Onko teillä sellaista ongelmaa, että ette ole varmoja tunnistatteko hänet?

Ei silloin ole kovinkaan syvät tunteet jos henkilö niin vieras ettei edes ulkonäköä tunne kovin hyvin vaan sekottaa muihin. Joku pako omaa elämää ja jännityshakuisuus sekä ihailuksi tulemisen halu taustalla?

Ei ole ongelma. Tunnistaisin varmaan kuusta saakka.

Aika selvää et esim. suuressa väkijoukossa, varsinkin jos ei ole usein nähnyt, voi erehtyä henkilöstä. Toisaalta jos henkilöllä on esim. persoonallinen tapa elehtii tai vaikka erilainen kävelytyyli, erottaa jo tosi kaukanakin. Joka tapauksessa persoonallisuuden piirteet pitää oppia tuntemaan.

Se on vielä kasvosokeana hankalempaa.

Hauska kysymys!!! Joskus voi myös käydä niin, ettei aivan ole varma oliko hän kyseessä vai joku muu? mutta silloin on kyseessä hyvin erikoinen tilanne tai ajankohta, koronan aikaan kasvomaski saattoi tuoda tunnistettavuusongelmia tai kioski reissulla kohdattu kaunis kasvoinen nainen on saattanut jäädä hetkeksi vaivaamaan mieltä, eikä enää seuraavana päivänä ole muistunut kauneudesta huolimatta mieleen. Ihmiset reagoivat ärsytyksiin omalla tavallaan, kauneus tai erikoinen tilanne jäävät väistämättä mieleen hyvänä asiana. Mutta nainen joka on sytyttänyt rakkaudelliset tunteet, ei unohdu mielestä koskaan. Naisen kasvot ja hiukset saa mieleen yhtä helposti kuin kaukosäätimellä television aukaisemisen, jokainen on oma kaunis yksilönsä ja heissä on myös omat tapansa liikkua, puhua, hymyillä, seisoa, heilauttaa hiuksiansa, tehdä pieniä suloisia asioita, joista heidät tunnistaa. Ääni on myös hyvin yksilöllinen piirre ja jos naisesta pitää, hänen äänensä kuuleminen tuo hymyn huulille ja rintaan sykähdyttävän rakkauskohtauksen. Sellainen on usein myös naisen kävelytyyli, niin kuin miehilläkin naisilla on paljon toisistaan poikkeavat kävelytyylit, joku heiluttaa kevyesti lantiotaan kävelyntahdissa, joku liikkuu joustavammin urheilullisin askelin, toinen askeltaa hitaammin ujoin askelin mutta kaikki omalle rakkaalleen mieleisin ja tutuin askelin. Ihmisillä on myös tapana odottaa mieleistä tapaamista, vaikka ollaan "höpsähtäneessä" mielentilassa, ollaan kaikki aistit herkillä ja kuin ahmitaan ihanasta ihmisestä tulevaa hyvää ja herkullista tunnetta, kuin mahtavaa jälkiruokaa imelällä kinuskikastikkeella. Naisilla on joskus myös samankaltaisesti hiukset ns, poninhännällä, se saattaa hiustenvärin ollessa lähellä toisiaan hieman sekoittaa, mutta miehillä on tarkka värinäkö ja kyllä he omansa eroittavat, Joskus naisilla taas on henkilökohtaisempi hiusmalli, silloin hänet tunnistaa kauempaa ja hyvät tunteet nousevat pintaan kuin styroksipala, kevätauringon sulattamasta jää riitteestä. Todellisuus on myös tarua ihmeellisempää, hän osaa myös aiheuttaa tunnetilan jota kukaan toinen ei saa aikaiseksi, vaikka joku näyttää kaukaisesti tai jostain kulmasta samannäköiseltä, tilanteesta jää puuttumaan hieman nouseva pulssi, jäykistyneisiin kasvoihin ilmaantuva hymy, sormien liikkeet sekä aivoihin syntyvä paine, eli varmuus siitä että hän oikeasti on "hän" ei voi jäädä epäselväksi.
https://www.youtube.com/watch?v=w0sczxZYOr4

Jos joku kauan sitten nähty tulee yhtäkkiä ohimennen vastaan niin ei ole ollut täyttä varmuutta.

Ällällä on aika persoonalliset vaatteet usein, siitä ainakin tunnistaa. Eikä ole muutenkaan tullut vastaan ketään samannäköistä.
t. Mussu💜

Ei hänen näköisiään ole montaa. Eli ei tuota ongelmaa.

Niin sinun elämäntehtävä on naisena esiintyvä setämies performoida naisia höpsänkeikkoina, jotla ovat aina höpsähtäneessä mielentilassa, mutta erottaudu sinä eduksesi vaikka somberolla tai stetsonilla jos huomiota janoat tms

Itsellä ei tätä ongelmaa, tunnistan ja aistin hänet vaikka en näkisi.

On kyllä vaikeuksia vaikka muistan/tiedän kyllä miltä hän näyttää. Just tuo että ku isot tunteet niin mieleni kuvittelee hänet kaikkialle 🤔😔😉🥰

Mulla kävi kerran noin etten heti tunnistanut häntä. Vaikka hän on ainut nainen mielessäni.
Hävetti kyllä jälkeenpäin, kun hän selvästi tietenkin luuli etten muista häntä ollenkaan. No, olen muutenkin aikalailla kasvosokea.

Naiselle
Mieheltä

Tässä kaupungissa olen havainnut muutaman kerran tyypin, joka muistuttaa ulkonäöltään häntä. Muutaman kerran olen katsonut, että "Hetki pieni, onko tuossa..." 😅

Mistähän keksit tämän puheenaiheen

Ei ole. Ja vaikken näe häntä välillä edes viikoittain, tunnen ja aistin hänen läsnäolon. Se on aika hassua mutta myös upeaa.

Minulla on mennyt niin että nainen on tullut vastaan. Hän on näyttänyt tutulta ja olen ollut tunnistavinani hänet mutta sitten, ei kuitenkaan. En ole varma. Vastaantulijakaan ei näytä tunnistaneen. Tämä/nämä henkilö/henkilöt joko ei ole joksi häntä olen luullut tai ei ole halunnut huomata minua.
Voi myös olla niin kuin itselläni ettei ole varma tunnistamisesta.
Minä tiedän minkä näköinen hän on ainakin ollut ja olen ollut varma että tunnistaisin hänet mutta tuntuu että joudun tuijottamaan Liikaa tunnistaakseni.
Sillä tuijotuksella vieras pelästyisi tai jotain.
Hänen en haluaisi uskoa pahastuvan hetken tuijotustani. Siis jos hän minut tunnistaisi. Tässä on mennyt vuosia eikä tämä näytä tästä paremmaksi muuttuvan. Olen ehkä kävellyt onneni ohi.

Sitä toista etsi silloin väkijoukosta ja katseli että näyttääkö samalta, voisiko olla? Aluksihan sitä ei niin tarkasti läheltä nähnyt miltä näytti. Paitsi sitten hississä ihan liki.
Sen jälkeen ei erehtynyt vastaantulijoista. Ja voi sitä tunnetta kun näki lähestyvän. Se oli parhautta. Olin aivan läkähtyä, sydän teki volttia. Ja kun näki auton niin voi onnen päivää.