tuntuu, etten jaksa enää...abortti siis tehtiin eilen, ja mietin vain, kuinka olen tappanut jotain niin viatonta..olisin halunnut tietää, kumpaa sukupuolta lapsi on ja milloin laskettu päivä..vai onko se mahdollista, kun lapsi on n.6vkoinen..kaduttaa kun en kysynyt..jos olisin vanhempi, tai jos minulla edes olisi rahaa, niin olisin lapsen pitänyt!!mutta hyvä kun edes itseni saan elätettyä..en varmaan ikinä anna itselleni anteeksi..mietin kokoajan vain sitä, kaikki tuntuu niin yhdentekevältä..haluan sinne minne lapsenikin meni!!näen painajaisia ja näen kuinka lapsi vihaa minua..
"i see the angels, i´ll lead them to your door. there´s no escape now, no mercy no more. no remorse cause i still remember the smile when you tore me apart... This world may have failed you, it doesn´t give you reason why.."
"i see the angels, i´ll lead them to your door. there´s no escape now, no mercy no more. no remorse cause i still remember the smile when you tore me apart... This world may have failed you, it doesn´t give you reason why.."
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voimia sinulle. Sikiön sukupuolta ei olisi vielä pystynyt selvittämään.
tiedän kyl millasta se on kun on tehnyt abortin....itelleni tehtiin kun olin 17 ja kyl se tuntu pahalta. Syytin itteeni, ja mietin, oliko päätös sittenkään niin hyvä. Aattelin et oonhan mä nyt melkeen aikuinen,ym. Nyt kun ajatukset on vähän selviytyneet, ja olen jo 20, tiedän etten olisi selvinnyt lapsen kanssa. En ehkä vielä tämänkään ikäisenä. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta oletan että alle 20, ja voin sanoa sinulle varmuudella että päätöksesi oli oikea myös lapsesi kannalta. Ehkä se oli tarkoitettu näin, ja saat vielä lapsia kun olet aikuinen tarpeeksi:)
..yritän nyt antaa.
Tiedätkö, sinä ajattelet samoin tavoin kuin minä, olen siis kohtalotoverisi siinä mielessä... minulla on silti yksi lapsi jo ennestään, täytti 3v.
Toisen lapsen aika olisi ollut nyt jos koskaan, niin minä tunsin, ja siksikin tietysti koen että olen tehnyt väärin, toisaalta... milloin sitten se paras aika olisi, kun ensimmäinenkin jo leikki-iässä, olisi saanut parhaan mahdollisen ikäeron pikkusiskoon/veljeensä, mutta minä pilasin sen mahdollisuuden...
miksi?
yritä kestää, tuska on minullakin hirveetä, otan Paroxetin-lääkkeitä puolikasta päivässä, se auttoi ihan pahimman yli joka alkoi n.4pv abortista ja jatkuu edelleen (ahdistus, tuskainen olotila, masennus, toivottomuus ym ym.)
Jos tunnet ettet pärjää hae apua, joko psykologia tai lääkärissä käymällä jotain rauhoittavaa lääkettä..
Enemmän varmaan sinuun sattuisi se että teit abortin jos tietäsit esim sen lasketun ajan. Sitten ainaki ku se päivä ois niin vois olla aika paha mieli. Itse ajattelin ennen aborttia etten halua ajatella sitä ees ihmisenä koska aloin heti vaan itkemään. Jotenki helpompi oli kun hoiti sen vaan alta pois. Nyt jälkeen päin kuitenki tulee välillä tosi paha mieli ja ahdistaa ja tuntuu että ainaki pitäs kertoa sille isälle (ei vakituinen, lähinnä kaveri). En sitten tiiä auttaisko mitään jos kertoisin mut jotenki se vaan painaa kun ei voi puhua kun parille kaverille. Tiedän ja normaalisti voinkin perustella itselleni monella tavalla, että abortti oli paras ratkaisu minulle, mutta ei sille vaan voi mitään että tulee paha mieli. Kai tämä pitää käsitellä mielessään jotta pääsee yli vaikka luulinkin jo päässeeni kun alussa oli niin hyvä ja helpottunut olo. Koita kestää!
Miksi tehdä abortti kun sitä kuitenkin katuu ja pillittää myöhemmin?
Eikös oo pikkasen liian myöhästä nyt, tehty mikä tehty, syytä itseesi.
Toiv. muistat lopun ikääsi kuinka tuhosit pienen ihmistaimen..
... tulla moralisoimaan! Sunkin varmaan pitäs tietää asiasta taustat ennen kuin voit mitään syyllistämis kommentia tulla nakkomaan! Ihmeellistä että jotkut on niin omaan elämäänsä kyllästyneitä ja katkeroituneita, että pitää kaikkia muita päästä arvostelemaan.
Tsemiä sulle tämän ketjun aloittaja! Kyllä se elämä vielä voittaa.
kiitos tuesta ja vastauksista..on helpottavaa, kun tietää että on myös muita samanlaisen asian kanssa, eikä ole siis yksin!tahdon toivottaa myös voimia muille, joilla on sama asia mielessä ja vaikeaa..ja sitten noille moralijoitsille: mitä ihmettä te täällä palstalla edes teette, jos teillä ei ole mitään järkevää sanottavaa, vain haukkua ihmisiä, joista ette tiedä paskaakaan!?menkää omanlaistenne seuraan..
koita jaksaa kyllä elämä voittaa, älkääkä te arvostelko jotka ette tiedä miltä ketjun aloittajastia tuntuu.. hän tarvitsee tukea ei *ittuilua!! koita jaksaa!! toivottaa: rukoillen pieni tyttö
Mul olis abortti edes viikonloppuna lääkkeillä. Mielessäni pyörii hyvin ristiriitaiset tunteet. Tavallaan olen surullinen, sillä mul ja mun poikaystäväl olis voinu olla ens vuonna kevätvauva, mut kuitenki tulen olemaan helpottunut et keskeytän raskauteni. En ole vielä valmis äidiksi vaikka olenkin jo yli 20 ja lisäksi opiskeluni ovat pahasti kesken. Ajattelen myös, että minulla on vielä monta nuoruusvuotta jäljellä, ennen perheen perustamista. Onneksi poikaystäväni on kanssani samaa mieltä. "Olemme vielä itsekki penskoja"
Voimia sinulle!!!
Meidän on vain pakko selvitä, sillä meillä kaikilla on vain yksi elämä, eikä sitä saa liialliseen suremiseen tuhlata!! Loppujen lopuksi me naiset ollaan aika helvetin vahvoja, vaikka niin herkkiä joskus olemmekin, niin kuin myös ovat miehet. On täysin normaalia, että meillä kauikilla on tunteet...
Elikkä lapsen lasketun syntymä ajan voit laskea näin.. Katsot sen päivän koska sulla alkoi viimeksi menkat ennen raskautta ja lisäät tähän päivään 9 kk. Näin tiedät koska vauvasi olisi syntynyt. Mulla tuo päivä on mennyt jo. Vielä on ikävä ja surkea olo siitä mitä tein. Nytten alkanut kyllä helpottaan, mutta jos tulisin nyt raskaaksi en voisi millään tehdä uutta aborttia,minulla ei ole kummoisia mahdollisuuksia lapsen kasvattamiseen mutta toista viime syksyistä tapahtumaa en pysty käymään läpi. Ovathan muutki selvinneet lastensa kanssa ja hyvin,eikö..Mutta jokainen itse päättää mitä elämälleen tekee ja minkä katsoo oikeaksi.. nÄin minulla..