Seikkailu Jyväskylässä ja tuotantolaitoksen kellarissa

Oli taas upeat unet viime yönä. Ensin olin matkustanut Jyväskylään lainatulla ikivanhalla 70-luvun autolla osallistumaan johonkin finanssialan koulutukseen. Pysäköin auton purettavan talon viereen ja kun palasin autolle, auto oli purkupölyn peitossa.

Kävin keskustan tavaratalossa lounaalla ja ostamassa sukkia ennen koulutuksen alkua. Mallina yksi sukkapari. Kun menin parkkihallin suuntaan huomasin kantavani kolmea paria sukkia eli olin ottanut hyllystä kaksi paria sukkia maksamatta. Palasin juosten rappusia ylös maksamaan sukat. Tässä vaiheessa aikaa oli tuhraantunut niin paljon, että tiesin myöhästyväni koulutustilaisuuden alusta. Ehdin kuitenkin täpäräti nimenhuutoon Huhtasuon kaupunginosassa Jyväskylässä olleeseen koulutuskeskukseen. Rahoistusalan aineistoa jaettiin paksu mapillinen.

Menin luokkatilaan viimeisien joukossa. Pulpeteissa istuttiin pareittain. Kukaan ei olisi päästänyt minua viereensä, mutta lopulta yksi hyvännököinen nuori nainen antoi minun istua hänen viereensä. Nainen oli aloitteellinen ja alkoi kosketella minua sopimattomasti kesken tunnin. Se tuntui hyvältä. Kehuin häntä ja hänen vartaloaan. Hänen kehonsa tuntui upealta koskeattaessani häntä ja hivellessäni hänen vartaloaan.

Seuraavaksi siirryttiin koulutuskeskuksen kellaritiloissa lastauslaiturilla varustettuun tilaan, joka oli kuvaushuoneena. Nuori nainen poseerasi kuorma-auton edessä. Liian iso toppi ei meinannut pysyä päällä ja naisen rinnat valahtivat muutaman kerran näkyviin. Koko koulutusryhmä seurasi sivusta kuvauksia jännittyneenä. (Älkää kysykö, miten talousalan koulutus oli muuttunut yhtäkkiä filmituotannoksi.)

Sitten eksyin porukasta ja aloin seikkailla koulutuskeskuksen kellarissa, joka siinä vaiheessa muistutti rakenteeltaan matkustajaautolautan alimpia kansitasoja. Oli liukuvia ovia, jotka avautuivat seinäkytkintä painamalla. Käytävien sokkelot jatkuivat loputtomasti. Seinät ja lattia olivat metallirakenteisia. Olin kuin ison laivan uumenissa. En löytänyt ulospääsyä. Kuljin ja kuljin ja päädyin tilaan, jossa oli puomeja kulunhalllintaan. Kääntyvä valosilmä seurasi liikkeitäni ja antennin noustessa saatoin astua pari askelta eteenpäin seuraavaan loosiin. Antennimainen puomi nousi ja pääsin etenemmän tilaan, jossa olisi pitänyt mennä puhdistukseen ennen ulospääsyä. Näin läpinäkyvässä pesupallossa ihmisen, jota puhdistettiin ennen laitoksesta pois päästämistä.

Minulla oli vaatteet päällä enkä halunnut mennä pesupalloon sisään. Menin pesupisteen oikealla seinällä olevasta EXIT-ovesta ulos ja uni päättyi.