Joskus pari vuotta sitten oli maakuntalehdessä, olisko ollut Aamulehti tai Keskisuomalainen, juttu varuskuntien ruoasta. Siinä kovasti selitettiin kuinka nykynuoret saa rokan lisäksi tarvittavat ja monipuoliset erikoisruokavaliot ja leireilläkin suunnilleen pitsaa.
Emäntä kuitenkin totesi: "Kasvisruokaa meiltä ei ole pyydetty. Ehkäpä kasvissyöjillä on joitain muitakin periaatteita ja menevät muualle."
Ihan kuvaava asenne. Armeijaan ei mennä periaatesyistä, vain sivareilta kysytään onko vakaumusta (sekin onneksi nykyään ihan rasti ruutuun -juttu). Jos on mitään periaatteita, ei mene inttiin? Ainakin omassa tuttavapiirissä on näin, enemmistö meni inttiin mutta ilman mitään erityistä syytä, paitsi ehkä 8 kk palvelus (nuoremmilla kai 6 kk).
Emäntä kuitenkin totesi: "Kasvisruokaa meiltä ei ole pyydetty. Ehkäpä kasvissyöjillä on joitain muitakin periaatteita ja menevät muualle."
Ihan kuvaava asenne. Armeijaan ei mennä periaatesyistä, vain sivareilta kysytään onko vakaumusta (sekin onneksi nykyään ihan rasti ruutuun -juttu). Jos on mitään periaatteita, ei mene inttiin? Ainakin omassa tuttavapiirissä on näin, enemmistö meni inttiin mutta ilman mitään erityistä syytä, paitsi ehkä 8 kk palvelus (nuoremmilla kai 6 kk).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuossa jutussa oli varsin ytimekkäästi kiteytettynä se, mikä omassakin kopassani aika ajoin on pyörinyt. Suomessa intin käymisestä on sotien jälkeen muodostunut pinttynyt tapa, jonka tarkoituksenmukaisuuden pienimmästäkin kyseenalaistamisesta tapaa saada osakseen vihaisia katseita ja isänmaallismilitaristista paatosta uhkuvia päänpudistuksia ("Toki Suomella jatkossakin tulee ainoana länsimaana olla sama maanpuolustusstrategia kuin Turkilla, Kyproksella, Kreikalla ja Valko-Venäjällä!").
Puolustusvoimien ruuan suhteen tuo ruokatäti taisi tehdä perustavaa laatua olevan ajatusvirheen; toki pasifismi ja vegetarismi voivat ilmetä rinnakkain samassa henkilössä, mutta paljon yksinkertaisemmalta selitykseltä vegetaristien hakeutumiselle siviilipalvelukseen on mielestäni se, ettei kukaan (armeijan totalitaarisuuden ja täydelliseen yhdenmukaistamiseen tähtäävän ideologian tuntien) tervejärkinen varusmies ryhtyisi hankkimaan itselleen ongelmia ja roima lisäannoksen simputusta pyytämällä kasvisruokaa vegetaristisen aatteen nojalla. Siitä voisi saada ties minkä leiman otsaansa...
On sitä aikoja eletty!
Itse kävin intin vuonna -96 ja ainakin silloin tapasin siellä monta vegeä. Olen itse tiukka laktovege ja ei tuottanut mitään ongelmia tuo kasvisruoan saanti. Aika heikkolaatuisia pakasteitahan nuo olivat, mutta jopa sissileireille sain silti omat muonat. Cooperin juoksin 3 tonniin ja ampumatestissä olin joukkueen toiseksi paras.
Nykyään olen käynyt muutaman kerran vap.ehtoisesti kertaamassa ja sekään ei sodi mitenkään elämänkatsomustani vastaan. Vaikka en tahdokaan aiheuttaa muille tarpeetonta kärsimystä, silti vihollinen joka hyökkää toisen maahan on aina väärintekijä joka kuuluu tappaa.
Täydellinen väkivallattomuus on typerä filosofia, koska aina on olemassa idiootteja jotka pitää pistää voimaa käyttämällä kuriin. Täydellinen pasifisti lopettaisi varmasti myös poliisilaitoksen ja se puolestaan johtaisi täyteen anarkiaan (katso Somalian esimerkki).
Väkivaltaa ei saa käyttää muiden tarpeettomaan vahingoittamiseen, vaan muiden suojeluun. Suomen puolustusvoimat on olemassa puhtaasti tätä tarkoitusta varten ja siksi on myös kasvissyöjille täysin moraalisesti oikea teko käydä intti.
Hyvä, juuri tämän perään kuulutin kun kyseenalaistin inttiin menijöiden periaatteellisuutta. Eikä siinä mitään että useimmat eivät ole yhtä selkeitä/periaatteelisia kuin sinä. Sekä intti että sivari on monelle pakkopullaa ihan syystäkin.
Itse en missään tapauksessa pidä kasvissyöntiä ja maanpuolustushenkisyyttä ristiriitaisina, sen sanoi tuo varuskunnan keittiöhenkilö. Ymmärrän sekä inttimyönteistä periaatetta että kritisoimaasi absoluuttista pasifismia, vaikka pidän molempia vaarallisina aatteina.
Mutta asiallinen viesti siis, provosoivaan aloitukseeni. Periaatteellisuus on hyvä asia, syyllistämättä niitä rutiinilla intin kävijöitä.
(alla olevasta tuli vähän saarnaava, niin laitan sen erikseen:)
Itse olen antimilitaristi, eikä sillä ole mitään tekemistä ruoan kanssa. En käännä toista poskea, mutta en myöskään sido itseäni poliittisesti arveluttavaan sotilasinstituutioon jonka toimintaan en voi vaikuttaa. En ole saanut mitään takeita siitä ettäkö puolustusvoimat puolustaisi minun etujani tai ei hyökkäisi nitä vastaan. Tapan vain niitä jotka itse näen välttämättömäksi tappaa (...oikeesti en tietysti ketään, mutta tappamisestahan sodassa on kyse), en kenenkään vieraan käskystä (venäläinen ja suomalainen upseeri on minulla samaa kauraa).