Ikävöin aikaa, kun kehtasin unelmoida hyviä asioita, hyviä unelmia.

Anonyymi-ap kirjoitti:

Varmaan jos en olisi tavannut rikkinäisiä miehiä ennen sinua, jos en olisi ihastunut sellaisiin, unelmoisin sinusta T. Ja olisin kirjoittanut sinulle paljon, paljon kivemmin.
Ehkä mun eka seksikerta olisi voinut olla sun kanssa toisessa versiossa todellisuudesta, mutta... mua olisi silti sattunut, koska sinä satutat. Satutat henkisesti.
Se olisi silti ollut parempi.
Koska sitten mulla olisi ollut JOTAIN tukea lähellä. Jotain tukea, eikä loputonta esineellistämistä, hyväksikäyttöä ja pilkkaamista minun henkisessä ympäristössä.
Mulla oli tukea silloin, sinun jälkeesi, mutta se ei enää riittänyt.

Olisi ollut parempi hajota SINUUN kuin siihen kaikkeen mitä oli ennen sinua.
Muistan että saatoin unelmoida ylä-asteen ihastuksesta pari vuotta koulun käymisen jälkeen, siitä kuinka mentäisiin naimisiin.
Se oli ehkä lapsenomaista viatonta unelmointia, ja se toi hyvää mieltä minulle, vaikka tiesin ettei niin koskaan tapahtuisi.
Kaipaan itsessäni oikeasti tällaista kykyä kuvitella hyviä juttuja.

Mitä "unelmointini" on nykyään? Välillä on painajaisia sinusta tekemässä rikosta minua kohtaan. Omat pelot saattoivat näkyä omassa käytöksessäni. Ei sillä että välittäisit. Ei sillä että lukisit... vaikka jotain vihjeitä täällä on ollut (myös sellaiseen viestiin vihjaten, jonka vain sinä olisit voinut lukea) mutta sillä hetkellä kun uskon sun olevan täällä, saan nöyrästi pyytää reseptiä psykoosilääkkeisiin ja niihin en missään nimessä halua mennä takaisin. Joten en saa uskoa sellaista, toivon että ymmärrät.
Söin viimeiset napit pois lojumasta lähimenneisyydessä ja se sai kehon vuotamaan verta. Ehkä ne keksis mulle tarvittaessa jotain parempaa mutta parempi olla ilman kun myös pärjää ilman. Asioiden järkeily itselleen on toimivaksi todettu keino pitää harhaluuloa loitolla.
Siksi on myös huono asia, että olen täällä, ja sekään ei ole... hyvä että sinä olisit täällä, jos olisit.
Ja mitä jos olet täällä vain kiusaamassa ja trollaamassa minua? Mitä jos haluat vain satuttaa lisää?
Miten voisin luottaa sinuun enää?
Mutta. Minusta voisi väittää samaa. En olisi yhtään sen parempi.
Tosin kirjoitan tänne siksi etten voi kirjoittaa sinulle. Kuinka voin lopettaa, jos haluan kuitenkin puhua sinulle?
Mutta sinulle puhuminen on turhaa, niin kuin aina.
Sellaiseksi se on minulle osoittautunut - en tiedä sinusta.
Haluaisin kysyä merkitseekö kirjoitukseni sinulle yhtään mitään, vai onko se vain roskaa sinun roskakorissa?
...Hmh, onko sulla yhä vaikeuksia viedä roskia?
Jos olisin elämässäsi, tarjoutuisin siivousavuksi.

Olen unelmoinut myös siitä että voitaisiin tavata ja sopia... tai olisi muita, hyvin realistisia tilanteita sinun kanssa.

Ei tämä kirjoitus mitään auta. Se on turhaa.
Haluaisin kovasti mennä eteenpäin. En halua olla kiinni sinun haamussa.
Sanoit mulle ettet halua viestiä minulta enää ikinä.
Sanoit paljon muutakin ikävää.
Mutta niin varmaan minäkin sulle.
Mun ei olisi pitänyt kirjoittaa sulle. Se oli väärin meitä kohtaan.

Haluaisin yhä tietää minkälainen ihminen oikeasti voit olla. Tutustua sinuun.
Mutta sillä (minun tahdolla) ei vain ole väliä kenellekään.
Ja jos en halua sinua... sitten en tiedä haluanko yhtään mitään.
Joten ehkä en halua mitään enää...
Se ei tosin ole totta. Haluan materiaalisia, helposti saavutettavia asioita.
Mutta ei mitään yhtä erityistä kuin sinä...

Haluaisin olla onnellinen jonkun kanssa, haluaisin olla hulluna häneen ja hän minuun.
Enkä haluaisi että se päättyisi niin huonosti kuin sinun, tai aiempien kokemusten kanssa.
Miksei asiat voisi jatkua hyvinä...
Toki mulla on paljon myös sellaista. Mulla on ihmissuhteita jotka on jatkuneet hyvinä, jotkut jopa 10 vuotta. Eikö se ole ihmeellistä?
Miksei meillä voisi olla asiat hyvin?

Vaikka olisi varmaan kiva unelmoida, ei minun pitäisi.
Antauduin unelmalle pari vuotta sitten ja se olikin psykoosi.
Miten uskaltaisin luottaa ihmisiin täysin sydämin enää kun minua satutetaan, tai luottamustani käytetään minua vastaan?
Miten uskaltaisin unelmoida hyvästä elämästä jonkun kanssa enää kun se voi vain osoittautua suureksi harhaksi?
Odotukseni on aina petetty, tai/ja olen itse ollut pilaamassa asiaa tyhmyyttäni.
Mutta silti, huonomminkin mulle olisi voinut käydä.

Toivoisin että voisit lohduttaa mua, vaikka olisit ihminen joka sattuu mua eniten.
Se on niin tyhmää. Olen tyhmä.
Vähän haluaisin uneksia sinusta, lohduttamassa minua. Mutta olen tilanteessa jossa se ei olisi tervettä, ei järkevää, eikä missään nimessä kannattavaa.

Mitä sitten teen ilman toivoa ja unelmia?

-nukke

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä