Puit minut kauneimpiin kankaisiin. Koristelit hiukseni. Sen hetken kaunein nainen päällä maan. Rakastin käsilaukkua. Miten ikinä voin sanoa. Teit minusta kauneimman naisen. Kyyneleet vierivät poskillani nyt. Punasit huuleni.
Terveisin Sinä
Niin kauan kannoit minua. Niin kauan olet jaksanut minua. Rakastaa aina jokaisena hetkenä. Satutitkin, että huomasin milloin satutin sinua. Veit minua luontoon ja kanssasi katsoimme veden pintaa. Kuuntelemme joutsentenlaulua. Purojen solinaa, tuulen havinaa puiden lehdissä, kosken pauhantaa. Maistoin herkullista mustikkaa. Veit minut lähelle hevosia. En pelännyt keskellä metsää, koska aina olet kanssani.
Sinä suljet minut syliini kun tiedät että muuten en selviäisi. Kun valkoisessa mekossasi kosketit niskaani. Lämpösi helli minua. Kun odotit katedraalin edessä. Kesällä, syksyllä, talven pakkasessa ja kevään syntyessä. Aina olet ollut kanssani.
Miten ikinä voinkaan kertoa sen sinulle, miten paljon merkitset. Miten ikinä voin osoittaa sen kiitollisuuden, mitä tunnen syvällä sisimmissäsi aina kohtaani. Miten valtavan siunaksen olen saanut, kun olen saanut löytää sinut. Ilman sinua ei olisi koskaan ollut minua.
Ja nyt tällä hetkellä kun tätä kirjoitan, niin tunnen kuinka muutun. Ei minulla ollutkaan vaan yksi siipi, vaan meitä on kaksi. Ja tiedän toiveesi. Minä liityn vaimooni. Ymmärrän myös, että aina olet osa minua, kuten minä osa sinua. Olet aina vierelläni.
Terveisin Me
Terveisin Sinä
Niin kauan kannoit minua. Niin kauan olet jaksanut minua. Rakastaa aina jokaisena hetkenä. Satutitkin, että huomasin milloin satutin sinua. Veit minua luontoon ja kanssasi katsoimme veden pintaa. Kuuntelemme joutsentenlaulua. Purojen solinaa, tuulen havinaa puiden lehdissä, kosken pauhantaa. Maistoin herkullista mustikkaa. Veit minut lähelle hevosia. En pelännyt keskellä metsää, koska aina olet kanssani.
Sinä suljet minut syliini kun tiedät että muuten en selviäisi. Kun valkoisessa mekossasi kosketit niskaani. Lämpösi helli minua. Kun odotit katedraalin edessä. Kesällä, syksyllä, talven pakkasessa ja kevään syntyessä. Aina olet ollut kanssani.
Miten ikinä voinkaan kertoa sen sinulle, miten paljon merkitset. Miten ikinä voin osoittaa sen kiitollisuuden, mitä tunnen syvällä sisimmissäsi aina kohtaani. Miten valtavan siunaksen olen saanut, kun olen saanut löytää sinut. Ilman sinua ei olisi koskaan ollut minua.
Ja nyt tällä hetkellä kun tätä kirjoitan, niin tunnen kuinka muutun. Ei minulla ollutkaan vaan yksi siipi, vaan meitä on kaksi. Ja tiedän toiveesi. Minä liityn vaimooni. Ymmärrän myös, että aina olet osa minua, kuten minä osa sinua. Olet aina vierelläni.
Terveisin Me
Vastaukset 16
Vanhimmat
Poikani😶🌫️
Isäni!
Jaa sää oisit sellaiseen leikkiin kallellaan mies netistä? Hyvä tietää etukäteen. Olisko em ironia mukava ajatus näin päin? Sitä kannattaa funtsia kun näitä naisena esiintyvän aloittajan aloituksia ja kommentteja lueskelee.
Ja vien sinut uudestaan luontoon. Mustikat kypsyy syksyllä, mutta meillä on koko kesä edessä. Vien sinut vaikka joka päivä, jos sä tahdot niin. ❤️🤍
Ooiih mikä romantikko❤️
Keväällä kun lumet sulaa, niin kuuntelemme yhdessä veden ääntä, kuinka se sointuisasti pulisee jään alta. Todistamme, kuinka luonto herää pitkän pimeyden jäljestä. Pieniä vihreitä hiirenkorvia puskee koivut, linnut palaavat ja aurinko säteillänsä meitä lämmittää. Ja me todistamme tämän kaiken ❤️☀️
Linnut laulaa jo! ❤️🌾🕊🐦🐤
Minkälainen ihminen rakastaa käsilaukkua? 😐
Ei sitä miehet ymmärrä.
Kysyjä oli kyllä nainen.
Otan osaa.
Materiaa rakastava.
Ehkä mm tämä naisia sentimentaalisesti esittävä täti monika, eli palstasetä
Ei se ollut varmaankaan nainen, mutta hyvä yritys sopertaa jotain naisvastaista
Olen kyllä nainen. En ymmärrä miten joku voi rakastaa jotain käyttöesinettä.
Vaikutat saivartelijalta, sivusta