mahdollista saada korvauksia, niin silloin jatkan työntekoa monien vuosien ajan. Sen takia ystävyysuhde kärsii, koska oman ajan tarve töissä käydessä lisääntyy! On niin paljon huonoja muistoja eri työpaikoista, että ahdistaa jo pelkästään kirjoittessani niihin liittyen. Se ahdistus ja suru kaikesta kokemastani on jossain hyvin syvällä, koska niitä päiviä oli mahdoton päästä pakoon mihinkään! Ei ollut yli kymmeneen vuoteen juuri koskaan hiljaista ja siksi olen vaurioitunut enemmän kuin ehkä ymmärränkään! Kunpa olisitte ymmärtäneet erityispiirteisyyteni ja sen erilaisen tavan hahmottaa asioita, niin ette olisi koskaan aloittaneet sitä. Osa kaikesta kokemastani tulee jollain tavalla olemaan läsnä elämässäni aina muistuttamassa sellaisista vuosista, joista suurin osa olisi saanut jäädä kokematta. Ja valitettavasti joudun näkemään monia sellaisia asioita ulos lähtiessäni, jotka eivät anna minun unohtaa kokemuksiani. Kuolema on ollut mielessä viime aikoina. Näytelmä jota näyteltiin aivan liian kauan saisi viimeinkin lopullisen unohduksen. Ilman työntekoa en voi hyvin ja olen äärettömän surullinen!
Jos ei ole
Anonyymi-ap
0115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.