Turistit viihtyvät lieksassa

Eräänä sateisena aamuna bussi pullollaan turisteja jarrutti Lieksan rautatieasemalla. Joukon johtajana toimi Jorma, jonka ainoa matkatavoite oli "elää isosti ja haista pahalle". Matkalaukut jätettiin suoraan asemalle, koska "Lieksassa ollaan vapaita". Ensimmäinen etappi: pulipenkki!

Lieksan pulipenkki oli legenda jo itsessään. Ryhmä haali lähikaupasta pirkkaa, halvinta Koskenkorvaa ja laatikkoviiniä. Istunto alkoi juhlallisesti hörppäisyllä, mutta meni nopeasti ryyppäämisen, saarnan ja huutelun pyhäksi kolminaisuudeksi. Arto aloitti näyttämällä, miten koko litran pullo kaadetaan kurkkuun kerralla. Se meni ihan hyvin – kunnes hän henkäisi syvään, ja viinit lentelivät kaaressa ohi kitarisoista.

"NYT TEEMAKKARAA!" huusi Irmeli, joka oli erityisen perso sipuliteemakkaroille. Lähimmän grillin myyjä katsoi turistilaumaa pelonsekaisin silmin mutta kääri silti kaikille teemakkarat majoneesilla, sinapilla ja... kahvilla? Oksennus oli tässä kohtaa vääjäämätön. Joukon jäsen, mystinen Keijo, veti ruokaa väärään kurkkuun ja meinasi tukehtua ennen kuin oksensi suoraan takaisin tiskille. Henkilökunta kyynelehti.

Sillä välin, Armi ehdotti: "Kirjastoon kakalle!" Kukaan ei tajunnut, miten tämä oli oleellinen osa iltaa, mutta Lieksan kirjastossa oli lämmin vessa. Siellä vietettiin tovi vessakoppeja varaten ja lukiessa puoliksi repaleisia Rambo-kirjoja. Kokkareina elävä Karri päätti jättää oman leimansa historiaan: vahingossa unohti vetää. Kirjastotäti huusi niin kovaa, että kirjojen lehdet heiluivat.

Illan viimeinen vaihe: sekava lauleskelu torin patsaan ympärillä. Joku alkoi soittaa haitaria, vaikka kukaan ei ollut koskaan omistanutkaan sellaista. Lopulta poliisi tuli paikalle, mutta nähtyään, mitä oli meneillään, päätti käydä vain heittämässä kolikon ja toivottamassa onnea matkaan.

Aamulla turistibussi oli kadonnut. Liekö haihtunut Lieksan yöhön. Mutta turisteista jäi vain kumiseva legendansa – ja sipuliteemakkaran haju.