En haluis myöntää olevani masentunu.. Mulla on päällisin puolin kaikki hyvin, kavereita, perhe, kesätyö, opiskelupaikka ensi vuodeksi. Tiedän kuitenkin et mun ei ole hyvä olla. Sattuu jonnekin mun sisälle, ahdistaa, itkettää. Suurin syy tähän on ehkä järjetön sosiaalisten tilanteiden pelko, josta olen jo vuosikausia kärsinyt. Lääkäriin en ole uskaltanut mennä. Onko jollain siis neuvoja, miten saada olo paranemaan? Miten uskaltautua lääkäriin? Voiko psykologi/psykiatri auttaa yksinäistä ja pelokasta? Uskon kyllä että oloni paranisi jo sillä, että joku kuuntelisi ja sanoisi ymmärtävänsä ja kertoisi että kaikki on vielä joskus hyvin. Vai olisiko sittenkin parempi vain lähteä täältä pois ikuisiksi ajoiksi..
Yksin, peloissaan, masentunut :(
Apua?
6547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
uskaltaa mennä. Sieltä se apu tulee. Älä mieti yksinäsi asioita. Käy puhumassa lääkärin kanssa sen jälkeen asiat lähtee etenemään. Ei se niin kauheeta ole. Parempi se on apua hakea kuin kitua ja riutua murheidensa kanssa. Käymällä lääkärin juttusilla saat varmasti avun ongelmaasi. Kokeile ja kerro sitten täällä miten menee. Rohkeutta sinulle.
helppoa olisikaan sanoa sinulle, että juttelu toisten kanssa auttaa, mutta se ei silti helpota tilannettasi, vaan kehottaisin ehdottomasti kääntymään lääkärin puoleen. Sen verran rohkeutta sinulta löytyy, että päätät mennä lääkäriin. Saat nähdä, että paha olosi helpottuu jossain määrin, kun voit kertoa siitä lääkärille. Lääkärit ovat puolellasi ja puolustavat elämää. Älä edes harkitse itsemurhaa, se on aina huonoin vaihtoehto - ja sittenhän et olisi näkemässä, mitä jännää elämä sinulle voi tarjota pitkällä tähtäyksellä. Mutta älä silti odota, että kaikki kirkastuu nopeasti, kun menet lääkäriin, se on ensimmäinen askel parempaan.
Minulla on lähes sama tilanne. Päällisin puolin kaikki hyvin mutta silti jokin synkkä ja kauhea kalvaa sisintä. Itse en ole mennyt lääkäriin/psykiatrille, mutta sanon nyt sinulle: Mene ihmeessä! Vaikka puhuminen ei kaikkia auta se voi olla juuri oikea ratkaisu sinulle. Ensimmäisenä sun on jätettävä noi itsemurha ajatukset sikseen.Sen jälkeen lääkäriin.
Kiitos ja ole hyvä.
Kaikki hoituu kyllä aikanaan, vaikka sitten terapeutin kanssa. =)
Mul on sama ongelma. Mulki on hyvä opiskelupaikka, perhe, kesätyö paikka ja muutama ystäväki löytyy, mut niitten kans en kyl pysty puhuu tälläsist asioist. Mä oon tosi väsyny ja masentunu, itse murhaaki on tullu joskus harkittuu, ku on ollu tosi paha ja ahistava olo, mut oon tullu siihen tulokseen et ei se olis oikea ratkaisu. Toivon et säkin pääsisit niist ajatuksist eroo. Mul on myös todella suuri sosiaalisten tilanteiden pelko, joka rajoittaa mun elämää todella paljo. Mul onki todettu häriikkihäiriö. Ite en oo koskaan käyny psykologil tai psykiatril, oon käyny vaa muutaman kerran terkkaril ja koulu lääkäril. Terkkari kyl suositteli mulle psykologia, mut en suostunu mennee. Mul on välil ihan hyvä olla, mut sit taas tulee tosi ahistava ja paha olo, saatan itkee monta tuntii. Kukaan muu ei voi tietää mitäsä tunnet sisälläs ja et kuinka pahalle sust tuntuu. Mä todellaki uskon tai ainaki haluun uskoo et kaikki on joskus hyvin jos ei ny hyvin, mut ainaki paremmin. Tuntuu et muut ei ymmärrä tai ainakaa terveet ihmiset, must ois kiva keskustella tai vaikk mailailla sun kaa ku sull on samanlaisii tuntemuksii ku mul. Jos säki kaipaat juttu seuraa nii mailaapa mulle. Osote on [email protected]. Mä ite henkilökohtasesti en usko et mua auttas tuol psykologil käynti, mut enkä siit on sulle apuu, kannattaa ainaki käydä edes ihan tavallisen lääkärin juttusil. Muaki aluks pelotti mennä sinne ja mulle tuli sellanen tunne et jos meen sinne tilittään näist mun ongelmist saa hullun leiman, mut se oliki ihan positiivinen kokemus ja se sattu olleen viel ihan mukava tyyppi se lääkäri. Toivottavasti saat elämäsi järjästykseen ja saat apua.
mielialalääkkeistä, joita määrätään sosiaalisten tilanteiden pelkoon. No oikeasti en tiedä mitä lääkkeitä ne on , mut siskoni tytär 27v. oli kauhean arka ja pelkäsi hirveästi joutua puhumaan jonkun vieraan ihmisen kanssa, tilanne meni vielä niin pahaksi että hän ei voinut mennä yksin enää kauppaankaan ja alkoi puhua itsemurhasta. Siskoni sai hänet menemään lääkäriin ja psykologin juttusille. Hän sai jotain lääkkeitä ja on nyt enää vain hieman arka ja hurmaava nuori nainen.
Ootko miettinyt että jos tunnet olosi väsyneeksi ja voimattomaksi ilman ilmeistä syytä niin kyseessä olis joku sairaus tai epätasapaino jossain aivojen välittäjä aineissa jota vois tasapainottaa jollain lääkkeillä.Esim xanorin luulis tehoovan sosiaalisten tilanteitten pelkoon kuin nyrkki silmään.