ja se polte on kuin roikkuisi löysässä hirressä. Ajatukset eivät kovin paljon muuhun keskity kuin siihen ihastuksen kohteeseen...
Kun asioihin tulee jonkinlainen selvyys, niin olo helpottaa. Meni sitten hyvin tai huonosti. Ei tarvitse arvailla loputtomiin.
Nyt kaikki romahti ja asia tuli selväksi. Tiet veivät muista syistä eri suuntiin ja poltetta ei ole, kun ei enää olla missään tekemisissä.
Toisaalta olo on haikea, mutta ehkä vieläkin enemmän olo on tyytyväinen. Haaveilin liikaa ja aloin makaamaan juoksuhaudassa. Nyt kun asia on selvä, niin se siitä sitten ja uutta putkeen - toivottavasti sellaista, joka joskus jopa konkretisoituu!
Ihastuminen ja se polte on kuin roikkuisi löysässä hirressä. Ajatukset eivät kovin paljon muuhun keskity kuin siihen ihastuksen kohteeseen...
Kun asioihin tulee jonkinlainen selvyys, niin olo helpottaa. Meni sitten hyvin tai huonosti. Ei tarvitse arvailla loputtomiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kai kerroit siitä myös hänelle ettei tuo nainen kuvittele että jatkatte vielä?
Itse olen hyvin epävarmassa tilanteessa, jossa mies ei tiedä oikein mitä tahtoo. Joten en tiedä pitäisikö mun jatkaa elämääni vai ei... Kaikista eniten kaipaan totuutta, mutta aina vastaus en tiedä, ei johdu susta, olen epävarma tunteistani...
Olet ihan oikeassa... ihan kuin roikkuisi hirressä puolikuristettuna mutta ei kuole eikä pysty elämäänkään. Kamala tunne.
Niin, onko parmepi selkeästi "erota" jos suhde ei tunnu etenevän? Itse olen ollut jo käsittämättömän kauan ihastunut erääseen toisella paikkakunnalla asustavaan mieheen, jota en ole taaskaan nähnyt kuukausiin. Tunnemme toisemme työympyröistä ja yhteydenpitomme on hänen puoleltaan satunnaista.
Olen ikionnessani joka kerta vain saadessani tekstiviestin tai lyhyen meilin, mutta toivon koko ajan paljon enemmän. Tämä ihastus estää minua löytämästä ketään toista.
Ja kun silloin viimeksi nähdessämme kysyin, mitä hän minusta haluaa, ei tuo osanut sanoa mitään. Sen tiedän, ettei hänen taholtaan aloitetta tule vaikka ei taida minua vihatakaan. Tekisinkö siis itse sen aloitteen vielä kerran ja jos toinen ei pyyntööni tartu, niin katkaisisin satunnaisen yhteydenpitomme ja unohtaisin ko. henkilön olemassaolon kokonaan?
-Mutta kun jossain sisimmässäni on tunne, että hän olisi juuri se mitä olen ikäni etsinyt, hän ei vain itse ymmärrä sitä...ja kaikki on niin vaikea pitkän etäisyyden vuoksi...
Olen itse vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta toisena osapuolena on mies. Oloni on kovin ristiriitainen, toisaalta jollain tavalla helpottunutkin, toisaalta taas niin hemmetin surullinen ja haikea. Hienoa, jos sinä olet saanut ajatuksesi järjestykseen ja ajattelet jo uusia mahdollisuuksiasi, minä pyörin vielä ympyrää ikävän, sekavien tunteideni ja muistojeni seurassa, mutta eiköhän tämä tästä, pakkohan se.
Minä rakastuin sinuun, anteeksi, en tehnyt sitä tahallani.