Suviseurat..
Herään aamulla vaunusta kantautuvaan kahvin tuoksuun. Kaiuttimista kuuluu toivotus "Hyvää huomenta, Jumalanterve". On mahtava olo.
Pikkuhiljaa vääntäydytään kentälle. Vastaan tulee tuttuja ja tuntemattomia, vanhoja ja nuoria. Iloisia ihmisiä, onnellisia ihmisiä. On niin rauhallista ja turvallista olla.
Hakkeen tuoksu, vastakeitetty lihakeitto, kaikki niin tuttuja ja turvallisia muistoja suviseuroista jo lapsuuden ajalta. Muisto siitä miten keskellä väkijoukkoa yhtäkkiä ymmärtää että on onnellinen, onnellinen ollessaan siellä muiden keskellä, matkalla samalla tiellä.
Illalla vanhemmat häipyvät kentältä, nuoriso alkaa kerääntyä keskusalueelle. Nauru raikaa, isossa teltassa lauletaan vielä "Ei nuoren murhemiellä". Tänne minä kuulun.
Herään aamulla vaunusta kantautuvaan kahvin tuoksuun. Kaiuttimista kuuluu toivotus "Hyvää huomenta, Jumalanterve". On mahtava olo.
Pikkuhiljaa vääntäydytään kentälle. Vastaan tulee tuttuja ja tuntemattomia, vanhoja ja nuoria. Iloisia ihmisiä, onnellisia ihmisiä. On niin rauhallista ja turvallista olla.
Hakkeen tuoksu, vastakeitetty lihakeitto, kaikki niin tuttuja ja turvallisia muistoja suviseuroista jo lapsuuden ajalta. Muisto siitä miten keskellä väkijoukkoa yhtäkkiä ymmärtää että on onnellinen, onnellinen ollessaan siellä muiden keskellä, matkalla samalla tiellä.
Illalla vanhemmat häipyvät kentältä, nuoriso alkaa kerääntyä keskusalueelle. Nauru raikaa, isossa teltassa lauletaan vielä "Ei nuoren murhemiellä". Tänne minä kuulun.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen pienestä lapsesta lähtien käynyt suviksissa vanhempien mukana.
Kieltämättä hakkeen tuoksut, lohikeitot, ym on mukavia asioita suviksissa.
Samoin tupakin savusta tulee mieleen suviseurat...
Lapsena aina, kun jossain tuoksui hake, tai tupakki, niin silmät vain kiinni ja kuvittelin olevani suviseuroissa. Se suviseuratunnelma oli silloin niin kiva..
Enää en hirveesti tykkää suviseuroista.
Aina hirvee alkustressi jne.
Ja leiriolosuhteetkin ovat mielestäni inhoja..
Haistaan sitte loppuajasta hirveelle.
Telttasuihkukin on niin hirveän kallis, että vain rikkaat siellä kylpevät.
Saa nähdä, jaksanko lähtea Perhoon. Väsymys iski...
Itsekin olen lapsesta asti käynyt suviseuroissa, ja aion mennä nytkin, jos vain pääsen. Enää en ehkä odota niitä yhtä suurella innolla, kuin nuorempana, mutta en haluaisi jättää väliinkään.
Sinulla on ilmeisesti perhepiirissä tupakoitu, koska en muuten voi kuvitella, että tupakansavusta tulisi suviseurat mieleen. Seurakenttä on niin iso, ettei siellä savu jää leijumaan, eikä ravintoloissa tai isossa teltassa tietenkään saa polttaa. Itselläni ei ainakaan tupakansavu yhdisty suviseuroihin. Telttasuihkut ovat olosuhteisiin nähden ihan kohtuuhyviä, eikä hintakaan minusta niin valtavan korkea ole, oisko noin 5 euron luokkaa. Jos kerran päivässä käy suihkussa, niin eipä sen luulisi budjettia kaatavan - jättää vaikka pari makkaraa, jäätelöä tai karkkipussia ostamatta.
Kyllähän kenttäolosuhteet vaativat jonkinlaista sopeutumista ja tietynlaista asennetta. Mutta kyllä sieltä paljon saa mukaansakin matkaevääksi :) Jos ei asu valtavan kaukana Perhosta, ja tuntuu, ettei telttamajoitus ja leiriolosuhteet yleensäkään innosta, niin voihan siellä käydä vaikka päiväseltään.
Siksi yhdistinkin tupakin savun suviseuroihin.
En tiedä miks. Niin mun kaverinikin yhdisti.
Leikittiin eräässä leikkipuistos, et ollaan suviksis, ku eräs Äiti-ihminen poltteli tupakkia siinä puiston penkillä. Laitettiin silmät kiinni ja kuviteltiin olevamme suviksissa.
Ja kotona, jos joku tupakoiva tuli kylään, ni kaivettiin suviskasetit ja laitettiin soimaan ja silmät kii.
Samaa tehtiin, kun jossain tuoksu hake.
Esim, jos käytiin maatilalla, jossa hake tuoksui voimakkaammin, ku lehmät, laitettiin silmät kii, ja oltiin "suviseuroissa".
Hakkeesta tulee kuitenkin ennemmin suvikset mieleen, ku tupakista. Hakkeen haju on harvinaisempaa. Tupakin tuoksu ei ole yhtään harvinainen tuoksu kerrostaloissa, kauppojen edustoilla jne.
Lapsena sitä vain niin harvoin käytiin missään, niin ei tupakin tuoksuakaan silleen päässyt haistelee muualla, ku suviksissa, ja todella harvoin leikkipuistossa.
Kyllä ne ovat minullakin vielä mielessä ne lapsuuden suviseurat, tai varhaisen nuoruuden 70-luvulla. Minulle tulee mieleen heinän tuoksu ja erityisesti illat seurateltassa, jolloin ulkona oli jo viileää, mutta sisällä lämmintä ihmispaljouden takia. Ja se yhteislaulu, se sai värisemään mielihyvästä. Minä kun olen aina tykännyt kuorolaulusta - sen kuuntelemisesta. Siinä oli jotakin "taivaanomaista" muistelen ajatelleeni.
En minäkään mitään tupakan hajua sieltä muista, mutta kotona sitä olikin yllin kyllin.
Hakkeen tuoksu, ja heinän tuoksu tuovat parraiten suvikset mieleemme. Tupakin savu ei niinkään, vaikka kyllä me sekin yhdistetään suviksiin.
Emme ite polta. Jo pojan kloppeina pääsimme haistelee tupakin tuoksuja, ku meitä lykättiin kentällä. Tupakin savusta tulee kyllä paljon muitaki asioita mieleen kuten; keuhkosyöpä, ravintoloiden terassit, torit, markkinat jne.
Eli tupakin hajua saa haistella joka paikassa.
Tupakin myymisen sais kieltää lailla!
Juuri tuollaiselta tuntui olla suviseuroissa!
Ensimmäisiin suviseuroihin Joensuuhun vuonna 1964 matkustin junalla matkan kestäessä noin 15 tuntia. Meitä oli aika iloinen nuorten joukko.
Nivalan suviseurat vuonna 1969 muistan erityisesti siksi, koska en päässyt sinne. Meille oli juuri syntynyt ensimmäinen lapsi.
Vuoden 1977 suviseurat Haapajärvellä jäivät kohdaltamme viimeisiksi.
Monissa käymissämme suviseuroissa oli mukana puolisoni äiti. Majoituimme kahdessa teltassa.
Vuoden 1970 Alajärven suviseuroista pois tulo on jäänyt erityisen järkyttävällä tavalla mieleeni:
Olimme ajamassa kotiin pohjoiseen päin noin kymmenen kilometrin päässä seurapaikalta. Tien oikealla puolella oli auto pysäköitynä ja auton vieressä useita myös seuroista paluumatkalla olleita henkilöitä. Automme oli jo omalla kaistalla kun pitkää loivaa mäkeä tuli vastaan vaaleansininen auto. Hetkisen kuluttua kuljettajana ollut puolisoni huudahti yhtäkkiä, että katsokaa mitä tuolla tapahtuu. Hän oli auton peruutuspeilistä nähnyt, kuinka yksi juuri tuosta pysähtyneen auton vieressä olleista henkilöistä oli tietä ylittäessään jäänyt vaaleansinisen auton alle ja kuinka molemmat päätyivät metsään. Katsoessani taaksepäin minä näin vain pölypilven.
Palasimme takaisin. Onnettomuuspaikalla oli huitovia ihmisiä ja riensimme lähimpään taloon hälyyttämään apua. Silloin ei kännyköitä ollut.
Onnettomuuden uhri, vuolijokinen nuori nainen(sukunimi muistaakseni Sivonen)oli pahoin loukkaantunut. Hänet vietiin seurapaikan ensiapuun. Myöhemmin tyttö kuoli.
Jouduimme viipymään onnettomuuspaikalla aika pitkään, koska puolisoni joutui silminnäkijänä tapahtuman todistajaksi.
Aamuaurinko paistoi erityisen kirkkaasti kun vihdoin olimme saapuneet takaisin K-mäen mummulan pihamaalle, jossa aamukaste kimmelsi.
*************************************************
Niistä syistä, miksi emme enää käy suvi- emmekä muissakaan seuroissa, olen kirjoittanut tälle palstalle tämän nimimerkin lisäksi myös nimimerkillä ´Erotettu uskova´ sekä ´Sirkka´.
että mitä luulet nykyisten vl:ien ajattelevan sinunlaisesta? Ottaisivatko takaisin? Miksi et voisi mennä takaisin? Eikö siellä nykyään mielestäsi kuulu oikea sana?
Koneessamme oli jotain häikkää,joten nyt vasta pääsin kirjoittelemaan.
En tiedä, mitä tämän päivän Rauhanyhdistyksessä olevat ajattelevat "minunlaisestani". Joskus on pyydetty takaisinkin niin ettei "parannustakaan tarvitsisi tehdä".
Yllätyksekseni olen täällä huomannut, ettei nuorempi polvi ole tiennyt hoitokokouksista yhtikäs mitään.
Jos olisin mennyt tai menisin Ry:lle takaisin, tulisin sillä tavalla tehdessäni hyväksyneeksi sen raamatunvastaisen hengistä parannuksenteko- opetuksen ja hoitokokouksissa tapahtuneet vääryydet.
"Parannus on mielenmuutos." Olen kuitenkin edelleen noista asioista samaa mieltä kuin tuolloinkin. Siis olen edelleen pahoillani joidenkin vanhojen siioninlaulujen pois panemisesta laulukirjauudistuken myötä. Enkä edelleenkään pidä oikeana puolisoni edesmenneen sukulaisen (saarnamiehen) "henkiepäilyä" minussa, pari syytettä mainitakseni.
Hoitajien siis pitäisi tehdä parannus siitä raamatunvastaisesta opistaan ja toiminnastaan, jotta asiat korjaantuisivat. Käsitykseni mukaan on vain myönnetty joitakin hoitokokouksissa tapahtuneita "ylilyöntejä". Huomio! Varsin monia samoja henkilöitä on edelleen mukana Rauhanyhdistyksen toiminnassa.
Kaipaan todella paljon niitä entisenlaisia seuroja suviseuroineen!
Uskon kuitenkin Jumalan lupaukseen, että Hän kokoaa vielä hajallaan olevan laumansa "kaikista kansoista ja kielistä".
Kiitos sinulle mielenkiinnostasi!
"Kaiuttimista kuuluu toivotus "Hyvää huomenta, Jumalanterve"." Eikait siel kukaan oikeesti herää niin aikasin ku tuo kuuluu?? ;) muutama tunti ton jälkeen... ;):)