Kaipaatteko "entisiä aikoja" ?

Seitkyt luvulla tuli ammmatiliitot,
ja
alkoi työtaistelut ja lakkoilut,

myös alkoi työpaikka kaiusaamiset, niitä ei aikasemminoll olemassakaan, kaikki puhalti yhteen hiileen,

työkaverit söi toisiaan pois ja henkilökunta vaihtui tiuhaan se oli työnantajille mieleistä aikaa,
työntekijät kärsi,
ja ammattiyhdistys luottamiehet ei kestäny tilannetta,
ne irtisanoutui työpaikoilta,
heille ristiriita tilanteet oli likkkaa
panettelu puheet takana päin aivan kauheeta aikaa , empä haluais palata niihin aikoihin,

liekkö nykyään työpaikoilla yhtää turvallisempaa, luultavasti ei, samat kuviot varmaanki toimii nykyäänki, voi olla jopa pahempaa, ainaki noi lakkoilut näyttää vielä kammottavimilta kuin silloin alussa.

Anonyymi kirjoitti:

Seitkyt luvulla tuli ammmatiliitot,
ja
alkoi työtaistelut ja lakkoilut,

myös alkoi työpaikka kaiusaamiset, niitä ei aikasemminoll olemassakaan, kaikki puhalti yhteen hiileen,

työkaverit söi toisiaan pois ja henkilökunta vaihtui tiuhaan se oli työnantajille mieleistä aikaa,
työntekijät kärsi,
ja ammattiyhdistys luottamiehet ei kestäny tilannetta,
ne irtisanoutui työpaikoilta,
heille ristiriita tilanteet oli likkkaa
panettelu puheet takana päin aivan kauheeta aikaa , empä haluais palata niihin aikoihin,

liekkö nykyään työpaikoilla yhtää turvallisempaa, luultavasti ei, samat kuviot varmaanki toimii nykyäänki, voi olla jopa pahempaa, ainaki noi lakkoilut näyttää vielä kammottavimilta kuin silloin alussa.

Lue lisää

Ikävää jos työpaikallasi oli tuollaista. Minun työpaikallani oli mukavat
ihmiset ja olosuhteet.

Anonyymi kirjoitti:

Seitkyt luvulla tuli ammmatiliitot,
ja
alkoi työtaistelut ja lakkoilut,

myös alkoi työpaikka kaiusaamiset, niitä ei aikasemminoll olemassakaan, kaikki puhalti yhteen hiileen,

työkaverit söi toisiaan pois ja henkilökunta vaihtui tiuhaan se oli työnantajille mieleistä aikaa,
työntekijät kärsi,
ja ammattiyhdistys luottamiehet ei kestäny tilannetta,
ne irtisanoutui työpaikoilta,
heille ristiriita tilanteet oli likkkaa
panettelu puheet takana päin aivan kauheeta aikaa , empä haluais palata niihin aikoihin,

liekkö nykyään työpaikoilla yhtää turvallisempaa, luultavasti ei, samat kuviot varmaanki toimii nykyäänki, voi olla jopa pahempaa, ainaki noi lakkoilut näyttää vielä kammottavimilta kuin silloin alussa.

Lue lisää

Ammattiliitot ovat kyllä paljon vanhempia. Työväenliike heräsi toimimaan jo 1800-luvulla.

Anonyymi kirjoitti:

Ammattiliitot ovat kyllä paljon vanhempia. Työväenliike heräsi toimimaan jo 1800-luvulla.

Tammikuun kihlaus 1940. Työnantajat hyväksyivät ammattiliiton neuvottelukumppaniksi.
Neukkulan paine talvisodan rintamilla lienee vaikuttanut asiaan.
1956 suurlakko oli meille pojan koltiaisille seikkailujen aikaa.
Mm. varastimme lakon alaisen soramontun tiloista kaliumkloraattia ja sytytyslankaa. Sen verran oli kemian tietämystä, että syntyi mustaa ruutia joka varsin pian kehittyi hyvin nopeaksi. Parin pätkimiskerran jälkeen tarttui mukaani koko kieppi ko. lankaa.
Teimme muutaman sortin pommeja. Parhaat olivat romutetuista, teräksisistä polkupyörän pumppujen vaipoista tehdyt. Kesyimmät olivat sotilaskiväärin hylsyihin pakatut.
Muutenkin ne viikot antoivat syyn reippailuun. Tarkoitan noin 10 kilometrin koulumatkoja hiihtäen.

Mutta asiaan. Toimiessani useammassakin työpaikassa työnantajan edustajana oli karmein paikka pk-seudulla sijainnut pienehkö metalliyritys. Porukka oli järjestäytymätntä ja touhu siitä johtuen työlästä ja kaoottista eikä mitään yhteistä voinut sopia eikä mihinkään luottaa.
Kestin yhden vuoden ja siirryin järjestyksen piiriin.

Anonyymi kirjoitti:

Seitkyt luvulla tuli ammmatiliitot,
ja
alkoi työtaistelut ja lakkoilut,

myös alkoi työpaikka kaiusaamiset, niitä ei aikasemminoll olemassakaan, kaikki puhalti yhteen hiileen,

työkaverit söi toisiaan pois ja henkilökunta vaihtui tiuhaan se oli työnantajille mieleistä aikaa,
työntekijät kärsi,
ja ammattiyhdistys luottamiehet ei kestäny tilannetta,
ne irtisanoutui työpaikoilta,
heille ristiriita tilanteet oli likkkaa
panettelu puheet takana päin aivan kauheeta aikaa , empä haluais palata niihin aikoihin,

liekkö nykyään työpaikoilla yhtää turvallisempaa, luultavasti ei, samat kuviot varmaanki toimii nykyäänki, voi olla jopa pahempaa, ainaki noi lakkoilut näyttää vielä kammottavimilta kuin silloin alussa.

Lue lisää

Ihan totta ne alkoivat olemaan kamalia aikoja monelle , itse en ole kokenut mutta paras työkaveri joutui juorujen kohteeksi ja pahoitti mielensä , olivat jostain ottaneet selvää että tämän naisen yksi lapsi oli ollut väärillä teillä murrosiässä ja siitä alkoi kiusaaminen m se koski kovasti häneen koska oli saanut todella tehdä kovan työn että oli saanut lapsensa oikeille raiteille, kiusaajat meinasivat että naisessa oli vika ja ettei hän sovi mitenkään työhön ihmisten parissa, keksivät asioita mitä hän ei ollut koskaan sanonut . Nainen lopetti töissä, ei jaksanut. Me menetimme tunnollisen työläisen joka aina ajatteli muta että kaikilla oli hyvä olla. Oli se kamalaa aikaa ne viikot kun sitä kesti. Toinen kiusaajista elää vielä ja aina kun näen hänet kaupungilla niin muistuu se vanha tapaus mieleen.ja tulee paha mieli.

Anonyymi kirjoitti:

Ammattiliitot ovat kyllä paljon vanhempia. Työväenliike heräsi toimimaan jo 1800-luvulla.

Muistan kun olin pieni niin vanhempani puhuivat paljon ammattiliitosta minulle se oli tietenkin tuntematon sana mutta jotenkin niin kummallinen että jäänyt mieleen .

Koska Vietnamin sota olikaan. Onko meillä lyhyt muisti?

Tämä some tuo ihmisten huonot puolet esiin. Tärkeillään ja yritetään täällä päteä , kun live eikummostakaan ole. Muut siitä huomauttaa, sitten alkaa syyttely kateudesta. Hohhjoijjaaa.

Nazi? Tunnustaudun sellaiseksi enkä näe syytä sen peittelyyn.
Nationaalinen Sosialisti.
Olen kansallistuntoinen, suomalaisuutta puolustava. Siis nationalistai, natsi!
Kannatan oikeustoimikelpoisten henkiöiden tasa-arvoisuutta kaikissa lailla säädellyissä asioissa. Olen siis sosialisti.

Anonyymi kirjoitti:

Nazi? Tunnustaudun sellaiseksi enkä näe syytä sen peittelyyn.
Nationaalinen Sosialisti.
Olen kansallistuntoinen, suomalaisuutta puolustava. Siis nationalistai, natsi!
Kannatan oikeustoimikelpoisten henkiöiden tasa-arvoisuutta kaikissa lailla säädellyissä asioissa. Olen siis sosialisti.

Lue lisää

Hitlerin natsismi oli nimeltään kansallissosialismi. Se oli ihan oma, määritelty oppinsa.

He istuivat Saksan parlamentissa sosialistien ryhmässä, penkeillään "äärimmäisenä oikealla". Tästä tulinimitys "äärioikeisto", joka ei siis tarkoittanutoikeistoa lainkaan vaan vasemmiston omaa, äärioikeinta laitaa. Se ei siis sinänsä ollut synonyymi natsismille yleensä, vaan nimitys heidän tuoleilleen parlamentissa. Tosin sillä sittemmin alettiin takoittaa natseja, yleensä.

Natsit olivat kuitenkin vasemmiston omaa väkeä, eivät oikeistoa.

Ehkä tämän päivän demarit olisiva sosialistien äärioikeistoa.

Kaikki kansallismielisyys ei ole natsismia. Itse olen kansallismielinen eli nationalistinen, isänmaallinen suomalainen. En kuitenkaan ole "natsi". Kunnioitan kaikkia suomalaisugrilaisia kansoja, Uralille asti, osana laajaa kansallista ja kulttuurista suomalaisuuttamme. Kannatan rauhaa, ystävyyttä ja kulttuurinvaihtoa meidän sekä Venäjän kaikkien kansojen välillä, kunnioittaen siis samalla myös slaaveja ja heidän kuttuuriaan.

Anonyymi kirjoitti:

Hitlerin natsismi oli nimeltään kansallissosialismi. Se oli ihan oma, määritelty oppinsa.

He istuivat Saksan parlamentissa sosialistien ryhmässä, penkeillään "äärimmäisenä oikealla". Tästä tulinimitys "äärioikeisto", joka ei siis tarkoittanutoikeistoa lainkaan vaan vasemmiston omaa, äärioikeinta laitaa. Se ei siis sinänsä ollut synonyymi natsismille yleensä, vaan nimitys heidän tuoleilleen parlamentissa. Tosin sillä sittemmin alettiin takoittaa natseja, yleensä.

Natsit olivat kuitenkin vasemmiston omaa väkeä, eivät oikeistoa.

Ehkä tämän päivän demarit olisiva sosialistien äärioikeistoa.

Kaikki kansallismielisyys ei ole natsismia. Itse olen kansallismielinen eli nationalistinen, isänmaallinen suomalainen. En kuitenkaan ole "natsi". Kunnioitan kaikkia suomalaisugrilaisia kansoja, Uralille asti, osana laajaa kansallista ja kulttuurista suomalaisuuttamme. Kannatan rauhaa, ystävyyttä ja kulttuurinvaihtoa meidän sekä Venäjän kaikkien kansojen välillä, kunnioittaen siis samalla myös slaaveja ja heidän kuttuuriaan.

Lue lisää

Natsi termiä käytetään hyvin kevytmielisesti.
Kun jonkun poliittiset mielipiteet eivät osu omiin raameihin niin sehän on natsi!
Paitsi nationalisti, niin olen myös sosialisti.
Mielestäni luonnolliset monopolit tulisi säilyttää yhteiskunnan omistuksessa ja ohjauksessa.

Luulen että sitä romantisoi jotenkin niitä vanhoja aikoja koska itsekkin oli nuori silloin ja ei sitä hermostutti pienistä kuten itse ainakin nykyisin vaan sekin että on joskus soitettava jonnekin ja sitten alkavat sen litanian että jos haluat sitä niin paina ykköstä mutta jos jotain muuta niin kakkosta jne. Joten ne soitot ottaa enemmän aikaa kun itse asia miksi soitetaan.ennen sai puhua oikean ihmisen kanssa. Nyt eiole kun mekaaninen ääni joka sanoo miten on tehtävä vaikka mitä asiaa hoitaa niin kaikki tapahtuu kiertämään kautta . Siis kaipaan sitä suoraa kommunikaatiota miss kertoi asiansa ja sai vastuksen . Sellaista ei nykyisin ole. Vaikka kaikki tietää että vanhoja ihmisiä on vaikka miten paljon joilla ei ole älykännyä tai tietsikkaa
Ja moni on huolissaan ettei rahalla saa ostaa kaikissa paikoissa , ei päättäjät ole ottaneet huomioon siinäkään asiassa vanhoja muuta kun ajavat ylitse .. ei riitä että hoito on laitettu retuperällä , vielä edistetään vanhukset yhteiskunnassakin. Kaiken mailman säännöillä.
Minä yritin opettaa yhtä 79 vuotiasta miestä että hän voi ihan itse maksella laskunsa kännyllä, mutta hön ei oppinut koskaan . Samoin oli kaupassa käynnin kanssa halusi maksaa rahalla No häntä ei enää ole pääsi pois stressistä mitä yhteiskunta laittaa vanhoille.

Minä olen jo ainakin 10 vuotta hoidellut asiani kännyllä en varmaan edes tiedä miltä setelit näyttää nykyisin, mutta minulla on ystäviä jotka eivät opi ja silloin heillä tulisi olla mahdollisuus esim maksaa ostoksensa rahalla vaikea sitä on oppia vanhana uusia asioita, kaikki eivät opi, ihan kun kouluissakin sielläkään kaikki eivät opi mitään.

Juu, tästä olen iloinen. On monenlaisia laskuja ja kaikki ne voi maksaa kotituolilla istuen.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen jo ainakin 10 vuotta hoidellut asiani kännyllä en varmaan edes tiedä miltä setelit näyttää nykyisin, mutta minulla on ystäviä jotka eivät opi ja silloin heillä tulisi olla mahdollisuus esim maksaa ostoksensa rahalla vaikea sitä on oppia vanhana uusia asioita, kaikki eivät opi, ihan kun kouluissakin sielläkään kaikki eivät opi mitään.

Lue lisää

Tiedän miltä setelit näyttävät, nimittäin pidän varalta muutaman tonnin jemmassa kotona kun en ihan sokeasti tähän tietotekniikkaan luota. Maksamiset toki hoidan pääosin netissä niin pitkään kuin se pelittää.

Ajat vain huonontuneet.
Ennen kulkivat linja-autot maakunnasta toiseen, kirkonkylien ja sivukylien kautta, kaupungista toiseen, Maakunnissa asukkaat pääsivät kirkonkylään, tai lähikaupunkiin kauppaostoksille.
Nyt niillä teillä liikkuu vain koulubussi, joka kerää lapsia isoon kouluun kymmeniä kilometrejä istuvat autossa aamuin, illoin. Kaupat ovat edelleenkin kaupungissa ja kirkonkylän taajamassa.
Sivukylät autioituvat, talot tyhjenevät ja jäljelle jääneillä asukkailla on oltava oma auto, kaupat ovat yhä siellä keskustoissa, matkaa kymmenen / kymmeniäkin kilometrejä. Ei ole kotiinkuljetusta, ei ole robotteja eikä "pissaa" tilata kotiin.

Ammattiliitot onneksi ovat edelleenkin olemassa, vaikka niiden merkitystä tuskin tälläkään kukaan on täysin oivaltanut, ellei ole joutunut taistelemaan palkasta joka alalle on lakkoilemallakin aikoinaan taisteltu. Lakon avulla aikaan saatu palkkasopimus on sitten ollut ammattiliittoon kuulumattomienkin sen, lakkoilleen alan kaikkien vähimmäispalkka. Ei tarvinnut kaikkein olla jäseniä ammattiliitoissa, mutta ne liitot olivat se tie, jolla ansiotasot saatiin aina sopimalla, tai lakkoilemalla, nousemaan aikansa palkkatasoa vastaamaan.
Olen ollut jäsen ja toimihenkilö oman alani järjestössä, olen neuvotellut työnantajan kanssa, olen ollut lakossa valtakunnallisessa ja paikallisessa lakossa. Mutta omaa työnantajaani muistan siitä hyvällä, että en koskaan joutunut lakkoilemaan palkastamme, se seurasi automaattisesti valtakunnallisia sopimuksia.
Hyvät muistot niistä "linikoista" jotka kuljettivat matkustajia niitä pikkuteitäkin pitkin. Nyt ne ajavat suorinta tietä, pikana, ja pikkukylän asukkaana ajan omalla autolla maitoa ostamaan 11 km suuntaansa.
Tekstissä voi olla puutteita joissain kohdissa, mutta pää asiassa noin elettiin ja taisteltiin leivästä, saatiimpa joskus kermaakin kahviin.

Anonyymi kirjoitti:

Ajat vain huonontuneet.
Ennen kulkivat linja-autot maakunnasta toiseen, kirkonkylien ja sivukylien kautta, kaupungista toiseen, Maakunnissa asukkaat pääsivät kirkonkylään, tai lähikaupunkiin kauppaostoksille.
Nyt niillä teillä liikkuu vain koulubussi, joka kerää lapsia isoon kouluun kymmeniä kilometrejä istuvat autossa aamuin, illoin. Kaupat ovat edelleenkin kaupungissa ja kirkonkylän taajamassa.
Sivukylät autioituvat, talot tyhjenevät ja jäljelle jääneillä asukkailla on oltava oma auto, kaupat ovat yhä siellä keskustoissa, matkaa kymmenen / kymmeniäkin kilometrejä. Ei ole kotiinkuljetusta, ei ole robotteja eikä "pissaa" tilata kotiin.

Ammattiliitot onneksi ovat edelleenkin olemassa, vaikka niiden merkitystä tuskin tälläkään kukaan on täysin oivaltanut, ellei ole joutunut taistelemaan palkasta joka alalle on lakkoilemallakin aikoinaan taisteltu. Lakon avulla aikaan saatu palkkasopimus on sitten ollut ammattiliittoon kuulumattomienkin sen, lakkoilleen alan kaikkien vähimmäispalkka. Ei tarvinnut kaikkein olla jäseniä ammattiliitoissa, mutta ne liitot olivat se tie, jolla ansiotasot saatiin aina sopimalla, tai lakkoilemalla, nousemaan aikansa palkkatasoa vastaamaan.
Olen ollut jäsen ja toimihenkilö oman alani järjestössä, olen neuvotellut työnantajan kanssa, olen ollut lakossa valtakunnallisessa ja paikallisessa lakossa. Mutta omaa työnantajaani muistan siitä hyvällä, että en koskaan joutunut lakkoilemaan palkastamme, se seurasi automaattisesti valtakunnallisia sopimuksia.
Hyvät muistot niistä "linikoista" jotka kuljettivat matkustajia niitä pikkuteitäkin pitkin. Nyt ne ajavat suorinta tietä, pikana, ja pikkukylän asukkaana ajan omalla autolla maitoa ostamaan 11 km suuntaansa.
Tekstissä voi olla puutteita joissain kohdissa, mutta pää asiassa noin elettiin ja taisteltiin leivästä, saatiimpa joskus kermaakin kahviin.

Lue lisää

Lisäys edelliseen.
Pankkejakin oli ennen kolme, tuolla 11lm päässä, nyt yksi, palvellaan vain pieni hetki viikossa, rahatautomaatista, pankin seinästä. Tuulikaapista saat kirjekuoren laskun lähettämiseen maksupalveluun, mutta sekin pitää kantaa POSTIN keltaiseen laatikkoon.
On paljon vanhuksia joilla ei ole älypuhelinta eikä nettiä!

ohje; Katso lisää nettisivulta. juu Ylekin sitä hokee, mutta miksi ei kerro asiaa suoraan, kun kaikilla ei ole sitä nettiä, mistä saat tietoa. että hakkerit lähettävät viestejä, tms. tärkeää.

Suurimmalle osalle

Onhan Suomessa nytkin sensuuri. Kohde on vain eri.

Vanhana voin todeta, että en saanut elämältä toivomaani. Lapsuus ja nuoruus olivat ahdistavia kontrolloivassa lapsuuskodissa, josta en päässyt pois kuin menemällä naimisiin. Se oli minulta yritys, johon satsasin kaiken, mies sen sijaan oli sitä mieltä, että vaihtoi vanhan äidin nuorempaan. Äidiltä voi salata kaiken, hänelle voi valehdella, kaikki se uskoo, hänelle voi luvata, ettei koskaan enää . . .
Vuosia hoidin kotia, riitelin rahasta, kärsin miehen juomisesta. lapset kaipasivat isää, joka petti lupauksensa aina. Hän ei puhunut, ei pukahtanut ongelmista, joihin joutui holtittoman elämänsä vuoksi, yhtäkkiä olimme ulosottokierteessä ja monissa vaikeuksissa, joita jouduin selvittelemän.
Kotoa ei voinut tukea odottaa, siellä ei koskaan keskusteltu eikä neuvottu. Jokaisen piti selvitä yksin, ja olenkin selvinnyt, kolhittuna ja ystäviä kaivaten. Koskaan ei kukaan kysynyt, miten selviän. Ei koskaan. Olen ajatellut, että elämä jäi elämättä.
Nyt olen yksin. Tyytyväisenä. Ketään en päästä lähelleni, minä selviän kyllä.

Anonyymi kirjoitti:

Vanhana voin todeta, että en saanut elämältä toivomaani. Lapsuus ja nuoruus olivat ahdistavia kontrolloivassa lapsuuskodissa, josta en päässyt pois kuin menemällä naimisiin. Se oli minulta yritys, johon satsasin kaiken, mies sen sijaan oli sitä mieltä, että vaihtoi vanhan äidin nuorempaan. Äidiltä voi salata kaiken, hänelle voi valehdella, kaikki se uskoo, hänelle voi luvata, ettei koskaan enää . . .
Vuosia hoidin kotia, riitelin rahasta, kärsin miehen juomisesta. lapset kaipasivat isää, joka petti lupauksensa aina. Hän ei puhunut, ei pukahtanut ongelmista, joihin joutui holtittoman elämänsä vuoksi, yhtäkkiä olimme ulosottokierteessä ja monissa vaikeuksissa, joita jouduin selvittelemän.
Kotoa ei voinut tukea odottaa, siellä ei koskaan keskusteltu eikä neuvottu. Jokaisen piti selvitä yksin, ja olenkin selvinnyt, kolhittuna ja ystäviä kaivaten. Koskaan ei kukaan kysynyt, miten selviän. Ei koskaan. Olen ajatellut, että elämä jäi elämättä.
Nyt olen yksin. Tyytyväisenä. Ketään en päästä lähelleni, minä selviän kyllä.

Lue lisää

Ei se sinua lohduta, mutta et ole ainoa "elämänpettymyksen" kokenut.
Lapsuudenkodilla on suuri merkitys jatkoon. On turha sanoa, että sen jälkeen
voi tehdä elämästänsä sellaisen kuin haluaa. Kun mieli on särjetty lapsena
siitä ei ole helppo koota itseään ja nousta. Toivotan sinulle kaikkea hyvää !

Anonyymi kirjoitti:

Vanhana voin todeta, että en saanut elämältä toivomaani. Lapsuus ja nuoruus olivat ahdistavia kontrolloivassa lapsuuskodissa, josta en päässyt pois kuin menemällä naimisiin. Se oli minulta yritys, johon satsasin kaiken, mies sen sijaan oli sitä mieltä, että vaihtoi vanhan äidin nuorempaan. Äidiltä voi salata kaiken, hänelle voi valehdella, kaikki se uskoo, hänelle voi luvata, ettei koskaan enää . . .
Vuosia hoidin kotia, riitelin rahasta, kärsin miehen juomisesta. lapset kaipasivat isää, joka petti lupauksensa aina. Hän ei puhunut, ei pukahtanut ongelmista, joihin joutui holtittoman elämänsä vuoksi, yhtäkkiä olimme ulosottokierteessä ja monissa vaikeuksissa, joita jouduin selvittelemän.
Kotoa ei voinut tukea odottaa, siellä ei koskaan keskusteltu eikä neuvottu. Jokaisen piti selvitä yksin, ja olenkin selvinnyt, kolhittuna ja ystäviä kaivaten. Koskaan ei kukaan kysynyt, miten selviän. Ei koskaan. Olen ajatellut, että elämä jäi elämättä.
Nyt olen yksin. Tyytyväisenä. Ketään en päästä lähelleni, minä selviän kyllä.

Lue lisää

Sinun kanssasi haluaisin jutella elämästä.
Elämätön elämä, olen sellaisen kokenut, ollut olemassa, mutta en elänyt.
Tuntuu ihan rinnassa, yksinäisyys joka ahdisti, mutta josta pääsi vapaaksi. Joka lauseeseen ei halua sisintään paljastaa, se on minun salaisuuttani.
Mottoni on: yksin on hyvä olla ja elää.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun kanssasi haluaisin jutella elämästä.
Elämätön elämä, olen sellaisen kokenut, ollut olemassa, mutta en elänyt.
Tuntuu ihan rinnassa, yksinäisyys joka ahdisti, mutta josta pääsi vapaaksi. Joka lauseeseen ei halua sisintään paljastaa, se on minun salaisuuttani.
Mottoni on: yksin on hyvä olla ja elää.

Lue lisää

Elämättömään elämään kuuluu myös se, että keskusteluun tarvittavia valmiuksia ei ole. Kokemus puuttuu, sanat puuttuvat, ajatus ei muutu sanoiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Elämättömään elämään kuuluu myös se, että keskusteluun tarvittavia valmiuksia ei ole. Kokemus puuttuu, sanat puuttuvat, ajatus ei muutu sanoiksi.

Kuka voi arvioida miten ihmiset kykenevät keskustelemaan, se on niin vierasta , ettei keskustella osaa kukaan, ellei vastapuolikin ole samalla aaltopituudella. Moni osaa keskustella, ja yhtä moni ei.
Sekin on jotenkin tuttua ja nähtyä. En alkaisi arvostelemaan ihmisiä muutaman lauseen tai sanan perusteella. En tiedä osaanko keskustella, mutta riitelemään en alkaisi mistään täällä, enkä live elämässä. Sitä olen nähnyt tarpeeksi ja sen seurauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Elämättömään elämään kuuluu myös se, että keskusteluun tarvittavia valmiuksia ei ole. Kokemus puuttuu, sanat puuttuvat, ajatus ei muutu sanoiksi.

Voisiko elämä'tön elämä näkyä täeeä keskustelun avauksessa.?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18795117/istahdin--juttelemaan

Anonyymi kirjoitti:

Kuka voi arvioida miten ihmiset kykenevät keskustelemaan, se on niin vierasta , ettei keskustella osaa kukaan, ellei vastapuolikin ole samalla aaltopituudella. Moni osaa keskustella, ja yhtä moni ei.
Sekin on jotenkin tuttua ja nähtyä. En alkaisi arvostelemaan ihmisiä muutaman lauseen tai sanan perusteella. En tiedä osaanko keskustella, mutta riitelemään en alkaisi mistään täällä, enkä live elämässä. Sitä olen nähnyt tarpeeksi ja sen seurauksia.

Lue lisää

Omaa keskustelutaitoani arvostelen. Sanat eivät löydy, ajatus katkeaa, mietin, ymmärtääkö toinen mitä yritän sanoa. En arvostele ketään, toivon ettet sinäkään.
terv.12:47

Anonyymi kirjoitti:

Ei se sinua lohduta, mutta et ole ainoa "elämänpettymyksen" kokenut.
Lapsuudenkodilla on suuri merkitys jatkoon. On turha sanoa, että sen jälkeen
voi tehdä elämästänsä sellaisen kuin haluaa. Kun mieli on särjetty lapsena
siitä ei ole helppo koota itseään ja nousta. Toivotan sinulle kaikkea hyvää !

Lue lisää

Samankaltaista olen itsekin kokenut. Jotenkin lohdullista, että "on muitakin"... vaikka asia onkin paha, eikä saisi toivoa "muitakin" kärsiviä.

Mutta kun tiedostaa "muut", niin tajuaa, että ongelma on laajempi, se en ollut "vain minä yksin".

Minä tapasin mieheni 1958, valitettavasti hän kuoli ja minä olen yksin.
Rakkaus on ihmeellistä., joillakin se loppuu "seitsemässä vuodessa" sanoi joku asiantuntija liittojen kestävyydestä.
nimim. Yksin vanhuudessa

70-luvulla elämä Suomessa oli vielä turvallista. Tavaroita ei kahmittu, mutta kaikkea pientä oli kotona. Elämä oli "normaalia".

Sitten Kekkonen kuoli ja välkkypää-demarit tulivat valtaan. Suomeen alettiin haalia ulkomaalaisia., itä-rikollisuus rantautui. Ja 90-luvun alussa Halosen valheilla tuotettiin Suomeen somalit (niiden muka piti olla Suomessa vain 2 vuotta).

Demarit ja Rkp aloittivat Suomen systemaattisen tuhoamisen.

Onhan se lippis silleen muodinmukaisesti lippa taaksepäin sojottaen?