olin töissä mukavassa päiväkodissa, jossa myös oli pappa, joka yritti saada huomiota minulta, mutta sitä hän sai mutta ei todellakaan positiivista sellaista. Sijaisuus oli noin parin viikon mittainen ja minulle sanottiin, että olisi myös pidempi ja sanoin olevani kiinnostunut siitä. Mutta kun lyhyt sijaisuus oli loppumaisillaan, minulle ei enää tarjottu pidempää sijaisuutta ja syy oli se, etten kiinnostunut tutustumaan papparaisesta, joka toi tai haki lastenlastaan päiväkodista! Tuollainen toiminta tuntui tarkoitukselliselta kiusaamiselta, samoin eri työpaikoissa siirrot muihin ryhmiin, jotta minulle voitaisiin esitellä parisuhde-ehdokkaita! Todella ahdistavaa jo pelkästään etukäteen ajatella, että mitä milloinkin oli tulossa eri työpaikoissa. Yksityisasiat eivät kuulu työpaikalle, eikä varsinkaan silloin kun ei ollut mitään tarvetta löytää uutta kumppania eikä parisuhdetta, eikä siihen ole mitään tarvetta vieläkään eikä siihen ole mitään tarvetta koskaan! Kaikki toiminta vieraissa työpaikoissa tuntui aina kiusaamiselta, koska siihen ei kysytty lupaa minulta! Enkä olisi koskaan antanut siihen lupaa!!
Läheisessä kaunpungissa
Anonyymi-ap
3147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se mitä tapahtui työajan ulkopuolella ei tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin se mitä työpaikoilla tapahtui, kahdeksan tuntia helvetissä ja olin aika lailla valmis kävelemään päin punaisia valoja!!
Jos kuulen sen laulun, "pidä huolta,"niin kuin eilen kuulin sammutan kännykän, koska en voi sietää sitä! "Kun apua saat", minä en saanut apua, vieraat työpaikat tekivät minut ahdistuneeksi, stressaantuneeksi ja veivät minulta ilon elämästä ja kyvyn luottaa ihmisiin! En saanut olla oma itseni!!
Surkeeta.