Semmoisessa tilanteessa että yhtäkkiä ihan puskista tulee eteesi joku kiva mies joka ilmaisee pitävänsä sinusta. Lähdetkö mukaan tutustumaan häneen? Jätätkö sen " alkuperäisen" miehen kenelle olet kirjoitellut hissun kissun pois ja lakkaat kirjoittelemasta ja ehkä ajattelet että kun ei ole solmut auenneet on aika katsoa ympärilleen tekisitkö niin?
Mitä tekisit nainen
Anonyymi-ap
20529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mitä luulet? En jätä sinua jos et ole ihan kauhea.
Jaa olet mustasukkainen
Pitäisin hyvin outona, jos joku tuntematon alkaisi yhtäkkiä selittää pitävänsä minusta.
Olisi aika karmivaa, jos joku yhtäkkiä sanoisi pitävänsä minusta. Ei kukaan puskista tuleva mies minua edes tunne. En lähtisi tutustumaan.
Enkä muutenkaan, koska ykköspaikalla oleva mies on ykköspaikalla niin kauan kunnes hän ilmaisee haluavansa siltä paikalta pois. En ole kiinnostunut tutustumaan muihin tällä hetkellä.
Kuulostaa rakkaudelta.
En ole koskaan kokenut rakkautta, joten en tiedä mitä se on. Pidän hänestä kyllä kovasti ja olen pitänyt jo pitkään.
En todellakaan. Mä en oo mikään puskajussien kiertopalkinto.
Tietysti kuuntelisin
Ihan ookoo, jos mies on suunnilleen samaa ikäluokkaa ja on lyhyt ja tummatukkainen.
Ja olen nähnyt hänet jo muutaman kerran aikaisemmin.
No kysyisin ensin mitä haluat minusta ja mitä tunnet?
Voisin tehdä. Turhaa sitä varattua ajattelee.
Kuulostaa niin oudolta tilanteelta, että todennäköisesti en lähtisi tutustumaan. Mä en ylipäänsä ole oikein ikinä innostunut deittailemaan ketään tuntemattomia, vaan tykästyn ensiksi muun elämän lomassa ja sitten voin lähteä treffeillekin.
Ihmiset, jotka tuovat itseään noin voimakkaasti tykö, eivät oikein ole minun makuuni. En koe olevani heidän kanssaan samalla aaltopituudella, olen liian erityyppinen ihminen ja lisäksi kokemukseni mukaan tuon tyyppisten ihmisten tunteet tulevat ja menevät yhtä nopeasti myös ohi.
Mitä häneen tulee, niin ei hän minun mielestäni noin vain mihinkään katoa. Hän ei kuitenkaan ole minusta kiinnostunut, joten siinä mielessä olen vapaa tekemään miten tahdon.
Onhan niitä tarjokkaita ollut, silloin kun liikun vielä ihmisten ilmoilla. En halua, enkä pysty kiinnostumaan. Aika surullista kyllä tämä tällainenkin.
Jos joku mun eteen puskista hyppää, niin voi kyllä sen verran itsesuojeluvaisto tehdä et vedän turpiin.
Aika sattuma kuitenkin. Näin nimittäin viime yönä unta puskasta mistä tuli mies jonka kasvot oli pääkallon. Mies tunkeutui autooni ja yritti purra. Sitten heräsin.
Tunteeni eivät herää toista kohtaan noin yhtäkkiä, vaikka joku toinen olisi kiinnostunut. En tällä hetkellä pysty tuntemaan muita miehiä kohtaan mitään. Näiden tunteiden on ensin poistuttava.
Tunteita ei voi päättää. Etukäteen. Juttelu muiden kanssa ei poista haaveilua hänestä.
Jos toinen edes juttele mulle enää, niin miksen lähtis tutustelee jonkun kans joka jostai puskist hyökkii? Ainakin se näyttäis et mä oon jotain.......
Ja mä oikeasti tarviin jutustelua ja tekemistäkin.
Olisin sille miehelle tietenkin kohtelias, juttelisin niitä näitä noita. Heittäisin todennäköisesti vähän kepeää vitsiä, mutta ihan vain ystävällisyyttäni. Olisin aika neutraali.
Mutta sitten näen hänet. Ja kaikki muu katoaa taustalle. Aina vain se on hän. Kukaan toinen mies ei vaan voi viedä hänen paikkaansa. Ei ikinä, ei koskaan.
Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi unohda.