Kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä on ensimmäiseksi, että kuka voi määritellä ihmisen arvon erehtymättömästi?
Kun tämä on selvitetty, niin voidaan kysyä, että kuinka arvokas ihminen todella on?
Voitko luottaa kavereidesi vaihteleviin kuvauksiin sinusta? Voitko luottaa aina siihen, mitä äiti tai isä sanoo? Voitko loppujen lopuksi edes itse olla varma siitä, mitä olet?
Voitko yhdistää nämä kaikki ikäänkuin palapelin tavoin ja saada aikaan kokonaiskuvan? Mutta tämäkin kuva jatkuvasti muuttuu, sillä muiden ihmisten ja myös omat ajatukset vaihtelevat.
Mistä me siis saamme selkeän kuvan? Latinan kielinen sanonta sanoo: "Humanum est errera." Se merkitsee, että ihminen on erehtyväinen. Vaikka siis kutsuisit kaikki maailman ihmiset koolle, niin et vieläkään saisi täydellistä kuvaa itsestäsi.
On palattava aivan alkujuurille. Miksi minä ylipäätään olen olemassa? Miten kuuluisi elää ja mikä elämän tarkoitus oikeastaan on?
Onko minun elämälläni tarkoitusta? Onko sellaista kenelläkään? Olenko arvokas tällaisenaan? Voiko kukaan sanoa minulle: "Tule sellaisenaan!"?
Voisinko löytää yhden ihmisen, joka rakastaisi minua, vaikka kertoisin hänelle kaiken itsestäni? Sellaisen, joka ei työntäisi pois luotaan ikinä ellen itse haluaisi lähteä pois? Taitaa olla melko vaikeaa ja mitä jos tälle ihmiselle yhtäkkiä sattuu jotain?
"Tähän jään elämääni miettimään. Vain hiljaisuus, se jota aina pelätään. Uppoan eilisen vihlovaan virtaan. Selailen elämän resuista kirjaa. Ja kun katson maailmaa tai mitä se antaa. En kai kuulu tänne näin. On hiljaisuus ystäväin. Kaikki ei oo miltä se näyttää. Takana kuoren jokainen pelkää. Maailma ulkopuolelle rakkauden sulkee. Tarjoten ahneutta vesittäen totuuden. Entä jos elämä ei koskaan häviä? Aivan turhaanko haikailen? On vastaus yllä taivaiden. Missä oot juuri nyt kun tarvitsen sinua? Ilman sua en jaksa, en uskalla. Rakkaus on nöyrää ja hiljaista voimaa, joka meitä hiljaa luoksesi ohjaa. Kun luokse ristin harhailin, sain enemmän kuin kaipasin. Vain silloin jos kadottaa, voi löytää uudestaan." [Bass´n Helen]
Kun tämä on selvitetty, niin voidaan kysyä, että kuinka arvokas ihminen todella on?
Voitko luottaa kavereidesi vaihteleviin kuvauksiin sinusta? Voitko luottaa aina siihen, mitä äiti tai isä sanoo? Voitko loppujen lopuksi edes itse olla varma siitä, mitä olet?
Voitko yhdistää nämä kaikki ikäänkuin palapelin tavoin ja saada aikaan kokonaiskuvan? Mutta tämäkin kuva jatkuvasti muuttuu, sillä muiden ihmisten ja myös omat ajatukset vaihtelevat.
Mistä me siis saamme selkeän kuvan? Latinan kielinen sanonta sanoo: "Humanum est errera." Se merkitsee, että ihminen on erehtyväinen. Vaikka siis kutsuisit kaikki maailman ihmiset koolle, niin et vieläkään saisi täydellistä kuvaa itsestäsi.
On palattava aivan alkujuurille. Miksi minä ylipäätään olen olemassa? Miten kuuluisi elää ja mikä elämän tarkoitus oikeastaan on?
Onko minun elämälläni tarkoitusta? Onko sellaista kenelläkään? Olenko arvokas tällaisenaan? Voiko kukaan sanoa minulle: "Tule sellaisenaan!"?
Voisinko löytää yhden ihmisen, joka rakastaisi minua, vaikka kertoisin hänelle kaiken itsestäni? Sellaisen, joka ei työntäisi pois luotaan ikinä ellen itse haluaisi lähteä pois? Taitaa olla melko vaikeaa ja mitä jos tälle ihmiselle yhtäkkiä sattuu jotain?
"Tähän jään elämääni miettimään. Vain hiljaisuus, se jota aina pelätään. Uppoan eilisen vihlovaan virtaan. Selailen elämän resuista kirjaa. Ja kun katson maailmaa tai mitä se antaa. En kai kuulu tänne näin. On hiljaisuus ystäväin. Kaikki ei oo miltä se näyttää. Takana kuoren jokainen pelkää. Maailma ulkopuolelle rakkauden sulkee. Tarjoten ahneutta vesittäen totuuden. Entä jos elämä ei koskaan häviä? Aivan turhaanko haikailen? On vastaus yllä taivaiden. Missä oot juuri nyt kun tarvitsen sinua? Ilman sua en jaksa, en uskalla. Rakkaus on nöyrää ja hiljaista voimaa, joka meitä hiljaa luoksesi ohjaa. Kun luokse ristin harhailin, sain enemmän kuin kaipasin. Vain silloin jos kadottaa, voi löytää uudestaan." [Bass´n Helen]
Vastaukset 2
Vanhimmat
>>Kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä on ensimmäiseksi, että kuka voi määritellä ihmisen arvon erehtymättömästi? >
Voiko kukaan? En usko. Erehtymättömyyttä en ole tavannut. Ainakaan arvo/moraalikysymyksissä.
>>Kun tämä on selvitetty, niin voidaan kysyä, että kuinka arvokas ihminen todella on? >
Jos tiedät vastauksen ensimmäiseen kysymykseen, niin kysy siltä, joka voi määrittää arvon erehtymättömästi. Mutta kuten sanoin, häntä tuskin on olemassa. Ja kun valmiita vastauksia ei ole, niin taas on pienen ihmisen vaivauduttava syvään filosofiseen pohdintaan.
>>Voitko luottaa kavereidesi vaihteleviin kuvauksiin sinusta? Voitko luottaa aina siihen, mitä äiti tai isä sanoo? Voitko loppujen lopuksi edes itse olla varma siitä, mitä olet?>
Tässä ainoassa mahdottomassa maailmassa nämä ovat varmimmat tietoläähteet.
Ongelma on siinä, että kukaan ei pysty kuvaamaan minää subjektina, se pakenee aina itseään. Kaikki kuvaukset kuvaavat minää objektina.
Eksistentiaalifilosofian alkeita =)
Itse pystyt ehkä intuitiivisesti tuntemaan paloja itsestäsi. Älä luota liikaa sanoihin.
>>Voitko yhdistää nämä kaikki ikäänkuin palapelin tavoin ja saada aikaan kokonaiskuvan? Mutta tämäkin kuva jatkuvasti muuttuu, sillä muiden ihmisten ja myös omat ajatukset vaihtelevat.
Mistä me siis saamme selkeän kuvan? Latinan kielinen sanonta sanoo: "Humanum est errera." Se merkitsee, että ihminen on erehtyväinen. Vaikka siis kutsuisit kaikki maailman ihmiset koolle, niin et vieläkään saisi täydellistä kuvaa itsestäsi. >
Agreed. Kaikkien maailman ihmisten kutsuminen koolle luultavasti vain pahentasisi asiaa.
>>On palattava aivan alkujuurille. Miksi minä ylipäätään olen olemassa? Miten kuuluisi elää ja mikä elämän tarkoitus oikeastaan on?
Onko minun elämälläni tarkoitusta? Onko sellaista kenelläkään? Olenko arvokas tällaisenaan? Voiko kukaan sanoa minulle: "Tule sellaisenaan!"? >
"Ei ole turhia päiviä, tai jos on on koko elämä
niin turhaa, ettei sitä siedä ajatella tänään"
[CMX]
>>Voisinko löytää yhden ihmisen, joka rakastaisi minua, vaikka kertoisin hänelle kaiken itsestäni? Sellaisen, joka ei työntäisi pois luotaan ikinä ellen itse haluaisi lähteä pois? Taitaa olla melko vaikeaa ja mitä jos tälle ihmiselle yhtäkkiä sattuu jotain? >
Sinä tiedät sen paremmin kuin minä. Yrittäminen on tärkeintä, ilman et voi voittaa.
kappale?
Pakko saada tietää!