Hei! Täällä kirjoittelee erääseen benelux-maahan muuttanut keski-ikäinen skitsofreenikko. Sairastuin jo hyvin nuorella iällä psykoosiin, ja nuoruuden vuodet meni pitkälti kärsimysten kourissa. Iän myötä sekä kiitos myös mainion lääkityksen, on elämä tasaantunut ja oireetkin väistyneet. Elo on ihan onnellista ja suht stressitöntäkin. Olen aina ollut liberaali henkinen mielipiteiltäni, ja muutenkin rakastan länsimaista vapaus ideologiaa sekä elämänmenoa. Pitkäaikainen haaveeni toteutui. Muutin nimittäin tänne euroopan keskelle, ja siirrynkin paikallisen terveyden huollon piiriin. Tarkoitus on viettää täällä eläkepäivät. Odotukset ovat toiveikkaat ja toki haasteita riittää.
Skitsofrenia ja muutto
Anonyymi-ap
10751
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onnea ja menestystä.
Miten nyt, kun eläkkeitä ei enää makseta ulkomaille? JOs olet vielä työnhakija, niin voitko saada eläkkeen sieltä Belgiasta/Hollannista, ettei Suomen politiikka vaikuta?
Missä ap sanoi ettei saa työeläkettä.
Nuorena sairastuneet eivät saa isoa työeläkettä, paitsi jos työeläkkeelle on määritelty tuleva aika.
Hienoa puhetta. Täällä Suomessa skitsofreenikot ovat sitä mieltä en minä ole mittään eikä minusta tule ikinä yhtään mittään.
Kun puhutaan mielen sairauksista, niin useimmiten eniten tuo ajatus on siellä omassa päässä, etten olisi enää mitään, tai minusta ei olisi tai tulisi mitään.
Sairauden aiheuttama häpeä ja heikko itsetunto saa ajattelemaan noin.
Sairaus itsessään ei vie ihmisyyttä eikä ihmisarvoa keneltäkään pois. Toki monilla riittää myös asenneongelmia mt-potilaita kohtaan, ja se saattaa hankaloittaa sairaan elämistä ja olemista.
Kaikesta ei vain aina kannata niin välittää, vaan elää omaa elämäänsä, ja yrittää olla miettimättä sitä, mitä muut mahtavat ajatella.
Kukaan ei ole täydellinen. En tiedä onko se minun kaveri mutta hän poksautti minun lapsuuden kaveria korville. Hän on poksauttanut minuakin. Kyllä siinä korvat soi.
Onkos täällä jotain mielipuolija Naisolettuja niin tavataan.
Olen iloinen puolestasi, kun olet lähtenyt toteuttamaan unelmiasi. Mulla on kanssa skitsofrenia ja elän suht stressitöntä ja tavallista elämää nykyään, kun lääkitys on kohdillaan. Minulla on mies ollut jo 20 vuotta ja hän on jaksanut minua katsella, vaikka olikin hyvin vaikea psykoosi 15 vuotta sitten ja minulla on kaksi teinitytärtä kotona vielä. Sairauden kanssa pärjää, kun muistaa hoitaa itseään ja pyrkii elämään normaalia elämää.
On aina mukava saada lukea, että on heitäkin, joilla menee hyvin, sairaudesta huolimatta.
Nuoruudessani seurustelin nuoren miehen kanssa, jonka toisella vanhemmalla oli skitsofrenia.
Pieni perhe pärjäsi aivan hyvin, ja tämä sairas vanhempikin oli kiva ja asiallinen, ystävällinen, myös kotityöt hoitava.
Sairaaltakin onnistuu kyllä suht tavallinen elämä, se ei ole mahdottomuus kaikissa tapauksissa.