Ei vita, ku Haapavesi kukkuu ja lujaa! Ei verrolle varaa!

Ei ole kyllä verrolle varaa, ku kukkuu niin lujaa.
Tähän hätään ei voi sanoa muuta, ku että ei vita ja kymanzyykkeli.

Se, ketä miettii ja kenelle menee, niin siitä lähtee tää kaikki kamalaton huojennus joka suuntaan, että vähemmästäkin koko Haapavesi heläjää. Mieleni rakoilee ja otokset ottaa sitä mitä joku toinen roteskiksikin kutsuu. Mieli heivaa ja kamomillatee lurpsahtaa kurkusta alas, kuin Jii Karjalaisen yhessä laulussa se kirkkaampi ku meni Turkkuseen.

Pitemmittä puheitta ja kahennetta kahetta, niin tää olo repaloittaa mieleni pelkän kamomillateen voimasta ja vetelää tekee ku kutaa ja hutaa että voi senjeree!
Kuka vois auttaa mielen tilani huojentamiseen ennen, ku asetun tönöttämään ku entinen Marjuskan asiakas -20 asteen pakkasessa silloin joskus vuona se ja se.
Oloni ei ole kehuttavallinen. Eikä siis todellakaan tavallinen! Auttakaa miestä mäessä! Kirkkomäessä!