Siun soten toimintatapa on vastoin sosiaali- ja terveydenhuollon ohjeistusta

Mitäs inhimillistä vaille sinä jäit vai puhutko vain mielikuvistasi?
Minä olen monella tavalla sairas, hyvin monella. Yli kymmentä eri lääkettä päivittäin ja siihen vielä hoitoja sairaalassa.
Hyvin on homma pelannu, tosi hyvin. Lääkärit ovat osaavia ja pääasiassa empaattisia, samoin hoitajat.
Heille suurkiitos.
No joskus aikaa kuluu, mutta eipä sairaalla muutama tunti sinne tai tänne paljon haittaa, kun on saanu apua siihen suurimpaan hätäänsä. Vähän suututtaahan se, jos joutuu makoilemaan päivystyksessä, mutta semmoista se elämä joskus on. Mieluummin hengissä vaikka sitten päivystyksen huoneessa, kuin "helevetinkuusessa" puolikuolleena ja peloissaan.
Jos on hätä, niin siihen tartutaan heti, mutta joskus se apu on ihan itse soitettava paikalle. Onnettomuudet ja vakavat sairauskohtaukset saavat siniset valot välkkymään ja sirran soimaan. Usein se terveysasema ohitetaan ja suunta on suoraan sairaalaan.
Ambulansseissa on tosi hyvä varustus, ensihoitajat osaavia ja päivystyksen lääkäri puhelimen päässä. Minä olen ollut enemmän tai vähemmän hädässä ainakin kymmenen kertaa, ja ihan aina olen apua saanut.

Jonakin päivänä minä sitten kuolen. Jos se tapahtuu perjantai-iltana, niin minulle on ihan ykslysti, jos se virallinen kuolleeksi toteaminen tapahtuu vasta maanantaina.
Joillakin voi omaiset nostaa äläkän, kun ei virallistettu sitä kuolemaa heti. Virallistamisen puuttumisesta huolimatta perikunta voi alkaa surutyön ja riitelemään perinnöstä, hyvinkin paljon ennen papan tai mummun kuolemaa. Siihen astihan mummu tai pappa oli saanut makailla hoitolaitoksessa pääasiassa ihan ilman muistamisia.
Minun läheiseni ymmärtävät, joten he eivät nosta äläkkää, vaikka se kuoleman virallistaminen vähän viivästyisi. Perinnöstäkään ei tarvitse riidellä, koska kaikki on jaettu jo.

Anonyymi kirjoitti:

Mitäs inhimillistä vaille sinä jäit vai puhutko vain mielikuvistasi?
Minä olen monella tavalla sairas, hyvin monella. Yli kymmentä eri lääkettä päivittäin ja siihen vielä hoitoja sairaalassa.
Hyvin on homma pelannu, tosi hyvin. Lääkärit ovat osaavia ja pääasiassa empaattisia, samoin hoitajat.
Heille suurkiitos.
No joskus aikaa kuluu, mutta eipä sairaalla muutama tunti sinne tai tänne paljon haittaa, kun on saanu apua siihen suurimpaan hätäänsä. Vähän suututtaahan se, jos joutuu makoilemaan päivystyksessä, mutta semmoista se elämä joskus on. Mieluummin hengissä vaikka sitten päivystyksen huoneessa, kuin "helevetinkuusessa" puolikuolleena ja peloissaan.
Jos on hätä, niin siihen tartutaan heti, mutta joskus se apu on ihan itse soitettava paikalle. Onnettomuudet ja vakavat sairauskohtaukset saavat siniset valot välkkymään ja sirran soimaan. Usein se terveysasema ohitetaan ja suunta on suoraan sairaalaan.
Ambulansseissa on tosi hyvä varustus, ensihoitajat osaavia ja päivystyksen lääkäri puhelimen päässä. Minä olen ollut enemmän tai vähemmän hädässä ainakin kymmenen kertaa, ja ihan aina olen apua saanut.

Jonakin päivänä minä sitten kuolen. Jos se tapahtuu perjantai-iltana, niin minulle on ihan ykslysti, jos se virallinen kuolleeksi toteaminen tapahtuu vasta maanantaina.
Joillakin voi omaiset nostaa äläkän, kun ei virallistettu sitä kuolemaa heti. Virallistamisen puuttumisesta huolimatta perikunta voi alkaa surutyön ja riitelemään perinnöstä, hyvinkin paljon ennen papan tai mummun kuolemaa. Siihen astihan mummu tai pappa oli saanut makailla hoitolaitoksessa pääasiassa ihan ilman muistamisia.
Minun läheiseni ymmärtävät, joten he eivät nosta äläkkää, vaikka se kuoleman virallistaminen vähän viivästyisi. Perinnöstäkään ei tarvitse riidellä, koska kaikki on jaettu jo.

Lue lisää

Olet ollut hoitohihnalla jo ennen näitä hienoja uudistuksia, ei tuo muuten selity.
Jos vanhastaan on jalka oven välissä, niin pääseehän sitä sisälle.
Jos nyt menisit uutena tulokkaana valittamaan vaivojasi, niin saisit vaivojasi vaikertaa ja olla vaivojesi vanki.