Oli vanhassa kirjassa ohje.
1,5 dl löysää perunamuussia, suolaa, kaksi munaa, 2.5 dl ohrajauhoja. 250 astetta niin että tulee pintaan ruskeita täpliä.
Tein kolminkertaisen satsin kun lapset tulee huomenna käymään.
Ja voihan nenä, Kovia koppuroita iso kasa. Hyvän makuisia kyllä. On päätöksen aika. Laitanko pöytään, onhan niillä hampaat nuorilla ihmisillä. Laitanko pakasteeseen ja narskutan yksikseni niin kauan että loppuvat. Ja hain kaupasta sämpylöitä. Hukkaan ei heitä.
Mutta olihan mukava tuhertaa yksikseen musiikin soidessa niin ettei aika hukkaan mennyt. Onko tietoa mikä meni pieleen?
On joka kerta tapana jollakin uudella asialla perhe yllättää, eivät ole kranttuja.
1,5 dl löysää perunamuussia, suolaa, kaksi munaa, 2.5 dl ohrajauhoja. 250 astetta niin että tulee pintaan ruskeita täpliä.
Tein kolminkertaisen satsin kun lapset tulee huomenna käymään.
Ja voihan nenä, Kovia koppuroita iso kasa. Hyvän makuisia kyllä. On päätöksen aika. Laitanko pöytään, onhan niillä hampaat nuorilla ihmisillä. Laitanko pakasteeseen ja narskutan yksikseni niin kauan että loppuvat. Ja hain kaupasta sämpylöitä. Hukkaan ei heitä.
Mutta olihan mukava tuhertaa yksikseen musiikin soidessa niin ettei aika hukkaan mennyt. Onko tietoa mikä meni pieleen?
On joka kerta tapana jollakin uudella asialla perhe yllättää, eivät ole kranttuja.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei kun pöytään vaan.
Muista vielä ylpeänä kehaista, että sainpa kerrankin ne onnistumaan sellaiseksi kuin niitten kuuluu ollakin.
Tiäkkö mitä maailmassa on kaikkein vähiten?
Kerro?
Olen kuullut sen joskus kauan sitten.
Taisi olla vastaus, että nuuskimattomia koiran peeseitä.
Paisto.
Rieska paistetaan, kuin pitsa. Kovassa kuumassa nopeesti. Sulla liika kylmä uuni ja liika pitkä aika.
Ite kerran koklannut tehdä rieskaa, joo koppuraa tuli. Mä en yksinkertaisesti uskaltanut lämmittää leivinuunia tarpeeksi kuumaksi, pelkäsin, et halkee.
Rieskan paistolämpö luokkaa 400 astetta. Harvemmalla sähköuunilla onnistuu. Olemassa pieniä pitsauuneja, niillä pitäis onnistua. Joskus miettinyt sellasen ostamista, leipää en juuri leivo, pitsaa aina joskus. Kaikki tai tietää, mikä ero kotipitsoissa ja kotipitsan pitsoissa...
Varmasti reseptiä tuunaamalla saa sähköuunissakin pehmeää rieskaa, mutta onko se sitten rieskaa..
Hyödynnä toki rieskasi, heitellään niitä vaikka frisbeenä :D
=DW=
Rieska taitaa olla vanhempi kuin pitsa, en ole yrittänytkään tehdä, mutta varmasti niitä on tehty ennen sähköuunejakin.
En ikinä ole epäonnistunut rieskan paistamisessa. Ennen kivi aeinalla, leivin uunissa.
Puulämmiteisen leivinuunin arinalta hiilet pois, tuhka ei haittaa, rieskat, joiden paksuus on noin 1 sentti- 1½ senttiin, heti uuniin, riippuen uuninlämmöstä ja taikinan kovuudesta , heti kun pinta alkaa olla kiinteä, voihan siinä olla väriäkin.
Ja Oikeat rieskat leivotaan ohrajauhoista, vain vettä ja suolaa sekä ohrajauhot.
Savolaiset puhuu hiivaleivästä rieskana. sitä se ei ole.
Leipään ei panna munia! Eikä rieskaan hiivaa,.
Tarjoa toki, ettei hyvät aineet mene hukkaan.
Henkilö
Kirjoitit asiaa rieskasta. Näin on resepti. Samaten lämpö, rieskaa ei voi paistaa uunissa, kuumassa uunissa ja kivellä.
Prk. Meitsi pohojanmaalta kotoisin, me tehdään rieskoja, ei hiivaleipää, ei vehnäleipää, mitä kutsutaan muka rieskoiksi jossakin. Rieska tehdään ohrasta.
Potturieska kelpaa rieskaksi, jos ohrajauhot on vähissä.
=DW=
Meillä äiti teki rieskoja jo 50-luvulla ja tuvan puilla lämmitettävässä leivinuunissa paistoi, ei edes ollut sähköjä . Kesäkäytössä oli kaasuhella. Ensimmäisen pitsapalan söin 70-luvun loppupuolella ja oli pannupitsaa, eli sellainen paksupohjainen.
Oma tekemä on hyväää saunan jälkeen.
Teetkö aktin aikana ruskeaa kastiketta,jouduin sen valmistuksen kuuntelemaan parakkiasuntolassa yöpyessäni.
Tämä on hyvä ohje, kiitos Tellukka. Lähden nyt kauppaan ostamaan rieskoille jotain päälle pantavaa ja senkun pöytään. Olivat yön parvekkeella muovin sisällä, ihan kuin vähän olisivat pehmenneet. Taidan voidella ne ja kevyesti lämmittää koko kasan uunissa ja kääräistä liinaan leipäkorissa. Sieltä saa jokainen poimia.
Tuli mieleen 70-luvulla kun alueellamme asui vähän erikoista jälkeä tekevä kotikampaaja. Naapurin rouva tuli sieltä, tukka oli oranssi, eikä mitenkään tasaisesti vaan laikkuina. Katsoin tyrmistyneenä entistä blondia. Hän toimi juuri noin: Kerrankin sain sen väriset hiukset joista pidän. Siihen ei ollut mitään sanomista.
Paiston jälkeen heti pyyhkeen alle jäähtymään niin pysyy pehmeämpänä. Itse laitan aina myös vähän kuivahiivaa taikinaan jauhoihin sekoitettuna ja lämmitän sen muusin sopivaksi ennenkuin sekoitan muut aineet sekaan. Vaihtoehtoisesti voi sen hiivan ensin herättää vaikka riittävän lämpöisessä vesitilkassa johon ripauttaa vähän sokeria mukaan ja sitten sekoittaa lämpimään muusiin. Rieskojen annan sitten ennen paistoa vähän aikaa kohota.
Ihme juttu ap, tein just viime viikolla pari pellilistä pikku rieskoja, laitoin vettä, tilkka maitoa ohrajauhoja suolaa ja 4 keitettyä jämäperunaa , avot tuli aivan sairaan hyviä eikä yhtään sitkaita 12min 250 asteessa.
Siis ei munaa eikä hiivaa!
Oli tuo ohje jossa ei laiteta munaa eikä hiivaa ja vieressä ohje jossa munat olivat, valitsin sen.
Laitoin maitoon tehtyyn perunamuussiin munaa, (en hiivaa, ei se ollut ohjeessakaan) ja ohrajauhoja. Niistä piti tulla joustavia. taipuvia ja pehmeitä. Tuli turhan kovia jotkut jopa rapsahtivat poikki.
Otin sen rieskaläjän. Suihkutin hieman vettä ja kaikki mikroon 1,2 minuutiksi. Sen jälkeen käärin niiden ympärille puuvillaisen leivinliinan ja laitoin korissa pöytään. Sieltä pöydässä olijat popsivat toinen toisensa perään ja hupenivat niin että muutama jäi.
Oli niillä kaikilla nuoret hampaat, mikrokäsittely auttoi jonkin verran pehmentämään muttei niistä sittenkään joustavia tullut. Lopuksi kaikki hyvin.
Seuraavan kerran teen taikinan ilman munaa ja paistan yllä olevan yhden ohjeen mukaan vielä kuumemmassa kuin 250 astetta.
Sivusta.
Tuore rieska on pehmeätä ja jostain syystä makian makuista. Siinä tosiaan simppeli resepti, ei siihen kuulu sokeri, hiiva, vehnäjauhot..
Mutta vanha rieska on herkkua kans. Ei siis näkkileiväksi kuivanit, mutta sellainen viikon vanha, kova, muttei rapsakas. Päälle voita, suolaa ja syö kahvin, tai teen kans. Vie kielen mennessään :D
=DW{
Rieska resepti:
Ohrajauhoja, vettä, suolaa.
Peruna rieska on kerettiläinen rieska. Hyväksyttävissä jos jauhoja liian vähän.
Kaupoista ei oikeaa ohrarieskaa oikein saa, niissä yleensä myös vehnäjauhoja. Eikä rieskataikinaa kohoteta hiivalla, ei siihen kuulu munat, ei muut mausteet suolan lisäksi.
Se toi ohrajauho tarkka asia. Pöydällä aloittivat aikanaan uuden myllyn. Kylän aloille ei ohrajauhot kelvanneet rieskajauhoiksi, olikohan liika karkeita tai ohuita. Ukkojen piti jostain ihmeestä kaivaa vanhan myllyn kivet, että saivat jauhettua rieskaa kelpaavaa jauhoa..
Oikeaa ohrarieskaa saa ostaa lähinnä jostain torimyyjiltä, tai naapurin emännältä. Tai pitää leipoa ite. Jos on leivinuuni ja jostain löytää oikeen jauhon.
Kuten kirjoittanut, ite kerran kokeillut rieskan tekemistä. Frisbeitä tuli. Suurin syy lie ollut, en uskaltanut lämmittää leivinuunia tarpeeksi kuumaksi. Toisekseen jauhot oli jotain kaupan jauhoja, tiedä niitten jauhatuksesta.
Rieska on lämpimänä pehmeätä. Muutaman päivän vanha jo kovempaa. Kova rieska kyllä myös hyvää. Mutta lisäaineita ei rieskaa laiteta. Jos laitetaan, se ei sitten ole rieskaa
=DW=
"Pöydällä"
Kirjoitin kyllä pöndellä. Hiton korjaileva tekstinkäsittely.
=DW=
Sinä muuten kirjoitit että paistolämpötila pitää olla 400 astetta. Se on hurja. Ei minun uunissani ole kuin 275 korkein. Oli täällä kun ostin asunnon, eikä kovin vanha.
Peruna on perusruokaa, hyvää ja maistuvaa.
Mikä on rieska? Mitä se tarkoittaa?
Ri-eskoja einarille, joka ei-narise.