Eilen oli hyvä päivä

Tapasin hyvän kaverin ja vaikka puhutaan aika aroistakin aiheista, huumorinkukka jaksaa silti kukkia. Ja pitkästä aikaa juttelin ystävän kanssa puhelimessa, kun oli voimia siihen. Mulla oli eilen oikein hyvä olla ja nautin siitä.

Mutta sitten tänään taas olen itkenyt. Olen itkenyt kun mietin miten oma äiti kohteli mua. Olen käynyt terapiassa asian johdosta ja välillä tuntuu että olisin jopa antanut anteeksi. Mutta sitten tulee taas se kaikennielevä huonommuuden tunne.

Ja sitten ihmettelee, miten se kaikki mitä tapahtui, voi olla edes mahdollista? Miten omaansa voi kohdella niin? Ja itkusta ei meinaa tulla loppua. En kai pysty antamaan anteeksi. Mutta en halua katkeroitua, niin tuo asia olisi hyvä saada jollain lailla pakettiin. Haluaisin unohtaa kokonaan.
6178
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Ei sun tarvitse olla äitisi kanssa missään tekemisissä

Äänestä
  • Epäiletkö sinäkin, että tällä palstasedällä on hiukan kompleksinen suhde äitiinsä ja sitä kautta kaikkiin naisiin? Niin notta minäkin

    Äänestä

  • Ei tarvikkaan. Mutta silti se pitäisi saada pakettiin ja jättää kokonaan taakse. Pari hyvää muistoa voi säilyttää.

    Äänestä

  • Anonyymi00003 kirjoitti:

    Ei tarvikkaan. Mutta silti se pitäisi saada pakettiin ja jättää kokonaan taakse. Pari hyvää muistoa voi säilyttää.

    Jätä se äläkä vingu täällä

    Äänestä

  • Anonyymi00004 kirjoitti:

    Jätä se äläkä vingu täällä

    Sulla rupeaa taas olemaan näköjään näitä tuntemuksia joka lähtöön, hirvikoira. Älä sinä ei tätä palstaa kun mielikuvitus laukkaa taas joka suuntaan palstaäijän tekstejä tulkiten päin männikköä. Ja nyt outo narsku sitten.-TT

    Äänestä

  • Anonyymi00004 kirjoitti:

    Jätä se äläkä vingu täällä

    Voisitko bingoisäntä juoda vaikka kiljua ja olla hiljua? Lue muuten joskus ajatuksella nämä äitiongelmaisen miehen avaukset ja monologit kun suhteutar. Ja ota rillit pois kun vastaan tulet.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Tapasin hyvän kaverin ja vaikka puhutaan aika aroistakin aiheista, huumorinkukka jaksaa silti kukkia. Ja pitkästä aikaa juttelin ystävän kanssa puhelimessa, kun oli voimia siihen. Mulla oli eilen oikein hyvä olla ja nautin siitä.

Mutta sitten tänään taas olen itkenyt. Olen itkenyt kun mietin miten oma äiti kohteli mua. Olen käynyt terapiassa asian johdosta ja välillä tuntuu että olisin jopa antanut anteeksi. Mutta sitten tulee taas se kaikennielevä huonommuuden tunne.

Ja sitten ihmettelee, miten se kaikki mitä tapahtui, voi olla edes mahdollista? Miten omaansa voi kohdella niin? Ja itkusta ei meinaa tulla loppua. En kai pysty antamaan anteeksi. Mutta en halua katkeroitua, niin tuo asia olisi hyvä saada jollain lailla pakettiin. Haluaisin unohtaa kokonaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu