Olen 35-v. nainen. Jouduin joku aika sitten työttömäksi. Aluksi jatkoin juomisen suhteen elämää suht normaalisti, join silloin tällöin - ehkä noin kerran viikossa muutamia laseja viiniä (max pullo viikonloppuna eli kahtena iltana).
Nyt miehen kesäloman jälkeen alkoholi on minun kohdalla jäänyt lähes päivittäiseksi vieraaksi. Aamulla tekee jo mieli kahvin kanssa "konjakkia". Sitten saatan siivota muutaman tunnin ja kaipaan oluen "palkinnoksi". Illalla telkkaria katsoessa on kiva juoda pari lasia viiniä.
Toistaiseksi juominen ei ole "karannut käsistä" eli en ole koskaan varsinaisesti humalassa, joskin illan mittaan saattaa jo jonkin verran tuntua. Huomaan, että mieliteko vahvistuu koko ajan, samoin juomani määrä lisääntyy vaivihkaa: yhdestä lasillisesta tulee kaksi jne.
Elän siis kuitenkin ihan normaalia elämää ja hoidan tavalliset päiväasiani enkä suinkaan ryyppää aamusta iltaan (ainakaan vielä). En myöskään välttämättä juo kaikkina eri vuorokauden aikoina, mutta viimeisen kuukauden aikana täysin raittiita päiviä on ollut aika niukasti.
Välillä mietin, pitäisikö minun ehdottomasti lopettaa tämä "läträäminen" heti. Sitten ajattelen, että jossakin muualla maailmassa puoli pulloa viiniä kuuluu arkiseen elämään. En halua varsinaisesti olla humalassa, mutta kaipaan usein pientä "rentoutusta". Valitettavasti "rentoutus" tuntuu kerta kerran jälkeen vaativan hieman enemmän.
Toistaiseksi ei ole vaikea lopettaa juomista tai kielätäytyä siitä, kun haluan niin. Pelkään kuitenkin, että leikin tulella. Tiedän, että tämä on ennemmin tai myöhemmin lopetettava, muuten ei hyvää seuraa.
Mieleni ei toisaalta kuitenkaan vielä tekisi luopua tästä "huvista", mutta kuinka nopeasti se johtaa turmioon? Olen nyt kuukauden "juonut" ja mietin, että voisinko "juoda" vielä toisen ja sitten palata vanhaan malliin? Vai nielaiseeko paha musta minut, jos en heti älyä lopettaa? Montako viikkoa minulla olisi "armonaikaa"?
Mielipiteitä kiitos!
Nyt miehen kesäloman jälkeen alkoholi on minun kohdalla jäänyt lähes päivittäiseksi vieraaksi. Aamulla tekee jo mieli kahvin kanssa "konjakkia". Sitten saatan siivota muutaman tunnin ja kaipaan oluen "palkinnoksi". Illalla telkkaria katsoessa on kiva juoda pari lasia viiniä.
Toistaiseksi juominen ei ole "karannut käsistä" eli en ole koskaan varsinaisesti humalassa, joskin illan mittaan saattaa jo jonkin verran tuntua. Huomaan, että mieliteko vahvistuu koko ajan, samoin juomani määrä lisääntyy vaivihkaa: yhdestä lasillisesta tulee kaksi jne.
Elän siis kuitenkin ihan normaalia elämää ja hoidan tavalliset päiväasiani enkä suinkaan ryyppää aamusta iltaan (ainakaan vielä). En myöskään välttämättä juo kaikkina eri vuorokauden aikoina, mutta viimeisen kuukauden aikana täysin raittiita päiviä on ollut aika niukasti.
Välillä mietin, pitäisikö minun ehdottomasti lopettaa tämä "läträäminen" heti. Sitten ajattelen, että jossakin muualla maailmassa puoli pulloa viiniä kuuluu arkiseen elämään. En halua varsinaisesti olla humalassa, mutta kaipaan usein pientä "rentoutusta". Valitettavasti "rentoutus" tuntuu kerta kerran jälkeen vaativan hieman enemmän.
Toistaiseksi ei ole vaikea lopettaa juomista tai kielätäytyä siitä, kun haluan niin. Pelkään kuitenkin, että leikin tulella. Tiedän, että tämä on ennemmin tai myöhemmin lopetettava, muuten ei hyvää seuraa.
Mieleni ei toisaalta kuitenkaan vielä tekisi luopua tästä "huvista", mutta kuinka nopeasti se johtaa turmioon? Olen nyt kuukauden "juonut" ja mietin, että voisinko "juoda" vielä toisen ja sitten palata vanhaan malliin? Vai nielaiseeko paha musta minut, jos en heti älyä lopettaa? Montako viikkoa minulla olisi "armonaikaa"?
Mielipiteitä kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
no en tiedä olenko,oikea ihminen tähän vastaamaan muutta,jos kerran olet itsekkin,jo huolissassi,nii eikö se kerro jo aika paljon?
Edellinen kirjoittaja oli oikeassa, että jos se pieni sisäinen ääni kuiskii omasta alkoholinkäytöstä pohdiskelevaan sävyyn, niin se on oikeassa ja silloin tarttis tehrä jotain.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että tuosta seuraava askel on se, että mikä tahansa syy kelpaa korkkaamiseen.
Kannattaa muistaa, että nainen alkoholisoituu viidessä vuodessa, miehillä menee puolet pidempi aika.
Kokeile missä määrin olet riippuvainen alkoholista. "Nenänvalkaisuviikkojen" pitäminen ei ole siihen erityisen hyvä konsti, mutta kokeile lopettaa juominen yhtäkkiä. Jos otat aamulla konjakkia ja sen jälkeen pari siivouskaljaa niin lopeta siihen siltä päivältä. Vietä muutamia päiviä, mieluummin viikkoja, niin että otat vain kaksi ravintola-annosta peräkkäin ja sitten lopetat.
Jos lopettaminen ei tee tiukkaakaan ja voit olla tuntikausia tai päiväkausia ajattelemattakaan alkoholia niin silloin sinulla ei ole ongelmaa. Jos et lopetettuasi enää voi aloittaa ja/tai jos odotat jatkuvasti seuraavaa sallittua juomiskertaa niin olet riippuvainen.
Aamupaukut? ne ovat "vaarallisia" jätä ne pois!'
olet vielä senverta aloittelija,että voit lykätä juoppouttasi pitkäänkin pelkällä itsekurilla!
Olen oikein ilahtunut, miten asiallisia vastauksia sain! Minulle teki hyvää laittaa viesti tänne, koska alkoholi on aihe, josta on vaikea keskustella - ongelmaa helposti vähätellään tai liioitellaan.
Tajuan, että olen siirtymässä jo huonoon suuntaan, kuten eräät vastaajat arvioivat: mieliteko kasvaa päivä päivältä ja ilmeisesti jokainen päivä, jolloin juon, sitoo minut tiukemmin alkoholiin.
Kirjoittaminen selkiytti itselleni, missä olen menossa ja antoi enemmän motivaatiota painaa jarrua. Oli hyvä vinkki, miten voin yrittää kontrolloida, kuinka riippuvainen olen.
Kokeilen siis "raittiustestiä" eli juon korkeintaan kaksi annosta päivässä ja jos en pysy siinä, niin sitten lopetan juomisen (toistaiseksi) kokonaan.
Kiitos kaikille vastanneille ja hyvää kesää!