Saan elokuussa omakseni maailman ihanimman miehen. Harmi vain, että samalla saan omakseni myös koko hänen perheensä ja sukunsa...
Sulhaseni suku on ihan mukavaa väkeä, hänen vanhempiensakin, erityisesti äitinsä kanssa tulen hyvin toimeen. Tämä ehkä sen vuoksi, että tapasimme sulhaseni kanssa opiskelujen merkeissä, jolloin asuimme molemmat pois kotipaikkakunnaltamme (=sama molemmilla). Ensimmäien yhteinen kotimmekin oli siellä. Opiskelujen jälkeenkin jäimme molemmat töihin opiskelupaikkakunnallemme, emme siis olleet hyvin paljon tekemisissä kummankaan sukulaisten kanssa, jotka melkein kaikki asuvat kotipaikkakunnallamme.
Noin vuosi sitten muutimme takaisin kotipaikkakunnallemme, koska sulhaseni sai täältä töitä. Naimisiin meno aikeistamme kerroimme samoihin aikoihin. Nyt olen joutunut pakostakin olemaan enemmän tekemisissä sulhesen perheen kanssa, koska he yhdessä minun vanhempieni kanssa maksavat häämme (omasta tahdostaan).
Eikä siinä muuten mitään, mutta kun sulhesen pikkusiskot yrittävät nyt olla "bestiksiäni". Soittelevat jatkuvasti ja haluavat tavata. Tunkevat nokkansa hääasioihimme ja tykyttävät apuaan, vaikkemme sitä tarvitsisikaan. Toinen siskoista on parturi-kampaaja ja lupasi tehdä minulle hääkampauksen. Siitä avusta olen tyytyväinen... mutten arvannut, että sen takia minun on ruvettava heidän uudeksi parhaaksi ystäväkseen.
Nämä pikkusiskot ovat 18- ja 20-vuotiaita, minuun ja mieheeni verrattuna siis pikkulapsia (me 27-vuotiaita), eikä oikein kiinnostaisi lähetä heidän kanssaan esimerkiksi "bilettämään". Eiväthän he edes pääse sisään sellaisiin paikkoihin, joissa minä tapaan käydä. Eikä minua kiinnosta sellaiset teinipaikat, joissa he kulkevat. Ajatusmaailma ja jutunaiheetkin ovat meillä ihan eri maata.
En haluaisi olla heille töykeä, ja en minä heitä vihaakaan, mutta miten saisin heille kerrottua, etten kaipaa heidän seuraansa niin paljon ja usein?
Olen puhunut tästä asiasta sulholleni, olen kertonut etten kaipaa uusia ystäviä, etenkään hänen siskoistaan. Ymmärrettävästi sulhaseni vähän loukkantui... mutta loppujenlopuksi hän sanoi ymmärtävänsä minuakin. Ei hän kuitenkaan halua puuttua asiaan. Mitä siis teen?
Olenko ainoa, joka saa vasten tahtoaan uusia parhaita ystäviä?!
Sulhaseni suku on ihan mukavaa väkeä, hänen vanhempiensakin, erityisesti äitinsä kanssa tulen hyvin toimeen. Tämä ehkä sen vuoksi, että tapasimme sulhaseni kanssa opiskelujen merkeissä, jolloin asuimme molemmat pois kotipaikkakunnaltamme (=sama molemmilla). Ensimmäien yhteinen kotimmekin oli siellä. Opiskelujen jälkeenkin jäimme molemmat töihin opiskelupaikkakunnallemme, emme siis olleet hyvin paljon tekemisissä kummankaan sukulaisten kanssa, jotka melkein kaikki asuvat kotipaikkakunnallamme.
Noin vuosi sitten muutimme takaisin kotipaikkakunnallemme, koska sulhaseni sai täältä töitä. Naimisiin meno aikeistamme kerroimme samoihin aikoihin. Nyt olen joutunut pakostakin olemaan enemmän tekemisissä sulhesen perheen kanssa, koska he yhdessä minun vanhempieni kanssa maksavat häämme (omasta tahdostaan).
Eikä siinä muuten mitään, mutta kun sulhesen pikkusiskot yrittävät nyt olla "bestiksiäni". Soittelevat jatkuvasti ja haluavat tavata. Tunkevat nokkansa hääasioihimme ja tykyttävät apuaan, vaikkemme sitä tarvitsisikaan. Toinen siskoista on parturi-kampaaja ja lupasi tehdä minulle hääkampauksen. Siitä avusta olen tyytyväinen... mutten arvannut, että sen takia minun on ruvettava heidän uudeksi parhaaksi ystäväkseen.
Nämä pikkusiskot ovat 18- ja 20-vuotiaita, minuun ja mieheeni verrattuna siis pikkulapsia (me 27-vuotiaita), eikä oikein kiinnostaisi lähetä heidän kanssaan esimerkiksi "bilettämään". Eiväthän he edes pääse sisään sellaisiin paikkoihin, joissa minä tapaan käydä. Eikä minua kiinnosta sellaiset teinipaikat, joissa he kulkevat. Ajatusmaailma ja jutunaiheetkin ovat meillä ihan eri maata.
En haluaisi olla heille töykeä, ja en minä heitä vihaakaan, mutta miten saisin heille kerrottua, etten kaipaa heidän seuraansa niin paljon ja usein?
Olen puhunut tästä asiasta sulholleni, olen kertonut etten kaipaa uusia ystäviä, etenkään hänen siskoistaan. Ymmärrettävästi sulhaseni vähän loukkantui... mutta loppujenlopuksi hän sanoi ymmärtävänsä minuakin. Ei hän kuitenkaan halua puuttua asiaan. Mitä siis teen?
Olenko ainoa, joka saa vasten tahtoaan uusia parhaita ystäviä?!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Saapi nähdä, saanko tästäkin taas haukut... ;)
Tapahtuipa nyt mitä tahansa, niin yritä pitää mielessä se, että kyseiset siskokset eivät tee tuota kiusallaan. Ihmisiä ja sukuja on erilaisia. Tuo heidän toimintansa on heidän tapansa osoittaa sinulle, että sinusta pidetään. He toivottavat sinut tervetulleeksi sukuun ja selvästi pitävät sinusta ihmisenäkin. Eiväthän he muuten tuppautuisi seuraasi.
Toisen ystävä ei kuitenkaan tarvitse olla pakolla. Eli tietysti sinä voit kieltäytyä kutsusta ja jopa heidän seurastaan, jos haluat.
Jos et halua asiaa suoraan sanoa, ja kieltämättä tuollaisen asian suoraan sanominen kohteliaasti on vaikeaa, voisit jatkossa yrittää enemmän vältellä heidän seuraansa. Eli kieltäydy heidän kutsuistaan. Jos he tulevat käymään, sano että sinulla on jotain tärkeää tekemistä, etkä voi olla heidän kanssaan. Jos taas miehesikin on kotona, jätä siskot seurustelemaan hänen kanssaan ja lähde itse vaikka toiseen huoneeseen.
Hääavusta tuli sellainen mieleen, että yritä keksiä jotain, joka työllistää siskot oikein kunnolla :) Pistä heidän vastuulleen asia, jota tehdessään he eivät ehdi häsätä muuta.
Ymmärrän, että tilanne saattaa olla välillä sinulle rasittava. Älä kuitenkaan tee sitä virhettä että laitat sulhon välikäteen. Hän varmasti rakastaa sekä siskojaan että sinua, eikä halua loukata ketään. Tilanne voi kärjistyä ikävästi, jos vaaadit sulhoa valitsemaan puolensa.
tekevät semmoista, että kääntävät selän suvulleen. puoliskoja tulee ja menee. suku on ikuista.
Jotku 20-vuotiaat ovat jo varsin aikuisia järkevine mielipiteineen ja ajatuksineen. Anna heille edes mahdollisuus, eihän sun pakko oon ystävä olla mut ees kaveri.
Et sinä kuitenkaan heistä eroon pääse, vaikka haluaisitkin. Ajattele positiivisesti!!
"saan omakseni"... ei ketään voi omistaa. Uudet sukulaisesi kuullostavat sydämellisiltä ja avoimilta ihmisiltä. Siskoista: älä suhtaudu heihin kuin uusin ystävättäriin vaan kuin siskoihin, rakkaudella, joka antaa anteeksi myös kertomasi lapsellisuuden. Lapsellisuus saattaa tulla siitä, että heillä on ollut niin hyvä lapsuus ja nuoruus, etteivät ole elämän karikkoihin vielä joutuneet. Ja harmejahan ei tahdota kenellekään. Hyvää kesää ja koita rentoutua!