Eikö tyhmyys ole silloin sairaus jos se haittaa elämää?ei esim. töihin eikä koskaan voi tietää mitään varmaa ,ei voi todistaa mitään ,jos ei ymmärrä edes differentiaali-ja integraalilaskannan tasoista matematiikkaa eikä muutenkaan logiikka pelaa.Miksiköhän tuohon sairauteen josta ainakin minä kärsin suunnattomasti ei kiinnitetä mitään huomiota psykologiassa ,neurologiassa yms.tieteissä,mikisei siihen kehitetä lääkkeitä?Mistään ei löydy tutkittua tietoa miten voisi kehittää älyään.Onko tämä vain parantumaton sairaus joka ihmisen on kärsittävä yksin?
Onko tyhmyys sairaus?
emmäätiärämittää
212388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Älykkyysosamäärämittauksella katsottuna tyhmyyttä ollaan käsitelty kuin sairautta. Suomessa on ollut aikoinaan mm. mielisairaaloita, joista ei ole säälittävyyden taikka tyhmyyden (kehitysvammaisuuden) vuoksi koskaan päästetty ihmistä pois. Käytännössä moni mielenterveysalan ihminen on rehellisesti sanottuna tyhmä. Esimerkiksi lanttumaakarin äo voi olla 107 ja potilaan 150. Tuolloin lääkäri ei ehkä tunnista loogista, äly- ja järkiperästä ajattelua omista herneaivojen tuottamista harhakuvistaan.
On näitä hullujen tekstejä hauska lukea. Vai "lanttumaakarin" ÄO 107. Niinpä niin, juu ne potilaat on aina toki fiksumpia, ihan suotta vaan suljetulla ovat, niinpä niin. No voin sinut taas palauttaa realiteetteihin ja sanoa että lääkikseen ei 107:n ÄO:lla päästä. Mutta sinä kun niin fiksu olet, mene toki lääkikseen, niin ei tarvitse "lanttumaakarin" armoilla olla...
En nyt sitä sano, että lääkärit tyhmiä olisi, mutta melkoisesti ylikorostavat itseään varsinkin nykymaailmassa, jossa älykkyyttä löytyy paljon muualtakin kuin "oppineista". Tämähän kertoo vain tilanteesta, jossa vähemän älykkäät luovat järjestelmiä ja pakotteita itseään viisaammille. Kyse ei siis ole siitä, että miten asiat ja ihmiset pakotetaan muottiin vaan siitä, että miten ihminen saadaan tekemään asiat luonnollisesti oikein ja mielekkäästi. En minä ole lanttumaakarin armoilla.
http://users.tkk.fi/~tileppan/iqcel.html
Päihitämpä näin aikuisena lääkärit......
jos älykkyyttä mitataan, eli useimmiten siis kognitiivisia kykyjä, ei tarvita päättelyä! Usein ainakin meillä potilaat saavuttavat tuloksia, jotka ovat joiltakin osin älykkään tasoa, eikä ainakaan minulla ole mitään vaikeuksia sitä pisteittää tai laskeä ÄO:ta. Kaikki psykologin tai psykiatrin työ ei kuule ole kliinistä tai terapeuttista! Terapeutit ei varmastikaan kauhean usein ÄO:ta laske kokonaisuudessaan. Yksittäisillä tehtävillä saadaan tietoa esim. skitsofrenian vaikutuksista kognitiivisiin toimintoihin, mutta kokonaisälykkyydestä ei tällöin tehdä sen suurempia johtopäätöksiä. Em. älykkään tasoon yltävillä potilailla usein jokin sairauden tai vamman aiheuttama kognitiivinen häiriö taas laskee jonkin toisen suorituksen erittäin heikkoon tasoon, mutta se ei vielä laske kovinkaan paljon kokonaisälykkyyttä. Aina katsotaan osasuorituksia!!!
En halua tuota mambouzambouta kommentoida muutoin kuin siten, että esim. skitsofrenian tunnusmerkkeihin joidenkin näkökantojen mukaan kuuluu se, että potilas kokee epäloogiset asiat ongelmallisiksi. Täysin virallinen äo-mittaus perustuu isolta osin loogiseen päättelykykyyn. Tuolloin joudumme tilanteeseen, jossa huomattavasti muista kykeneväisempi katsotaan vähemmän älykkäiden toimesta sairaaksi. Toisaalta historia on aina pitänyt vähemmän älykkäitä puutteellisina ja vaavaisina.
Se jota tulee vähemmän älykkäisiin hoitoihin ja tutkimuksiin, joita esim. mielenterveydenhoidossa suurelta osin harjoitetaan, niin harvemmin hoitokeinoilla myöskään on konkreettisia tuloksia. Ne tulokset joita moni mielikuvituksessaan on näkevinään, ovatkin todellisuudessa itsepetosta ja ehkä jonkilaista sairautta itsessään. Vaatihaan käytännön tulokseen pääseminen joiltakin osin aina älykkyyttä.
Isolta osin mielenterveyden hoidossa sairauksina nähtyjen asioiden takana ei ole muuta kuin erimielisyys ja eriäviä näkökantoja. Hoidoilla siis haetaan pikemminkin mielivaltaa. Ehkä toisen maailmansodan aikana saksalaisella lääkärillä on ollut jokin painava sananvalta yksilöön, mutta nykymaailma, joka on jo 10-vuoden aikana muuttunut kiihtyvällä vauhdilla, niin lääkäreiden mielivalta on pikemminkin rikoksen tunnusmerkkeihin kuuluvaa.
1. Älykkyyttä mitattaessa looginen päättelykyky on vain pieni osa (kts. Wais)
2. SKitsofrenian hoidosta ja sen onnistumisesta on kyllä ihan riittävästi tietoa jo vuosikymmenien ajan. Duodesim:stä löytyy! Uusimmat tutkimukset yhdistävät neuropsykologisen ja psykiatrisen puolen, painopiste vielä kognitiivisessa ja psykiatrisessa suuntauksessa, mikä sekin on osoittautunut hyväksi.
Pitäähän älykkyyteen päästäksemme omata tiettyjä perustaitoja ja tietoja, mutta toisaalta suomen olosuhteissa jokaisella normaalilla nämä taidot on. Emme siis puhu kehitysvammaisesta taikka porkkanasta. On olemassa myös muita mittareita joihin voidaan sisällyttää äo:tä mittaavia ominaisuuksia, mutta nämä mittauskeinot eivät ole kansainvälisesti tunnustettuja äo:n mittaus välineitä.
Skitsofreniasta on sairautena olemassa eriäviä näkökantoja. Virallisesti skitsofreniaan herkistyväksi katsotaan nuori aikuinen elämänmuutos tilanteessa. Toisen näkökannan mukaan skitsofrenia on iäkkään ihmisen sopeutumisvaikeutta muuttuvaan maailmaan, joka tämäkin hellittää soputumisvaiheen jälkeen. Mielestäni kumpaisessakin tapauksessa iänkaikkinen sairauden leima on liian voimaks, koska kyseessä kumpaisessakin tapauksessa on pikemminkin tilapäinen oire, joka taatusti menee ohi ilman hoitoakin.
Hoidot ja sairaudet ovat yleisesti psykoloogisia, jotka vaikuttavat pikemminkin hoitajiin ja ympäristöön. Hoidon vaikutus siis välillinen ja vaikuttaa potilaaseen vasta kun ympäristön asenteen muuttuessa. Hoitajat ehkä näkevät ympäristönsä ongelmallisena ja omalla kokemuksella asiat kirjataan lähes poikkeuksetta siten, että potilas kokisi ongelmia. Hoitoja käsitellään yleisesti ottaen välttämättömänä ja koska samaiset ihmiset tapaavat kerta toisen jälkeen, niin pitkällä tähtäimellä jonkilainen yhteisymmärrys potilaan ja hoitajan välille syntyy aivan ilmapiirinkin vuoksi ja tuolloin hoitaja voi ehkä kokea onnistumisen tunteita, mutta lähes poikkeuksetta hoidot johtavat ympäröivän maailman kritisoimiseen esim. potilaan työkaveriin taikka läheiseen. Asian näin ollessa huonovointisuus on edelleen olemassa oleva asia, eikä hoidolla ole saavutettu konkrettisesti mitään. Monesti hoita vaativat tahot ovat potilaan läheisiä, jolloin hoitoon toimittaminen ja sairaan leiman virallistaminen luo läheisille onnistumisen tunteita ja hyväksyntää läheistä kohtaan.
Skitsofrenian tunnuskuvaan kuuluu mm. se, että potilas voi olla ahdistunut, mutta samalla laiha. On toki totta, että henkinen oire voi johtaa laihtumiseen, mutta toinen totuus on se, että laihtuminen ja normaalipainoisuus on pitkällä tähtäimellä henkisen hyvinvoinnin ehto. Itse pitäisinkin tilapäistä henkistä huonovointisuutta ja tämän johtamaan laihtumiseen ihmisen kykynä parantua ja saavuttaa hyvinvointi. Todellisuudessa ylipainoisuus on selkeä merkki henkisestä huonovointisuudesta. Ihminenhän normaalisti pyrkii hankkiutumaan ahdistuksesta eroon. Kotiolosuhteissa ahdistuksesta hankiudutaan siis yleisesti ottaen eroon alkoholilla taikka liiallisella syömisellä. Tuolloin ylipainoisuus on merkki henkisestä huonovointisuudesta. Skitsofrenian tunnusmerkit näiltä osin hyvinkin ristiriitaisia todellisuuden ja tieteen kanssa.
Tiedän omalla kokemuksella kuinka kamala ihminen ns. skitsofreenikko voi olla, mutta millään terapialla taikka lääkkeellä ei koskaan tulla saavuttamaan ns. terveyttä. Käytännössä toimiva hoito voi olla vaikka sitä, että auttaa skitsofreenikkioa pärjäämään niissä asioissa jotka tälle on ongelmallisia taikka antaa tälle vähemmän vaativia tehtäviä mm. työssä.
Mitä oikein lääkäreistä kuvittelet? Kun normaali ÄO on 100, 107 on jo huomattavan hyvä. Ja uskaltaisimpa väittää, että lääkikseen mahtuu kyllä noita "keskiarvo-Penttejäkin" ihan rutkasti, kun vain viitsivät lukea. Ei lääkärit ole mitään puolijumalia, ahkeria ja ei-ihan-tyhmiä ihmisiä ehkä.
Mielenterveydellä ja älykkyydellä ei ole viittaamaasi yhteyttä. Se, että älykkyysosamäärä on 150, ei ole mikään syy pysyä poissa suljetulta osastolta, jos on psyykkisesti vakavasti sairas ja vaarallinen.
hyvä sentään. 107 on hyvää keskitasoa. Se, että äo:lla ei ole mitään yhteyttä psyykkisen sairauden kanssa pitää vain osittain paikkaansa. Suoraa yhteyttä ei ole, mutta psyykkiset sairaudet heikentävät kognitiivista tasoa, jolloin myös alykkyystestauksissa tulos jää ns. omaa normaalia tasoaan heikommaksi psykoottisen jakson jälkeen.
Mielenterveydellä ja älykkyydellä ei ole ehkä yhteyttä, mutta toisaalta mielensairaus on todellisuudentajun heikkenemistä ja aavistuksen tyhmempi ihminen ei myöskään kykene näkemään asioita todellisesti ja mm. mielenterveydenhoidossa käytettyjen toimenpiteiden todellisia seurauksia, jotka nämäkin älyllisesti ajateltuna ennakoitavissa ilman tohtori / professori A. Vadin lausuntoja.
Psykoottisuus tietenkin asia erikseen, mutta useimiten toisten syyttelijät mm. mielenterveydenhoidossa kärsivät itse valtavista harhoista. Leikinlasku on tiukimillaan tulkittavissa mielisairaudeksi, pirteys agressiivisuudeksi jne.. Selkeä osoitus todellisuudentajun todellisesta heikkenemisestä on mm. harhaluulot, jonka mukaan "potilas" olisi kovinkin agressiivinen vaikka todellisuudessa tälle ei olla kyetty kirjoittamaan hädintuskin kuin parkkisakko jos edes sitä, mutta siltikin suljettu hoito lompsahtaa mitä erikummalisimmilla tekosyillä. Tässä joudutaan jälleen persaukisen poliisin syndroomaan, jossa b-luokan virkaloisen pitää jollakin tavalla päteä. Ellei muutoin, niin hankaloittamalla muiden elämään niin paljon, että itse tuntee saavuttaneensa jotakin. Nyrkkisääntö pitäisi paljolti olla, ettei muiden asioihin saisi puuttua.
Ethän sinä missään nimessä tyhmä ole.
Sinun logiikkasi on vain vienyt sinut väärille jäljille, kun olet (liian) ankarasti pohtinut tuota asiaa.
Entäpä jos, kuten tällä palstalla toisaalla jo viitattiin, älykkyysosamääräsi on vaikka 150 ja läheistesi (jotka sinua arvioivat) sadan hujakoilla? Silloinhan tulee helposti tunne, että "ei tajuu mitään", kun ympäristöään katselee ja kuuntelee.
ihminen voi olla onnellinen paljon vähemmälläkin tietotaidolla. Ja älykkyyskin voidaan jakaa eri osa-alueisiin. Yksi osaa matematiikkaa, toinen kieliä jne. Kukaan ei osaa kaikkea.
Ylykkyydessä on melko vähän kyse opituista asioista ja esim. matematiikassa älykkyyden osalta pitäisikin havainollistaa tietty kaava jolla lukujonot muodostautuvat. Se pitää tietenkin paikkaansa, että ihmiset yleisesti tarvitsevat toisiaan ja samalla ihmisten pitäisi tehdä asioita jossa tuntevat olonsa hyväksi ja asiat ottavat sujuakseen kivuttomasti. Meidän rakas valtiovalta kun yleisesti on silittänyt meitä kaikessa mahdollisessa vastakarvaan ja aiheuttanut erinäisiä ongelmia ja tämän jälkeen vielä osoitelleet sormella, että ihmisissä on vikaa ja koska heissä on vikaa, niin heitä pitää hoitaa jos ei muutoin, niin vastentahtoisesti. Älykkäästi ja loogisesti ajateltuna me siis vajoamme koko ajan syvemmälle ongelmiin ja useimiten siis pahasisuisten taikka tyhmempien ihmisten vuoksi. Aivan kuten eräs työnantajakin sanoi, niin työsopimus on kahden osapuolen sopimus ja kumpaisenkin pitäisi olla tyytyväisiä. Käytännössä mielenterveydenhoidossa kukaan muu ei ole tyytyväinen kun palkkaansa saava hoitaja taikka lääkäri. Omituista mielestäni nykykäytäntö siksi, että aina löytyy jopa väkipakolla hoidettua pahempi tapaus jonka kohdalla perusteet hoitoon olisi perustellumpia. Toisaalta palkkansa hoitajat saisivat jopa vapaaehtoisesti hoidettavilta. Mielestäni on siis jälleen hyvin epäloogista ja älykästä kiusata niitä, jotka ei hoitoa halua saati tarvitse.
Useimmat ihmiset eivät ole älykkäitä missään tiedon ja taidon osa-alueella, vaan ovat mahdollisesti jääräpäisempiä , nuukempia tai ahkerampia kuin älykkäät ja pärjäävät näillä ominaisuuksilla suhtkoht elämässään
Mielenterveys ja älykkyys eivät suinkaan ole sama asia, esimerkiksi jos päässäsi napsahtaa ja sekoat niin aika hyvällä todennäköisyydellä säilyy älykkyytesi normaalina, ja sama päin vastoin jos on alhainen älykkyys osamäärä ei tarkota että olis välttämättä päässä "henkisesti" mitään vikaa...
eniiten ärsyttää ihmiset (osaston hoitajat esim) jotka puhuttelee masentunutta kuin lasta ajatellen että hullu mikä hullu ei se tajua enään mistään mitään.
Tutkitustihan mielenterveysongelmista depressiosta skitsofreniaan kyllä ovat yhteydessä heikentyneeseen kognitiiviseen suorituskykyyn Esimerkiksi vaikea psykoosi voi kyllä laskea mitattua älykkyyttä kahdellakin tavalla. Se luo uusia yhteyksiä vanhojen tilalla, eli heikentää neurokytköksiä joihin opittu tieto on tallennettu. Ihminen saattaa kadottaa/unohtaa monet lapsuutensa ja nuoruutensa muistot psykoosissa, jossa hänen päähänsä muodostuu täysin uuden persoonan muuntunut todellisuus. Siinä unohtuu yhtä jos toista "yleissivistykseen" liittyvää, jota mitataan myös monissa persoonallisuus- ja älykkyysteisteissä. Muistin ja muistojen ohella heikkenee keskittymiskyky ja kyky palauttaa mieleen asioita -osin juuri tuosta syystä, että yhteydet ovat heikentyneet tai kadonneet. Vaikka olisi kuinka hyvä päättelykyky, omaksumiskyky ja hahmotuskyky alunperin, niin voimakas pitkään kestävä sekavuustila heikentää sitä rajustikin erityisesti muistin ja keskittymiskyyvn heikkenemisen kautta. Ei välttämättä pysyvästi jos ongelma hoidetaan oikein, mutta pitkäksi aikaa. Tämä on ymmärrettävää kun ajattelee, että pelkkä koettu taloudellinen niukkuus voi laskea hetkellisesti älyllistä suorituskykyä peräti 10-15 pistettä.
Älykkyystestithän alun perin itse asiassa kehitettiin mittaamaan osin juuri sopeutumista kouluun ja sitä korostavan yhteiskunnan vaatimuksiin, eivät ne sinänsä mittaa mitään spesifiä sairautta vaan tuen tarvetta ja ennustavat sitä miten hyvin ihminen sopeutuu yhteiskuntaan, joka edellyttää abstraktia ajattelua. Suurin osa kehitysvammoistakin on etiologialtaan tuntemattomia suorituskyvyn tasolla näkyviä vajeita, eräänlaisia äärimmäisiä sopeutumisongelmia.. On osin tulkintakysymys, milloin tyhmyydestä tulee vamma ja milloin se on vain tavallista tyhmyyttä. Eri asiahan tyhmyys on kuin mielenterveysongelmat ja on totta, että monet mielisairaiksi tulkitut ihmiset voivat olla hyvinkin lahjakkaita ja suoriutua hyvin älykkyystesteissä. Mielenterveyshoidossa kuitenkin ajatellaan, että jos ihminen ei täytä odotettuja aikuisuuden normeja ja suorituskykyä eikä ajattele ns. rationaalisesti, niin hän on automaattisesti vähän jälkijättöinen, vaikkei se sinänsä pidäkään paikkansa.
Onko sairauden tunnottomuus jonkinasteista tyhmyyttä?
Sairauden tunnoton on menettänyt kosketuksensa "todellisuuteen". Monesti olen miettinyt kuka sen todellisen ja oikean tavan ajatella sitten määrää?
Älykkyystaso voi muuttua elämän aikana samalla henkillöllä paljonkin molempiin suuntiin
ppiuuyuuiu
Mä tyhmistyin lääkeainereaktiosta hetkessä ja sit nyt mun älykkyys tulee yliu 50 vuotiaana kohoamaan huippuunsa seuraavien vuosikymmenien aikana
ppiuuyuyuujuj