Miksi tältä palstalta on niin hankala saada suoria ja asiallisia vastauksia kysymyksiin? Olen nyt selannut tätä palstaa puolisen tuntia ja löytänyt useita ihan kiinnostavia ja asiallisesti esitettyjä kysymyksiä esimerkiksi lestadiolaislasten koulunkäynnistä, urheiluharrastuksista ja teatteri- tai konserttiosallistumisesta, lestadiolaisten suhtautumisesta naispappeuteen tai vaikkapa kysymyksiä siitä, mikä on loppujen lopuksi sitä paljon puhuttua syntiä lestadiolaisten mielestä. Vastaukset ovat ilkeämielisiä, kysyjää syytetään "uteliaisuudesta" ja epäillään, että hän kirjaa vastauksia ylös tutkimusta varten(!). Ovatko nämä asiat jotenkin arkoja lestadiolaisille vai haluatteko pitää uskon omananne, ts. ette mielellänne kerro tavoista ja uskostanne? Ymmärrän senkin näkökannan ihan hyvin, eiväthän esimerkiksi romanitkaan halua opettaa omaa kieltään valtaväeöstölle ja ymmärrän sen oikein hyvin. Ehkä lestadiolaisetkin voisivat ilkeilyjen sijaan ihan suoraan sanoa, jos eivät halua kertoa kulttuuristaan muille!
Olisin halunnut ihan yleissivistyksen takia enemmän tietoa lestadiolaisuudestakin, mutta tämä palsta siinä ei juurikaan auttanut. Jos ette itse ole halukkaita kertomaan järkevästi tavoistanne, on turhaa syyttää muuta maailmaa siitä, että teihin ehkä kohdistuu ennakkoluuloja ja osittain aivan hulluja ajatuksia tyyliin "ikkunalliset pesukoneet ovat syntiä." (Oletan, että näin ei ole?)
Väärinkäsityksiä pitäisi jaksaa oikoa.
Olisin halunnut ihan yleissivistyksen takia enemmän tietoa lestadiolaisuudestakin, mutta tämä palsta siinä ei juurikaan auttanut. Jos ette itse ole halukkaita kertomaan järkevästi tavoistanne, on turhaa syyttää muuta maailmaa siitä, että teihin ehkä kohdistuu ennakkoluuloja ja osittain aivan hulluja ajatuksia tyyliin "ikkunalliset pesukoneet ovat syntiä." (Oletan, että näin ei ole?)
Väärinkäsityksiä pitäisi jaksaa oikoa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Täällä on tosiaan turha odottaa kunnon vastauksia, kun täällä kirjoittaa useammista suunnista lestadiolaisia, ja ulkopuolisiakin lestadiolaisen nimellä. Paras on tulla kuuntelemaan, sillä usko tulee kuulosta.
Monet luulevat, etteivät tee syntiä, kun eivät tee kenellekkään pahaa, eivätkä tee aviorikosta. Johannes sanoo kuitenkin:
1.Joh.1:8. Jos me sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me petämme itsemme, ja ei ole totuus meissä.
9. Jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä,
10. Jos me sanomme: emmepä me syntiä tehneet ole, niin me teemme hänet valehteliaksi ja ei hänen sanansa ole meissä.
Synti alkaa jo ajatuksesta. Sillä tasolla pitää alkaa sotimaan syntiä vastaan. Raamattu ilmoittaa mikä on syntiä. Kaikke ei ole voitu tietenkään nimeltä mainita, mutta Pyhä Henki ilmoittaa seurakunnassa sen mitä vastaan tulee saarnata.
Niin kuin Paavalikin toteaa, ei syntisestä ole syntiä vastaan sotijaksi. Mutta Kristus meissä sotii suunsa miekalla joka on Jumalan sana.
Room. 8:6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
Room. 8:7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan,....
- sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
- eikä se voikaan.
Room. 8:8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
Room. 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
Room. 8:10 Mutta jos Kristus on teissä,...
- niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden,...
- mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
> Kristus meissä sotii.
Niin kuin Paavalikin toteaa, ei syntisestä ole syntiä vastaan sotijaksi. Mutta Kristus meissä sotii suunsa miekalla joka on Jumalan sana. <
Hyvin sanottu! Et taida olla itse lestadiolainen, sillä lestadiolaiset sotivat itse syntiä vastaan, ja koska eivät omalla yrityksellä voita, niin ne opettavat että ollaan kokosyntisiä, joka sekuntti tehdään syntiä ajatuksin sanoin ja teoin yms. Silloin uskominen jää pelkkään anteeksipyytämiseen.
Jos Kristus meissä sotii, niin varmasti synti lähtee.
Ei syntisestä ole syntiä vastaan sotijaksi, ei totisesti ole. Miksi se on monille lestadiolaisille niin vaikea käsittää. Jos he sen verran suostuisivat nöyrtymään, että antaisivat Kristuksen sotia puolestaan, niin sen kautta voitto olisi varma. Mutta ei ryvetään uudelleen ja uudelleen samoissa synneissä, ja opetetaan vielä toisillekkin että tällaisiame olemme, kokosyntisiä.
Se on armon pilkkaamista että pesty sika rypee uudelleen rapakossa,tai koira palaa oksennukselleen. Lestadiolaisille se on armossa elämistä.
En sano tätä kaikista Lestadiolaisista, mutta se on yleinen opetus, ja keskustellessani niiden kanssa niin tämä tulee jatkuvasti esille.
Kristus on heikoissa väkevä, siksi annetaan Kristuksen sotia puolestamme. Heikkoudessa ei ole mitään ylistettävää, mutta voimassa on. Silloin meidän elämämme varmasti muuttuu, Jumalalle kelpaavaksi, kun Kristus saa meitä johtaa.
Voisivat lestadiolaisetkin nousta juoksuhaudoistaan ja kertoa avoimesti itsestään. Itse en ole kuuna kullan valkeana saanut ovelleni lestadiolaisen herätysliikkeen herättäjää. Mormoneja ja jehovalaisia on kyllä piisannut.
Sopii miettiä Kristuksen lähetyskäskyä. Käskikö hän mennä a)saarnaamaan teille ja aitovierille vai b)kuuntelemaan vieraisiin paikkoihin, mitä siellä sisäpiiri kertoo? Veikkain jotain vaihtoehto a):n tyyppistä näin ulkomuistista.
Ensinnäkin Lestadiolaisuus on Kirkko ja Jumalan seurakunta ja jokainen kiinnostunut voi tulla kuuntelemaan elävää sanaa rukoustilaisuuksiin.
Se ei ole sen enempää lahko kuin kulttuurikaan.
Se on se Jumalan seurakunta jonka Jeesus itse perusti.
Jos sinua aidosti kiinnostaa, niin ota raamattu ja lue sieltä, minkälainen on Jumalan seurakunta.
Lähes jokaisella suomalaisella on Raamattu ja siinä ei ole tiettävästi mitään salattavaa tai omana tietona pidettävää. Toinen asia on tietenkin miten se avautuu.
Vastaukset ovat varmaankin ilkeämielisiä koska ei kenelläkään ole aikaa vastailla noin hölmöihin kysymyksiin. Ihmeellinen juttu, että jollakin on ylipäätään aikaa kysellä noin kummallisia asioita kuten esim: lestadiolaisten urheiluharrastuksista.
Yhtälailla voitaisiin tiedustella suomalaisten optikkojen suhtautumista maastopyöräilyyn. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ilmeisesti Lestadiolaiset ovat keskimääräistä fiksumpia, koska ärsyyntyvät noin hölmöistä kysymyksistä.
Ja jos haluat lisää yleis-sivistystä, kierrä lestadiolaiset kaukaa.
Lestadiolaiset eivät lähde mukaan sellaiseen pilkkaan(ikkunalliset pesukoneet)jossa tulisi oikoa maailman pilkkaa(muka väärinkäsityksiä). Ei, me haluamme olla Jumalan lapsina kaukana sieltä missä pilkkaajat istuvat.
Niin, minä tarkoitin jotakin tämäntapaista, ylimielistä ja aggressiivista asennetta, joka äsköisessä viestissäkin purskahti esiin. Että älkää kyselkö, vaan tulkaa katsomaan seuroja ja lukekaa raamattua.
Minä en ole kiinnostunut itse liittymään lestadiolaisiin, olen oman rauhani jo löytänyt. Raamattu löytyy varmaan melkein jokaisen kodin hyllystä, mutta itsekin tiedätte, millaisilla sadoilla eri tavoilla sitä on eri puolilla maailmaa kristinuskon eri ilmentymissä tulkittu. Lestadiolaisten ajatuksista ja arjesta se ei kerro yhtään mitään, jollei valmiiksi tiedä, miten te Raamattua tulkitsette.
Olisin halunnut tietää siitä, miten usko tulee lestadiolaisten arjessa esiin. Yksinkertaisia ja asiallisia vastauksia siihen, miksi naapurin lestadiolaisperheen lapset eivät päässeet meidän lasten mukana urheilukilpailuihin. Tai miksi he eivät olleet koulun yhteisellä teatteriretkellä. Tai miksi lestadiolaiset menevät naimisiin hyvin nuorina eivätkä halua avioliitossa käyttää ehkäisyä.
Ajattelen niin, että maailman tasapainon ja ihmisten mukavan yhteiselon kannalta on hyvä tietää (ainakin parempi kuin luulotella) erilaisista uskonnoista ja kulttuureista mahdollisimman paljon. Olen pystynyt esimerkiksi helluntailaisten ja muslimien kanssa käymään pitkiä ja kiinnostavia keskusteluja heidän uskostaan ja sen mukanaan tuomasta elämäntavasta: miksi muslimit eivät syö sianlihaa, mitä he ajattelevat avioliitosta ja naisen ja miehen rooleista siinä, miksi helluntailaiset eivät halua harrastaa seksiä ennen avioliittoa, mitä se kielillä puhuminen oikein on. Kaikkeen olen saanut järkeviä, ystävällisiä vastauksia, selityksiä ja perusteluja, ja olen tietenkin kertonut myös omista ajatuksistani ja näkemyksistäni. Lestadiolaisten kanssa tällainen keskustelu ei ilmeisesti onnistu, ainakaan tämän palstan perusteella. Onneksi löysin verkosta muutaman kiinnostavan linkkivinkin, jotka hieman valottivat lestadiolaisten maailmankuvaa.
Ehkä näistä on muillekin sivistyksestä ja oman maailmankuvan laajentamisesta kiinnostuneille iloa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lestadiolaisuus
http://troms.kulturnett.no/laestadius/artikler/finartikler/fin_hoved.htm
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/laestad2.html
Lämmintä kesää ja hyvää Suvijuhlaa kaikille asiallisille keskustelijoille!
Ymmärrän, mitä ajat takaa, Miiu. Olen itsekin kiinnostunut erilaisista kulttuureita ja uskonnoista. Asia vain on niin, että tällä palstalla et saa asiallisia ja järkeviä vastauksia lestadiolaisilta itseltään. Minusta siihen on kaksi syytä: Ensinnäkin lestadiolaiset ovat melko suljettu yhteisö. Vaikka seurat ovat kaikille avoimia, eivät lestadiolaiset juurikaan vietä aikaa muiden kuin lestadiolaisten kanssa. En tunne yhtäkään lestadiolaista perhettä, jotka olisivat oikeasti läheisiä ystäviä ja paljon tekemisissä vaikka tavallisen evankelisluterilaisen tapauskovan perheen kanssa. "Maallisten" synniksi luettavien asioiden ja ihmisten kanssa ei haluta olla kovin paljon tekemisissä. Monet lestadiolaiset uskovat, että vain lestadiolaiset pelastuvat kuoleman jälkeen. Muiden uskontojen ei siis katsota tarpeelliseksi tai tärkeäksi selittää liikkeen sisäisiä toimintatapoja jne. Toinen syy lestadiolaisten antamien vastausten ja käytävän keskustelun ontouteen on yksinkertaisesti se, etteivät vastaajat todennäköisesti ole (ainakaan korkeasti) koulutettuja. Tässä on tietenkin poikkeuksia ja liikkeen sisältä löytyy ihmisiä, jotka haluavat kouluttautua ja menestyä urallaan, mutta hyvin yleistä lestadiolaisten joukossa on myös se, ettei koulutusta ja sivistystä arvosteta. Tuo yhdessä vastauksessa ollut yleissivistykseen kohdistuva naljailu kuvaa juuri tätä asennetta. Liiallisen tiedon, sivistyksen ja asioiden pohtimisen eri näkökulmista ajatellaan vievän ajatukset helposti "maallisiin" ja olevan pahaksi uskolle. Tästäkin on toki liikkeen sisällä erilaisia näkemyksiä.
Se, että lestadiolaislapset eivät harrasta tosimielellä kilpaurheilua tai eivät käy teatterissa johtuvat juuri tuosta "maaimallisen" pelosta. Jumala ja usko ovat tärkeintä, eikä mistään muusta saa olla liian kiinnostunut.
Toivottavasti, Miiu, sait kuitenkin jonkin verran kaipaamaasi tietoa täältä.
että, e-lestadiolaiset eivät itse asiassa tiedä, mitä Raamatussa lukee. Vain ani harva lestadiolainen lukee tai on lukenut Raamattua, eivät edes kaikki ns. saarnaajat.
Rivi-es.lestadiolainen on opetettu uskomaan mitä "pöntöstä" sanotaan, olipa se kuinka raamatun vastaista tahansa, tai puhujan omia "oivalluksia".
Sitten heidät on myös opetettu ajattelemaan, ettei Pyhä Henki ilmoita mitään muille kuin saarnaajille ja siispä riittää kun kuuntelee ja tottelee heitä. Saarnaajatkin muistavat hyvin usein kuuluttaa, että kuuliaisuus on parempi kuin uhri. Kuuliaisuus heidän sanomisilleen. Surullista, mutta totta. Jos uskallat kyseenalaistaa käytäntöä, luet itse raamattua ja Pyhä Henki avaa sitä sinulle, sinut eristetään ja sanotaan, että pyrit kalifiksi kalifin paikalle ja kansalle opetetaan, ettei kanssasi ole terveellistä seurustalla, jottei tuo "väärä henki" tarttuisi.
Niin surullista, kuin se onkin!
Niin surullista, kuin se onkin, täyttä valhetta elävää kristillisyyttä kohtaan. Tälläisiä valheita levittävät, jotka ovat vieraantuneet puhtaalle opille ja kuuntelevat omanvanhurskauden ääntä.
Minusta on aivan paikallaan, että voimme rauhassa ja rakkaudessa keskustella eri yhteisöjen erilaisista tavoista. Tapakulttuuri voi olla erilaista, mutta myös yllättävän samanlaista eri uskonnollisten ryhmien kesken.
Omilla lapsillani oli koulutovereita mm muslimi- ja juutalaiskodeista. Huomasimme paljon yhtäläisyyksiä monissa tavoissa, mutta myös eroja mm ruoan suhteen, kuten joku edellä jo kirjoitti. Lapsemmekin kertoivat puolestaan siitä tapakulttuurista, mikä vallitsee lestadiolaisuuden piirissä. En kokenut mitenkään alaentavana kertoa siitä, miten pyhäpäivinä emme haluaisi lastemme osallistuvan harrastustoimintaan seurojen sijasta tai että emme haluaisi laskea pieniä lapsiamme diskoihin, koska emme itse koe sitä sopivaksi vakaumuksemme tähden. Alkoholista pidättäytyminen ja avioliiiton kunnioittaminen olivat myös keskustelumme aiheena. Puolin ja toisin huomasimme, että juuri näissä kyseisissä asioissa juutalaisten ja muslimien kanssa oli paljon yhtäläisyyksiä lestadiolaisten tapojen kanssa.
Lestadiolaisuudessa kuten muissakin yhteisöissä on myös erityispiirteitä, vanhoillislestadiolaisuudessa omansa, esikoislestadiolaisilla niinikään. Ei asioista keskusteleminen tai toisten ihmettelevä asennoituminen lestadiolaisuudessa olemmassa olevaan tapakulttuuriin ole sama kuin pilkka Jumalan lapseuden tähden, monet ihmiset haluavat todellakin tietää.
Tapakulttuuria syvemmällä on tietenkin se, mikä peruste elämäntavoillemme löytyy. Raamatun Sanassa on annettu ohjeet kristitylle ja Pyhä Henki johdattaa yksittäistäkin uskovaista elämän eri tilanteissa. Jumalan Sanan ohjeiden lisäksi voi olla myös tulkintoja siitä, mikä missäkin piirissä on kristitylle sopivaa, mikä ei. Nämä tulkinnat voivat koskea harrastustoimintaa, pukeutumista jne. joskus näille asioille on vaikeaa löytää raamatullista perustetta ja voisi ajatella, että kyseiset tulkinnat ovat perua jonakin aikakautena tehdyistä "sopimuksista" siitä, miten eri asioihin pitäisi suhtautua. On siis mahdollista, että jotkut 1800-luvulla käyttöönotetut ohjeistukset, jotka sinä aikana toimivat suojana ja turvana kristitylle, ovat jääneet osaksi lestadiolaista tapakulttuuria, vaikka aivan ilmeisesti niillä ei enää tänäaikana voi olla samanlaista hengellistä merkitystä kuin niiden syntyaikoina. Tällaisia asioita voivat olla esim tauluttomat seinät ja se, etteivät miehet käytä vihkisormusta. Näillä asioilla ilmennettiin 1800-luvulla yksinkertaista esikuvaa ja pyrittiin rakentamaan seurakunnasta ihmisten yhteisöä, jossa yhteiskunnalliset erot eivät erottaisi kritittyjä toisistaan. Tänäpäivänä yksinkertaisuutta ilmentävät ehkä toisenlaiset asiat.
Tapakulttuurista ( siis sellaisesta, jolla ei ole raamatullista selvää perustetta) voi ikävä kyllä joidenkin mielissä tulla vedenjakaja oikean ja väärän uskon välillä. Mutta koska esim muslimeilla ja juutalaisilla on kanssamme paljon yhtäläisiä ulkonaisia sääntöjä, on varmaan hyvä tarkistaa, perustuuko uskomme todellisuus pitämiseen vai Raamatun Sanaan.
Taisi ainakin osaksi mennä asian vierestä, mutta jatketaan. Tapakulttuuri voi valitettavasti olla niin vahva muuri, että asian ydin, eli usko syntien sovittajaan, voi jäädä taka-alalle.
Minua ei lainkaan häiritse se, että joku saattaa sanoa..niin sähän oot lesta etkä käy leffassa ja teillä on monta lasta jne...toteaja on siis aivan oikein ymmärtänyt lestadiolaista tapakulttuuria. Joskus voimme toki keskustella syvällisemminkin, nimittäin siitä uskosta, jossa haluamme pysyä. ja jonka tähden emme halua kaikkiin asioihin osallistua.
"Ensinnäkin Lestadiolaisuus on Kirkko ja Jumalan seurakunta ja jokainen kiinnostunut voi tulla kuuntelemaan elävää sanaa rukoustilaisuuksiin.
Se ei ole sen enempää lahko kuin kulttuurikaan.
Se on se Jumalan seurakunta jonka Jeesus itse perusti"
Minäkin uskon, että lestadiolaisuuskin on osa Kristuksen kirkkoa ja seuroihin ovat kaikki tervetulleita. Jeesus itse perusti seurakunnan ja uskon, että mekin olemme sen osana.
Lahkon tunnusmerkit tuskin täyttyvät, olemmehan vankasti osana luterilaista kirkkoa.
Lestadiolaisuus on itselleni ennenkaikkea hengellinen koti, vajavaisenakin rakas sellainen.
Lestadiolaisuutta voidaan tutkia ja ainakin sosiologisena ilmiönä ymmärtää myös sen kulttuurista käsin. Kulttuurilla tässä yhteydessä voidaan pitää mm niitä ulkonaisia tai muita ohjesääntöjä ja toimintatapoja, joista ulkopuoliset tahot tunnistavat jonkun lestadiolaiseksi. Sellaisia asioita voivat olla mm seurakäytäntö, tervehtimistapa, suuret lapsiperheet jne. Kulttuuritutkimus ei taida ottaa kantaa lestadiolaisuuteen hengellisestä näkökulmasta käsin, vaan pitäytyy nimenomaan lestadiolaisen kulttuurin(mm tapojen ja toimintojen) tutkimiseen.
En ymmärrä ärtymystäsi kyselijöiden suhteen. Meidänhän pitäisi aina olla valmiit vastaamaan uskoomme liittyvistä asioista kysyttäessä. Minusta ainakaan ei ole mitenkään hävettävää kertoa siitä, miten minulle lapsena asioista opetettiin ja miten itse olen lapsiani kasvattanut. Mietipä vähän, miksi ärsyynnyit?
Keskustelemalla asiat yleensä selkiytyvät ja ystävällinen asenne lähimmäiseen vetää puoleensa enemmän kuin tyly.
Ei lestadiolaisuus mikään salaseura ole, kaikki opetus eri asioista on aivan julkista. Varsinaista syntiluetteloa en muista kuulleeni, mutta kyllä ohjeita annetaan eri tilanteisiin. Kaikki Raamattuun kirjoitettu pitää edelleen paikkansa ja erilaisista ajan ilmiöistä on otettu kantaa laajemmastikin ja annettu julkilausumia. Tällaisia ovat mm se, että lestadiolaisuudessa ei nähdä naispappeutta raamatullisena.
Kouluelämässä voi joskus törmätä tilanteisiin, missä ei oikein tiedä, mitä tehdä. Vanhemmat keskustelevat yleensä toisten vanhempien kanssa ja "ollaan samoilla linjoilla" jotta lapset pääsevät helpommalla. Opettajat suhtautuvat hienosti asioihin ja järjestävät muuta toimintaa jos lestadiolaiskotien lapset eivät koe voivansa osallistua. Niitä voivat olla jotkut teatteriesitykset elokuvateattereissa ja paritanssin opetus. Urheilusta en oikein osaa sanoa, kun omat lapsemme ovat enemmän henkisten asioiden harrastajia, uimaseurassa tosin uivat ja ovat siitä innostuneita. Hyvät harrastukset tukevat mielestämme lapsen henkistäkin kasvua.
"Ihmeellinen juttu, että jollakin on ylipäätään aikaa kysellä noin kummallisia asioita kuten esim: lestadiolaisten urheiluharrastuksista."
Niin, ja sitten joku Oulun mafiooso ihan vakavissaan kertoo sanomalehtihaastattelussa, että lestadiolaiset eivät harrasta kilpaurheilua.
minä ainakin kerron mielelläni, jos joku kysyy. Itse olen arka kertomaan muuten.
Voisin omasta puolestani sanoa, että teatterissa, elokuvissa, urheilukilpailuissa jne. ei käydä, koska parhaimmillaankaan niistä ei "saada" mitään.
Lisäksi viattomiltakin näyttävät asiat tulevat helposti uskoa tarkeämmäksi. Ja mistä luulisit pojankloppien esim. kärppämatsien aikana löytyvän, jos vanhemmat eivät olisi viemässä heitä sanankuuloon ja muuhun toimintaan? Jäähallista, huoltsikalta television äärestä... Ja silti löytyy, vaikka vievätkin.
Katsos, kaikki tähtää siihen, että usko olisi meille elämän tärkein asia - eli mikään ei tulisi uskoa tärkeämmäksi. Sillä me haluamme pitää uskomme, jotta pääsisimme taivaaseen.
Toisaalta ymmärrän Heikkiäkin: esim. tuota juttua "ikkunallisesta pesukoneesta" on oiottu valehtelematta 20 vuotta, ja silti se elää yhä. Kotonani ei varmaan koskaan muunlaisia koneita ole ollutkaan kuin ikkunallisia.
Toivottavasti tämä selvensi edes vähän. Kysyä saa, muistakaa se kaikki!
Hienoa, että edes joku vastaa rehellisesti ihan asialliseen kysymykseen. Jos ihminen todella uskoo oaan uskontoonsa, niin kyllä siitä pitää voida keskustella pelkäämättä toisten mielipiteitä. Itse olen elämäni aikana joutunut Suomessa vähemmistöön kuuluvana (Room.kat.) vastailemaan hyvinkin agressiivisiin kysymyksiin. Olen silti vielä ihan ehyt ihminen ja uskon edelleen omaan kirkkooni, joskin olen myös sitä kohtaan joissain asioissa hyvinkin kriittinen. Lestadiolaisuus on aina kiinnostanut itseäni, koska uskonnoistamme löytyy paljon samanlaisia ajatuksia.