I.N.R.I

seuratkoon minua. Risti, ristinkuolema ja ryövärin armo ovat asioita, jotka ovat koskettaneet suuresti. Ennen kuin itse sain parannuksen armon, elin monta vuotta hengellisesti ahdistuneessa tilassa. Halusin tulla ensin paremmaksi ihmiseksi, jotta voisin sitten elää uskovaisena niin kuin pitää. Olisi siis pitänyt olla viemisiä sinne ristin juurelle. Nimenomaan hyviä viemisiä. Kuitenkin vein sinne vain suuria epäonnistumisia ja taakkoja. Se oli suuri ihme, että ne sai jättää sinne!Ja saa edelleenkin joka päivä jättää sinne kaikki, mikä tekee elämän vaikeaksi.

Olen paljon pohtinut, mitä merkitsee, kun Jeesus sanoi, että joka hänen luokseen tahtoo tulla, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.Siitä rististä on vielä sanottu, että se on ajallinen ja keviä. usein ne asiat, mitkä miellän omaksi ristikseni, eivät tunnu keveiltä. Kirjoitin tässä keväällä yhden runon:

Kivun ruoskat viuhuvat pitkin selkää
yön tunnit ovat pitkän pitkät.
Oi että minä viisas olisin
jos ymmärtäisin,
mikä siunaus tähän on kätketty

Omaa ristiä kantaessa on vaikea olla tyytyväinen siihen osaan, minkä Jumala on antanut. Mutta vielä rankempaa olisi, jos ei jaksaisi ajatella, että tämä on minulle tarkoitettu, että joku siunaus tässäkin on. Onhan siitä ollutkin siunausta, olen saanut parannuksen armon. Minut otettiin oikein kovalla kädellä kiinni, kun en muuten uskonut. Ystäväni kanssa itkimme ja nauroimme, kun juttelimme, että olisi pitänyt "uskoa vähemmällä".

Ryövärin armo: eräs läheinen ihminen sai parannuksen armon sairaalassa muutamia tunteja ennen kuolemaansa. Kun sitä vaihetta elettiin kuolinvuoteen vierellä, se ei voinut olla koskettamatta. Niin konkreettisesti toteutui sama mikä Golgatalla kauan sitten.