Elämän kompassi (hyvää yötä)

Jos ei ole selviä elämänarvoja, niin itsensä arvostaminen ulkoistuu ulkopuolisten tavoitteiden tavoitteluun. Kuin niissä onnistuminen määrittelisi ihmisenä olevan arvon. Jos onnistuu, niin tuntee arvokkuutta. Jos ei onnistu, niin on epäonnistunut ja vähemmän arvokas ihmisenä.

Mutta mitä sitten, vaikka onnistuukin? Heti tulee seuraava tavoite ja jos siinä epäonnistuu, niin on epäonnistunut jälleen totaalisesti. Mikään tavoite ja niissä onnistuminenkaan ei auta lopulta millään lailla paremmaksi ihmiseksi pääsemisessä.

Yksi tavoite on mielestäni sellainen, joka on tavoittelemisen arvoinen. Olla uskollinen omille arvoilleen, mitä ne ikinä ovatkaan. Kirjoita esim. viisi tärkeintä arvoa, jotka kuvaavat sinua tai joiden haluat ohjaavan elämääsi.

Uskollisuus noille arvoille ja niiden pitäminen jatkuvasti mielessä erilaisia päätöksiä tehdessä tekevät meistä omia itsejämme. Silloin arvostus itseämme kohtaan ohjaa toimintaamme, eikä ulkoiset tekijät. Se on ainut pysyvä asia, jota voimme konrolloida ja joka ei ole onnesta kiinni.

Saamme tai emme saa työpaikkaa, tulemme tai emme tule rikkaiksi, saamme tai emme saa muilta rakkautta, vastaa tai ei vastaa tunteidenosoitukseen kaivattumme, pysymme tai emme pysy terveinä me tai meille tärkeät ihmiset.

Jos tiedämme arvomme ja olemme niille uskollisia, pääsemme läpi aivan mistä tahansa. Ja aivan yllättäen, saamme itsellemme luottamuksen auran: muutkin ihmiset huomaavat, että olemme lämmintä ja aitoa energiaa tihkuvia ihmisiä. Silloin emme muserru ulkomaailman meille asettamissa paineissa, vaan me luomme omalta pieneltä osaltamme parempaa ilmapiiriä ympäristöön.

Yht'äkkiä aiemmin tärkeänä pitämämme ulkoiset tavoitteetkin ovat useammin ulottuvillamme. Ne pikemminkin tulevat silloin luoksemme, eikä meidän tarvitse niitä erikseen jahdata.

https://www.youtube.com/watch?v=f3Pw36EFRV0