Mitä sairauksia ja vaivoja olette kokeneet 60 -iän tuoneen mukanaan?
Ehkä askel ei enää ole yhtä pitkä kuin ennen, mutta eihän se vielä vaivakaan ole.
Jäteventtiilivaivathan ovat miehillä tunnetusti varsin yleisiä ja taitavat ollakin lähes sääntö.
Jos on kyse eturauhasyövästä, niin silloin on jo vakavammasta asiasta kyse. Jonkin tilaston mukaan niistä tapauksista joka neljäs johtaisi kuolemaan, mutta toisaalta on taas kerrottu, ettei kyseinen luku paljoa poikkea kyseisten ikäluokkien miesten yleisistä kuolinsyytilastoista.
Useimmat siis selviytyvät leikkauksen kautta eturauhassyövästä. Siinä tapauksessa on kai kuitenkin intiimille yhteydelle luotu pysyvä raja-aita. Toisaalta, jos sallitaan vertailu, eihän suksillakaan ole käyttöä talven jälkeen, eli menetys ei ole suuri, jos menetettävällä ei ole muutenkaan juuri käyttöä. Tällä voinee lohduttautua.
Kaikesta huolimatta eturauhassyöpä on vakavasti otettava asia, mutta onneksi potilaansa yleensä voidaan hoitaa sellaiseksi, että hän voi elää normaalia elämää; eri asia, miten suhtautuu em. menetykseen, mutta ei sitä ole syytä säikähtää.
Ehkä askel ei enää ole yhtä pitkä kuin ennen, mutta eihän se vielä vaivakaan ole.
Jäteventtiilivaivathan ovat miehillä tunnetusti varsin yleisiä ja taitavat ollakin lähes sääntö.
Jos on kyse eturauhasyövästä, niin silloin on jo vakavammasta asiasta kyse. Jonkin tilaston mukaan niistä tapauksista joka neljäs johtaisi kuolemaan, mutta toisaalta on taas kerrottu, ettei kyseinen luku paljoa poikkea kyseisten ikäluokkien miesten yleisistä kuolinsyytilastoista.
Useimmat siis selviytyvät leikkauksen kautta eturauhassyövästä. Siinä tapauksessa on kai kuitenkin intiimille yhteydelle luotu pysyvä raja-aita. Toisaalta, jos sallitaan vertailu, eihän suksillakaan ole käyttöä talven jälkeen, eli menetys ei ole suuri, jos menetettävällä ei ole muutenkaan juuri käyttöä. Tällä voinee lohduttautua.
Kaikesta huolimatta eturauhassyöpä on vakavasti otettava asia, mutta onneksi potilaansa yleensä voidaan hoitaa sellaiseksi, että hän voi elää normaalia elämää; eri asia, miten suhtautuu em. menetykseen, mutta ei sitä ole syytä säikähtää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä se on kai se laiskana olo, joka niitä vaivoja tuo. Kun ei tarvi enää lähteä säännöllisesti esim. työmalle, niin hyötyliikunta jää yllättävän vähälle. Heti kun jäin pois työelämästä, aamuisin tuottaa vaikeuksia lähteä sängystä kävelemään. Samoin, kun istuu pidemmän aikaa, tuntuu jalat niin tönköiltä että hirvittää.
Tarttis tehdä jotain, Sauvakävely ei kiehdo, lenkkeily on tylsää, uimaan ei viitsi lähteä eikä pyöräilykään kutsu. Kai sitä sitten vaan odotellaan muuttoa hautuumaalle.
Älä hyvä ihminen jää seinien sisälle. Siitä seuraa usein se, että ainoa kulkureitti on jääkaappi-hella-keittiön pöytä-keinutuoli-sänky.
Pakota itsesi määrättyyn aikaan päivästä kävelylle. Ei siis sauvakävelyä, lenkkeilyä, eikä pyöräilyä. Mene siis alkuun samaa reittiä ja samaan aikaan. Vähitellen pidennät matkaa ja aikaa. Tässä käy lopulta niin, ettei Sinua saa kukaan pysymään pois kävelyiltäsi. Saat samalla happea ja hyvän mielen ja samalla jalka alkaisi nousta kepeämmin.
"Maailma muuttuu sittenkin
hyvin hitaasti, mutta vanhuuteen
ja raihnaisuuteen ihminen putoaa
kuin kuiluun", jotenkin tähän tapaan
Outi Nyytäjä kirjoitti pakinassaan.
Olin ihmetellyt nyt jo edesmenneen
äitini särkyjä ja kipuiluja kun vähän
yli 6-kymppisenä oma selkäni kipeytyi,
jalkaa särki niin että bussiin
nouseminen, rappujen kiipeäminen oli tuskallista.
"Pahoja kulumia selässä,"
oli diagnoosi. Lääkäri määräsi
kuntopyörän polkemista päivittäin,
lenkille sauvojen kanssa tai ilman.
Ovat auttaneet niin että en tarvitse
lääkkeitä. Jalat ovat pitkän paikallaan
olon jälkeen tönköt,mutta se täytyy
hyväksyä ikään kuuluvaksi. Pahempi on
jos aivot pehmenevät, muisti menee.
Kovista selkä- ym. säryistä kärsineellä, sydänvikaisella äidilläni
muisti pelasi loppuun asti.
"Kaikkea ei tarvitse muistaakaan",
hän totesi 88-vuotiaana.
yksin tule, tuo mukanaan kaiken maailman kremppoja.
Eräs pappa sanoi kerran, että eehän tänne oo tultu
korjaantummaan ja tottahan se on.
Ei pidä kuitenkaan jäädä niitä kipuja kuuntele-
maan, vaan pitää lähteä liikkeelle,jos vain kynnelle kykenee. Kuten tuolla edellä Lenykin
sanoi, jotain pitää harrastaa. Siinä ne jalko-
jen jäykkyydet ynnä muut pikku kivut unohtuvat.
Ei muuta kun uusiin seikkailuihin!
Kai se on niin ,kun minäkin olen niitä pula-ajan kasvatteja,niin sitä nyt sitte saa kunnella niitä kolotuksia ja jomotuksia.Mutta se on tosi että täytyy lähteä liikkeelle vaikka aluksi kontaten.minulla on tuo selkä kans rempannut,mutta periksi en anna.Sauvakävely on auttanut paljon.Noita kulumiahan ei saa korjattua,mutta mennään päivä kerrallaan.
että vaivat johtuisivat vanhuudesta,kun on 75,v ilman mitään lääkettä ja sairautta on 80,ppinen täti jolla ei ole mitään sairautta, jonkun vaikean kriisin jälkeen olen huomennut että ihmiselle tulee ihan oikea sairaus,
Kyllä ainakin reuma-potilaalle mieliala vaikuttaa.Elämä pitäisi olla niiin tasaiaista ei liikaa olia eikä surua,mutta koskas se elo sellaista on.
Kai ne ikälisiä ovat nuo vaivat. Ainahan niitä tulee uusia, joskus joku vaiva unohtuu. Täytyy lohduttautua sillä sanonnalla, että jos aamulla herättyään tuntee jotain kipua, tietää olevansa vielä elossa.
Verenpaine ja korkea kolesteroli tuntuvat olevan hyvin yleisiä vaivoja. Samoin kulumaviat. Mutta onneksi nykyisin on niin hyviä lääkkeitä, ettei näistä vaivoista ole tavanomaiselle elämiselle isoa haittaa. Joskus tuntuu siltä, että säällä on suurin vaikutus. Huono sää vaikuttaa mielialaan ja tuolloin muistuvat/tuntuvat kaikki kivut. Kauniilla ilmalla ei vaivoja aina muista.
Elämän muutokset aiheuttavat myös joskus masennusta.Onkin erittäin tärkeää hoitaa myös sitä puolta terveydestään,jo ennalta ehkäisevästi mieluummin.Jokainen tietää omat parhaat keinonsa siihen,yhtä oikeata tapaa ei ole.Ja jos on liian vaikeaa,kannattaa myös siihen vaivaan lähteä hakemaan apua eikä turhaan kärsiä.
Aatu tuossa avauksessaan viittasi miesten eturauhasvaivoihin. Heidän pitäisi riittävän ajoissa otattaa PSA- näyte terveyskeskuksessa. Sen avulla paljastuu mahdollinen syöpä riittävän ajoissa.
Itselläni vuoden vaihteessa verikoe näytti viitearvon ulkopuolelle menevää lukua. Vaikka heitto ei ollut suuri, lääkärini ehdotti solunäytteen ottamista. Sen avulla lopullisesti pystytään päättelemään, onko kysymys syövästä.
Onnekseni sain puhtaat paperit. Ei kannata kärsiä epävarmuudesta. Sehän se lopulta pahinta on.
aikaisempisn puheenvuoroista , mutta lisäisin että ,ei kannata odotella niitä pahempia vaivoja . Olen selvinnyt syövästä ,ihan oman sisukkuuteni ansiosta ,halusin lisä tutkimuksiin ja tuloksien tultua,sain 5päivän kuluttua Huddingen sairaalasta leikkausajan.Siitä on nyt kulunut 6v ,nykyääm käyn tarkailussa joka ½v ,
Kevät talvella oli pieni vastoinkäyminen
,elämäntilanteessani,ja sain kovat vatsavaivat,
tuli kuumettakin --en odotellut kun kaksi päivää kun menin akuuttiin ,ottivat heti verikokeita,virtsakokeet ja ultrakuvat ,sanoivat että paksussa suolessa on tulehdus --5viikon päästä oli tähystys paksuunsuoleen . Tulokset eivät näyttäneet mitään hälyyttävää ja tultiin siihen tulokseen että aiheuttaja olikin Kova stressi.pääsin säikähdyksellä --mutta tietoisuus siitä että en sairastanut mitään vakavaa -helpotti
Olen sitä mieltä että ei saa tottua vaivoihin --on vaan sitkeesti koitettava pärjätä --jos antaa periksi se on tällä iällä menoa loppusuoralle!!
Mutkia tulee ja niistä selvitään hiljentämällä vauhtia . Terveyttä ja iloista mieltä toivoo ulla