Ihan sama olenko olemassa vai en, kukaan ei kumpaakaan huomaa 😟
Olla tai ei olla
Anonyymi-ap
15480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aina joku välittää. Pystyisitkö ottamaan yhteyttä johonkin sukulaisiin tai ystäviin?
Ei ketään kiinnosta, yritetty on. Luovutin jouluna ja sen jälkeen ei yhteyttä.
Maailmassa on ainakin kymmeniä, ehkä satoja miljoonia akuutisti yksinäistä ihmistä.
Hukutin yksinäisyydentunteen %-pitoisiin juomiin kuten kymmenetuhannet muutkin suomalaiset, sekä naiset, että miehet niin tekevät.
Pitää olla henkistä kanttia, että saa huonon putken poikki, mutta se kannattaa. On kivempa elää ja rahaakin säästyy.
Toteaa mieseläkeläinen.
Juurikin näin.
Alkoholi on huonoin " itsehoitolääke " pahaan oloon, yksinäisyyteen ja muuhun.
Se vain pahentaa henkistä oloa ajan mittaan.
Humalan hetkellä voi saada lyhyen helpotuksen, mutta pään selvitessä kaikki on vain tuplasti vaikeampaa.
Aina voi vetää uuden kännin.
Uuteen nousuun jajaja!
Jou
Esimerkiksi lukemisen uudelleen aloittaminen on auttanut Hyvin monia miljoonia ihmisiä yksinäisyyden tunteen karkoittamisessa.
Liikunta olisi hyvä, mutta jalat eivät enää kanna. Tv ei enää kiinnosta, vaikka maksan luvat vuosittain. Jos yöllä herään...itseasiassa wc kutsuu vähintään parintunnin välein...luikahdan minulle opetettuun ajatus-areenalle.
Siellä on tilaa kaikille - omalla a j a t u s p l a n e e t a l l a.
Niin aina.
On aina hyvä miettiä, mihin vielä kykenee, eikä jää vellomaan asioita, joihin ei välttämättä enää pysty.
Kun jonkin tekeminen ei enää onnistu, voi keksiä jotain uutta tilalle, mikä vielä onnistuu.
Yksinäisyys ei ole koskaan kivaa, eikä siihen kai totukaan koskaan, mutta aina voi jotain mielekästä tekemistä itselleen keksiä.
Onhan se hyvä miettiä ollako vai eikö olla, ja kun ei lopputulos tule selväksi, niin sitten vaan on.
Ei se tekeminen mitään auta, ei ole mitään ryhmää mihin kuulua, ei sukulaisia, ei perhettä, ei työkavereita. Mitä yleensä normaaleilla ihmisillä on, minulla pari sanan vaihtoa viikossa naapurin kanssa, se ei oikein enää riitä järjissä pysymiseksi. N 61v
Monilla paikkakunnilla on toimintaa jossain, kirkolla, työttömien keskuudessa, mt-kuntoutujille, on olemassa erilaisia järjestöjä, joilla on toimintaa, ym. On myös mahdollisuus harrastaa jotain ryhmäliikuntaa.
Kukaan ei kuitenkaan tule kotoa hakemaan ihmistä mihinkään, on otettava itse selvää, mistä jotain löytyisi. Ja sitten hakeuduttava itse paikan päälle. Voi olla, ettei alkuun tunne ketään muita, mutta äkkiä toisiin tutustuu.
Baarista löytää aina seuraa.
Harvemmin sieltä löytää selvää seuraa, humalaisia kyllä.
Kuten Dingo jo aikoinaan sanoi,
"… Ja elämä on helppoo sillon kun on joku josta pitää kii
Ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen itsensä unelmiin"
Helppoo siellä on tyrkytellä kaikkia ryhmiä, joihin ei kelpaa kuitenkaan. Osataan sitä syrjiä hiljaisia sielläkin!
Onko tullut ajateltua, että se voi olla ainoastaan oma ajatus, ettei muka kelpaa minnekään, eikä kenellekään ?
Jos on heikko itsetunto, eikä oikein tykkää itsestään, niin herkästikin ajattelee, ettei kukaan muukaan tykkää.
Noin se vaan valitettavasti menee. Eli rohkeasti vaan kokeilemaan, kun etukäteenkään ei voi tietää, mitä tapahtuu. Voi vaikka yllättyä positiivisestikin.
En vähättele tilanteen vaikeutta ja uudet pettymykset on vaikea vastaanottaa, kun niitä on kertynyt paljon ja positiivisia kohtaamisia liian vähän. Kehittynyt heikompi itsetunto ja sosiaaliset taidot tekevät tilanteesta entistä vaikeamman. Tuskin olet kuitenkaan oikeasti niin eriskummallinen ihminen, ettet mihinkään ryhmään kelpaisi. Pitäisi löytää ne ns. oikeat ihmiset elämäänsä. Kun on läheisiä ihmisiä, jotka selvästikin hyväksyvät ja huomioivat, itsevarmuus parantuu, eikä koe itseään niin kelvottomaksi muuallakaan, vaikka vaikeuksia yhä olisikin ja jos niistäkin tilanteista voi tarvittaessa purkaa jollekin luotetuille ihmisille. Ei tarvi miettiä mitä hän ajattelee, vaan voi avoimesti puhua asioista. Sellainen ihminen olisi tärkeä olla elämässä. Yritys päästä parempaan sosiaaliseen asemaan tuottaa yksinäistyneelle ihmiselle tuskaa, tulee erilaisia vieroitusoireita, eikä ihme, että sitä päätyy helposti valitsemaan sen ns. turvallisen, tutun yksinäisyyden, ja siirtää vaikeat asiat.
Itsetuntoaan pystyy kehittämään paremmaksi, jos se on päässyt vajoamaan turhan alas.
Yksin kotona siihen ei auta mikään.