todennäköisyys on sille, että kaksi tiettyä ihmistä yli viidestä miljoonasta sattuvat tulemaan samalle palstalle ikävöimään, ikävöimään toisiaan, ja vielä tunnistavat toisensa täällä.
Muistatko vielä sen hetken, kun ensimmäisen kerran mielessä kävi, että voisiko tuo kirjoittaja oikeasti olla juuri hän?
Muistatko vielä sen hetken, kun ensimmäisen kerran mielessä kävi, että voisiko tuo kirjoittaja oikeasti olla juuri hän?
Vastaukset 50
Vanhimmat
minut tuotiin tänne sähköpostilla. En siis eksynyt vaan. vaikka jotain outoa ihastumista tunsin mikä ei minusta ollut omaa.
Tästä ois kiva kuulla enempi.
Kuulostaa aika tutulle meinaan...
Kuten toi alempikin....
epäilen että näin kävi koska minusta ei mitään jälkeä juuri missään ollut. vieroiksuin nettiä ja halusin tavata ihmisiä muuten. ja yksityisyys oli hyvin tärkeää. yritys oli ainut mistä minut löysi netistä ja sinne tuli viesti mikä yhdisti tänne, sitä ennen henkilökohtaiseen sähköpostiin hakkerointia mutta käytin sitä tosi vähän.
Tästäkin ois kiva kuulla enempi.
Kuulostaa aika tutulle kuten tohon ylemmäs kirjoitin myös..
Muistan sen hetken 💡
Muistan tosiaankin. Liittyi johonkin tiettyyn artistiin.
Hänen kanssaan sattumia on ollut niin paljon tämän vuoden aikana, että olen oikeasti harkinnut lataamoon hakeutumista 😂
😜🤪😛
❤️❤️❤️❤️❤️🌷🌷🌷🌷🌷🌷
”Ja niin he löysivät toisensa sieluista kaksi kauneinta”
Jotakuinkin noin 😶🌫️🤪🤩🫣😱🤔🙄🫠🥵
Niin ja vielä kimppu ruusujen kera.
Kyllä muistan sen riemuntunteen, kun sattumalta taas eksyin tänne ja joku vastasi kirjoitukseen hänen logiikallaan ja vielä muihinkin. Silti ei aivot anna periksi, että voiko se tosiaankin olla hän.
Voihan muutkin vastata loogisesti
Hänelläpä onkin aivan oma logiikkansa missä ei ole päätä eikä häntää.
Mies vai nainen kyseessä? 🤭
Aloittaja ei ole tullut ajatelleeksi, että täällä on paljon sellaisia ihmisiä jotka tietävät toistensa palstailusta muuta kautta kuten juttelevat palstasta ja palstan kirjoituksista kasvotusten.
Tuo on ihan eri tilanne kuin se, mistä aloituksessa puhutaan. Aloituksessa nimenomaan viitataan siihen, että kaksi ihmistä löytää palstalla toisensa.
Niin ja sitten muutama muukin tapa millä saavat jonkun tuntumaan joltain tietyltä henkilöltä ;)
Muistan. Touko-kesäkuu 24. Mutta hän ei antanut mitään merkkejä, kun näimme myöhemmin.
Eli on mahdollista, että hän ei ollutkaan se, joksi hänet palstalla kuvittelit.
Joo, hänen kirjoituksensa täällä ja hänen käyttäytymisensä IRL ovat kaks vastakohtaa. Jos se oli hän 🤪
Ehkä se ei tunnistanut sua vaikka sä tunnistit sen.
Niin jos ei ole joku tietokoneiden hallitsija niin ei voi varmuudella tietää toisesta. Jos toinen on niin hän tietää mutta vastapuoli ei voi tietää.
Muistan, koska ei siitä niin kauan ole. Muistan sydämenlyöntini sen jälkeen ja tunteen joka tuli. Epäusko, onnen tunne ja riemu. Tietysti pitää vielä irl saada varmuus, oliko se todella hän, voisiko hän minusta.. tuo edellä mainittu aivot ei anna periksi on ihan totta.. mahtaako pumppu kestää....
Minulle se ajatus tuli ensimmäisen kerran reilu kuukausi sitten. Silloin se tunne oli vahva, nyt se tunne on vähän tasoittunut, mutta liian monta juttua sopi meihin.
Ätmi esittää täällä trollailen lähes kaikkia aakkosten nimiä eli ehkä ei kannata kauheasti palstaan luottaa. Oikeassa elämässä taas, asiat ovatkin vähän mielenkiintoisempia eikös vaan
Muistan kyllä kuinka harhainen olin. Nyt olen osittain toipunut.
Ei ole jos katsoo mitä toinen tekee esimerkiksi puhelimella tai koneella.
Muistan, intuitio, järki ja tunteet kävivät hurjan sisäisen taiston 🫣
Kyllähän mä olen ajatellut, että hän on täällä 😀
Kirjoituksistako tunnistit?
En nyt voi sanoa, että tunnistin, mutta jotenkin jäin miettimään voisiko olla.
Muistan kyllä todellakin kun erehdyin luulemaan tai epäilemään että voisko olla totta.
Aika pieni, kyllä.
Joskus on käynyt mielessä, voisiko olla mahdollista, että olisi. Entä, jos kummallakin olisi ollut samantapaisia ajatuksia.
Siinä kohtaa kun ”tunnistin” hänet täällä, totesin että on korkea aika pitää taukoa ettei todellisuudentaju katoa täysin.
Kyllähän se monesti tuli mieleen, että tuo se on. Siihen en kyllä uskonut, että minua kaipaa. Nykyisin ajattelen, ettei todennäköistä eikä siitä ole viitteitä, että täällä aikaansa viettäisi.
Juu ei, ei siinä ajatuksessa ole mitään järkeä, että täältä muka löytäisi jonkun tuttunsa. Hyväkin niin, saa kirjoitella ihan tuntemattomana.
Onko vauvatkin laskettu mukaan?
Mä luulin ens, et poliisit on perässä, kun kirjoitteli vanhoja juttuja, mitä kukaan muu ei voinut tietää! 😂
Kyllä. Olin täysin järkyttynyt. En ymmärrä. Tai ei...olen kauan käynyt s24 mutta hänen takiaan ensimmäistä kertaa ikävässä. Ja siellä hänkin oli. ❤️ ehkä.
Sokki epäusko riemu pökerryttävä olo.
Eikä tässä vielä kaikki … 🤣🤣🤣
Totta tosiaan https://www.youtube.com/watch?v=EwNYOZZR9hQ
Mä olen joskus kirjoittanut tänne niin selkeitä tunnisteita, että jos hän olisi sattunut näkemään ne niin asia on tullut selväksi. Ongelma vaan on siinä, että samantyylisiä ja samannimisiäkin naisia tässä maassa riittää, joten olen voinut aiheuttaa turhiakin säpsähdyksiä. 😁 Sori siitä.
Ei sillä, että uskoisin hänen käyvän täällä. Eiköhän tuo elä omaa perhe-elämäänsä, ja mä häröilen omiani yksin. Säikyttelemässä palstalaisia. 😄
En ole ikinä ajatellut rehellisesti että olisi täällä. Harva ihminen suomessa tänne todellisuudessa kirjottelee.. varsinkaan miehet ikävästään. ei sopisi muutenkaan yhtään hänen luonteeseen. Jotkut täällä vastailee ”tunnisteiden” kanssa mutta ei se oikeasti hän ole. Toisekseen on olemassa some ja puhelinnumerot, olen 100 varma että sitä kautta tulisi joskus edes Yksi puhelu tai viesti.... selvinpäin tai vaikka humalassa……Siitä tiedän, sillä mitään viitteitä ei todellisuudessa ole. Harha/haavemaailmassa eläminen ei tee muutenkaan hyvää, parempi elää todellisuudessa vaikka joskus tänne kirjoitteleekin :o)
Sitä oli tuohon aikaan itsellä muutenkin tuntosarvet koholla kun oli elämän perusasioiden äärellä. Yhteydet asioiden välillä näyttäytyivät päivän selvinä tuoden pilkahduksen toivoa yön pimeyteen.
Ei ne nyt kaikki miljoonat täällä pyöri. Ja ne jotka paljon pyörii varmaan pakosti joskus törmäävät tunnistettaviin asioihin. En usko olevani mikään erityistapaus, varmaan korkeintaan lievästi nolottanut löytää tästäkin sillisalaatista, ja siihen on löytynyt ihan toimiva ratkaisu.
Ja ei, en kerjää palstaposia, rakennan taas/edelleen itselleni todellisuutta vastaavaa narratiivia. (sama)
Kyllä ne eivät voineet olla sattumia. Siltä tuntui silloin.
Muistan.
Mut kun kun sä aina sanoit,et sun pitää mennä....
No niin piti munki.
Mut minne?
Ehkä näiltä "kiireiltään" pois ...
Räkänaurua!.
Ei vaan kissa kyllä kissansa löytää ja voishan näitä vanhoja kaivella,mut kaikki meissä edelleen.
Mut sä olit kyllä huippuihana siinä ja "tossa".
Tiesin heti,että tää se on,jos kukaan!.