Oon tuntenut mun ystävän jo monta vuotta, enkä oikeen tiedä että mitä tekisin sen kanssa. En nimittäin kestä sitä enää kauaa. Se haukkuu mua päin naamaa, jos siihen on sen mielestä aihetta, ja useimmiten on, ja on muutenkin ihan mielettömän ilkee ja töykee. Koskaan ei olla puhuttu mistään syvällisistä asioista, niin kuin ystävät yleensä tekee. Ja jos saan kokeesta paremman numeron kun se, niin se sit suuttuu siitä mulle. Ja sit vielä sellanen, et aina kun en oo sen seurassa mul on sellanen vapautunut olo ja voin olla ihan oma itteni ilman et joku koko ajanarvostelee.
Täs nyt ei ollut vielä läheskään kaikki, mut pari esimerkkiä. Sanokaas mielipiteitä, et voiko tää olla sitä "kunnon" ystävyyttä....?
Täs nyt ei ollut vielä läheskään kaikki, mut pari esimerkkiä. Sanokaas mielipiteitä, et voiko tää olla sitä "kunnon" ystävyyttä....?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onhan hyvilläkin ystävillä erimielisyyksiä silloin tällöin, joskus ehkä useammin ja joskus harvemmin.
Hmm, mä en kyllä keksi syytä haukkua kaveria, jos aihetta on niin voi kyllä ilmaista olevansa erimieltä, mutta ei nyt haukkumaan varmaan tarvitse.
Kaipa kaverisi suuttumisellaan numeroistasi vaan on kateellinen eikä löydä muuta keinoa sen ilmaisuun. Ehkä joillekkin on liikaa sanoa että hienoa että sait noin hyvän.
Eihän mikään pakota sua olemaan sen kanssa jos et kerta viihdy hänen seurassaan.