Mieleni on hyvin hauras ja en usko,että kohta kenenkää tarvitsee kaivata näin läpimätää ihmistä

Anonyymi-ap kirjoitti:

Ajatus siitä, että en tai pysty olemaan täydellinen voimakkaasti rakastava prinssi musertaa minua, ajatus siitä, että jonkin geenin tai fyysisen ominaisuuden vuoksi, en voi ikinä olla omalle täydelliselle "prinsessalleni" täydellinen prinssi musertaa minua henkisesti. Ajatus, että prinssessan rejektaus vetäisi minut niin pohjalle, että alkaisin käyttyä kuin sosiopaatti ja kohdella ihmisiä objekteina, joista otetaan vai hyödyt irti, murtaa mieltäni ja sotii täysin arvojani vastaan. Silti tuntuu, että olisi helpompaa antaa synkimpien ajatusten voittaa, ja sulkea empatia johonkin, mihin muut ihmiset sen sulki kun olin pieni ,ja mieli järkkyi.

Kyllähän sitä voi olla keho kuin kreikkalaisella jumalalla, vahvat sosiaaliset taidot, värikäs persoona, kauniit silmät, vahva tukka ja yrittää parhaansa, mutta aina on joku jonka kasvot ovat kuin mallilla, jolla voi olla ihan yhtä valloittava persoona, ja siinä tapauksessa hän tulee "voittamaan".

Ja pienen idealisti lapsen mieli särkyy, unelmat ja haaveet tuo vain tuskaa, ei tässä maailmassa ole ketään minulle. Ja kun kukaan ihminen ei tunnu ymmärttävän, että lievästi korkeammasta narsismistani ja muista persoonallisuus häiriöistä huolimatta, minä en voi kontrolloida sitä millainen olen, pakottaa itseäni saamaan tiettyä tunnetta jostain asiasta, joka ei tule luonnostaan, tai pakottaa itseäni ihmisen kaa, joka ei tunnu oikealta minulle, siinä kärsii vain molemmat.

Jos löytäis niin upean naisen luonteeltaan ja ulkonäöltään, joka ois kuin just mulle. Uskon, et se lopulta sais mut tasapainoiseks ja hyvinvoivaksi ihmiseksi. Ja yritän kyllä, yritän kaikkea, olla parempi, tasapainoisempi ,kiltimpi, armollisempi.

Oon kai hullu ja läpimätä persoona, sen olen huomannut. Eipä kelpaa kellekkään kun luonne on niin mitä on, ja miljoona traumaa, ongelmia joita kukaan ei osaa käsitellä, kaikki joille kelpaan ei kelpaa muille, koska ovat liian epäpuhtaita sieluja, tai eivät ole täydellisen kauniita ulkonäöltään, mutta on sitä yritetty olla armollisempia.

Älä tuomitte ihmistä heti kun löydät vikoja persoonassa, yritä ymmärtää. Älä heti epäkiinnostu ihmisest kun ulkonäkö ei oo just niin kuin toivoisin. Yrittänyt olen, mutta mitä enemmän yritän sitä enemmän tajuan: vika on mussa.

Oon liian viallinen tähän maailmaan, liian toiveikas, liian optimisti, liian tavoitteellinen ja perfektionisti, ominaisuuksia jotka haittaa arkistakin elämää. Mut sen täydellisyyden "ulkopuolel" en tunne mitäään... tuntuu kuin ois alieni maailmassa, jossa kaikki muut on ihmisiä ja kuuluu tänne, minä en, olen poikkeama, jollain tasolla viallinen. Enkä ratkaisua tai mielenrauhaa oo löytänyt..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä