Meille tuli 8 viikkoa vanha saksanmetsästysterrierin pentu, mutta tuntuu, että se on aivan uskomaton jääräpää ja käy meidän koko perheen nilkkaan kiinni. Mikä voisi olla neuvoksi ja onko muilla samoja kokemuksia?
Saksanmetsästysterrieri
Toma
32730
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
saksanmetsästysterrieri on niin kovapäinen otus että jos sen ottaa ensimmäiseks koiraks, niin voi olla pian viimeinen. koiralla on liikaa energiaa, eli paljon ulkoilua ja valtavasti virikkeitä. olkaa mahdollisimman paljon toisten koirien kanssa tekemisissä, koska siinä koira sosialisoituu ja saa parhaiten purettua liian energian. kotona koiralla pitää olla se laumanjohtaja ihminen, ellei ole sitä selkeää niin koira hyppää itse rattiin. eli jos viisi ihmistä kilpailee keskenään kenen oma kulta koira on ja huutelee kilpaa istu, tassua, tänne jne. niin tällöin koira katsoo että talossa on kaaos joka tarvii uuden johtajan. kun tuon rodun päästää valtaan niin huhhuh. mutta jos sille on selvä mikä on teidän lauman arvojärjestys, niin silloin saatte siitä hyvän kaverin.
Ajateltiin kanssa ottaa eka saksis mutta päädyttiin parsoniin, jolla kyllä toi energiataso on samanlainen, mutta vähän metsästysvietti pienempi. Nellillä aluksi samaa.. varpaat ja nilkat sai kyytiä. Joka kerta kun se puri, niin huudahdin kimeästi ja löin kädet yhteen. Oppi että joka kerta säikähtää. Samoin leikit ovat vieläkin pikkasen rajuja, siihen auttoi se, kun joka kerta kun meinas iskeytyä/iskeytyi hampaat käteen, niin leikki loppui sikseensä. Jääräpää tuo on vieläkin, mutta myönnän että välillä oli lähellä ettei koira lentänyt ikkunasta ulos =) Mutta kyllä se vaan perheenjäsen on, ja ihana! Onnea teille, kyllä se siitä!
Kannattaa "laittaa" pennulle aluksi yksi ihminen joka selkeästi toruu ja ojentaa heti kun on nilkoissa kiinni. Eli kokolauma ei karju yhteen ääneen. JA kannattaa kokeilla sitä kovaa ei ja pientä pujautusta heti niskasta, kun on nilkkaan käynyt. Selkeä toruminen ,pujautus ja huomiotta jättäminen on parasta, mitä mielestäni voi tehdä.
Ja tottelevaisuuskoulutus pitää aloittaa heti, ja yhden ihmisen kerrallaan! Palkinnoksi hellimistä ja kehua, ei ainaisia nameja, pieni koira on taipuvainen vaatimaan niitä sitten alati!
Kannattaa olla luja ja johdonmukainen kouluttamisessa, mikään ei saa lipsua ja mennä sinnepäin, vaan jämptisti oikein. Teidän on kyettävä hallitsemaan koiranne alustalähtien käskyillä, ja komennoilla, tämä rotu ei muutoin tottele isompana!
Ei muuta kuin harjoittelua, kehua ja pujautuksia, kyllä se siitä menee!!