Meill' poika 6610g ja 67cm. syntyess' 3290g ja 49cm.
Pieni poika, neuvolassa tarkaillaa todella kovasti.Todella raskasta selitell' et itse olen ollut todella pieni kanssa...
Pieni poika, neuvolassa tarkaillaa todella kovasti.Todella raskasta selitell' et itse olen ollut todella pieni kanssa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Antaa neuvolatanttojen seurata - omat kokemukset niiden ammattitaidosta on, että eipä paljon järki päätä pakota. Kannattaa muistaa, että hoitoihin ja jatkotutkimuksiin ei ole pakko mennä. Jos itse tiedät, että kaikki on kunnossa niin miksi suotta käyttää aikaa turhanpäiväiseen sairaalassaravaamiseen. Itse sitä kuitenkin loppupelissä on vastuussa omastaan ja lapsen henkisestä hyvinvoinnista.
kyllähän se niin on että neuvolassa kytistellään ihan liikaa noita kasvukäyriä ja unohdetaan se tosiasia että jokainen lapsi on oma yksilönsä eikä mikään liukuhihnatuote joka on tehty samalla muotilla. Mutta: siksihän ne käyrät siellä on, että jos käy niin että lapsen kehitys ja kasvu poikkeaa kovastikin niistä, niin kyllä minusta kannattaa kuitenkin käydä tutkimuksissa jos sellaisiin ohjataan, näin ainakin voidaan sulkea pois jonkinlaisen sairauden mahdollisuus joka voisi vaikuttaa kasvuun. Ainahan sitä voi olla levollisemmin mielin jos tietää että kaikki on ok.
tyttärellä ongelmana taas liian nopea pituuskasvu vauvana.Neuvolankäyrä pomsahti pystysuoraan menoon.Saimme myös lähetteen lastenlääkärille lähikaupunkiin,mutta jotenkin se äidin vaisto sanoi,että hän kasvaa ihan normaalisti,hieman nopeammin vaan kun muut.
Ja näin olikin,mutta olen myös sitä mieltä että vaikka saattaa tuntua turhalta niin on hyvä kuitenkin poistattaa mahdolliset sairaudet pois.
Itse kasvoin lapsena todella nopeasti ja kaikkien käyrien yläpuolella. Äiti sitten raahasi kouluterveydenhoitajan lausuntojen pohjalta kaiken maailman testeihin ja tutkimuksiin. Luuni mitattiin ja tutkittiin röntgenissä ja kasvuennusteita laadittiin. Mietittiin myös erilaisia hormonihoitoja. Lopulta jäin vähän keskivertoihmistä pidemmäksi.
Kun koulussa muut oppilaat haukkuivat vielä hujopiksi, ymmärsin, että minussa täytyy olla jotain luonnotonta. Meni toistakymmentä vuotta ennen kuin tajusin etten ole mikään luonnonoikku eikä minussa olekaan mitään vikaa. Itsetunto alkoi sitten pikkuhiljaa palautua, mutta koko koulunkäyntiä varjostivat pituuskasvuseurannasta tehty hössötys. Siitä jäi paha trauma enkä haluaisi vastaavaa kärsimystä kenellekään toiselle. Eli pitäkää järki kädessä ennen kuin alatte huolestua lapsienne kuullen.
elikkä 8kk ikäisenä kokoa 6600g ja 67cm. syntyessään 45cm ja 2490g
Minusta vain tuntuu siltä että vieraammat ihmiset jotka eivät tiedä minkälaisnen pieni itse olen ollut pienenä niin pitävät minua vähän tyhmänä äitinä kun en ole huolissani kuinka poika kasvaa. Minun ja tuttavieni mielestä poikani on aivan samanlainen kuin minä pienenä ja minun mieheni. Eräskin ystäväni kysyi että eikö lääkäri ole mitään sanonut poikasi kasvusta!
Joka ikinen päivä kuulun poikani koosta.Mutta minua se ei sinänsä haittaa koska tiedän sen olevan täysin terve. Ja siski pidän vertailua niin ärsyttävänä koska minua on pienestä pitäen aina juhlissa laitettu serkkujeni kanssa selät vastakkain ja loppujen lopuksi minua ei enää mittailtu kun pituuskasvu oli jo niin silminnähtävää.JA aivan normaalikokoinen aikuinen olen 164cm ja mieheni 177cm
Meijän tytön käyrät menee ihan samalla tavalla kun minä pienenä. Ja nytten oon kuitenkin 165cm että ihan hyvin varman nuo jälkeläisetkin kasvaa sitten kun sen aika on. turha murehtia. olen sitä mieltä