Suomestako halvan sähköntuotannon kehitysmaatalous?

Sähkö on Suomelle liian alhaalla roikkuva hedelmä

Kolumni|Datakeskusbuumi alleviivaa sitä, että Suomelle saattaa jäädä vihreässä siirtymässä kehitysmaatalouden rooli.

Datakeskusten rakentaminen Suomeen ei ratkaise talouskasvun ongelmia, kirjoittaa HS:n pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio.

Datakeskukset eivät juuri työllistä suomalaisia eivätkä nosta teollisuuden jalostusarvoa.

Suomi saattaa jäädä vihreässä siirtymässä kehitysmaatalouden rooliin.
Investointeja kannattaa silti houkutella, sillä ne tuovat kunnille verotuloja, Rautio kirjoittaa.

Teollisuuden vihertymisestä ja maailman sähköistymisestä on Suomessa toivottu pelastusta. Elinkeino­elämän keskusliitto EK kertoi torstaina, millaisia vihreän siirtymän investointeja Suomeen on suunniteltu ja tehty. Ilmasto­ystävällisiä investointeja kertyy selvityksen mukaan ihan hyvää tahtia, kun korot ovat laskeneet. Pelastusta niistä on kuitenkin turha toivoa.

Suomen talouskasvu on ollut nollan tienoilla jo parikymmentä vuotta. Tilanteen on muututtava, jotta hyvinvointivaltion laskut saataisiin tulevaisuudessa maksettua. Tehtyjen työtuntien määrä todennäköisesti kutistuu, joten kasvu pitäisi puristaa tuottavuutta kasvattamalla.

Vihreän siirtymän investoinnit näyttävät tulleen Suomeen halvan sähkön perässä. Datakeskuksia putkahtelee joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Viimeksi tällaisesta projektista ilmoitti Bitzero Blockchain, joka aikoo tehdä datakeskuksen Kokemäelle.

Datakeskuksia koskevia liittymäkyselyjä on tullut kantaverkkoyhtiö Fingridiin paljon. Niiden laskennallinen sähköntehotarve olisi yhteensä 27 000 megawattia. Suomen sähkönkulutus oli perjantaina aamupäivällä runsaat 12 000 megawattia, ja kulutus ylitti kotimaisen tuotannon.

Kaikki kyselyt eivät johda keskuksien rakentamiseen, mutta investointipohdinnoista huomaa, mitä Suomelta halutaan: halpaa, varmaa ja uusiutuvaa sähköä yhä enemmän ja enemmän. Kokemäki lupasi maata ja ekosähköä kanadalaisyhtiölle, joka rakentanee noin 100 megawatin keskuksen.

Kun datakeskushankkeet sijoittaa Suomen kartalle, huomaa, että ne on ripoteltu hyvien sähkönsiirtoyhteyksien varrelle, suurelta osin Länsi- ja Etelä-Suomeen kantaverkkojen tuntumaan. Näillä seuduilla on myös iso osa Suomen tuulivoimaloiden kapasiteetista.

Jos vedyn tuotannon keskuksia Suomeen joskus nousee, syy on sama. Ne tarvitsevat halpaa lähisähköä. Suunta on siis niilläkin kantaverkon läheisyyteen ja länteen.

Sähköön liittyvää syytä tulla Suomeen korostaa sekin, että Suomi päätti kymmenkunta vuotta sitten houkutella datakeskuksia tarjoamalla niille sähköveron alennusta. Jos datakeskusbuumi jatkuu, alennuksista kertyy lähivuosina jo melkoinen summa. Veroalehoukutin toimii ylikierroksilla. Eihän tätä kukaan osannut kuvitella.

Houkuttimen tarpeen ymmärtäisi, jos tulijat tarjoaisivat apua Suomen talouden kipeimpään ongelmaan, heikkoon tuottavuuteen. Suopeutta lisäisi, jos ne voisivat vielä tarjota apua kasvun toisessa puoliskossa, työvoimapanoksen kasvattamisessa. Jos siis tulisi vientiin lisää korkean jalostusasteen tuotteita ja osaajille työtä maaseudulla modernissa kansainvälisessä yrityksessä.

Veroalehoukutin toimii ylikierroksilla.
Datakeskuksista ei kuitenkaan ole paljon apua kummassakaan roolissa. Valmistuttuaan ne eivät monia suomalaisia työllistä eivätkä juuri palveluiden tai teollisuuden jalostusarvoa Suomessa nosta. Hiljaa suhisevat pömpelit tulevat toimeen vähällä ylläpidolla ja paljolla sähköllä.

Datakeskusbuumi ennemminkin alleviivaa sitä, että Suomelle saattaa jäädä vihreässä siirtymässä kehitysmaatalouden rooli.

Suomalaiset päättäjät ovat toivoneet, että vihreä siirtymä sekoittaa globaalin talouden pakan niin, että uudessa jaossa Suomi saa paremman käden kuin nykyisen jätkähain.

Käsi voi jäädä edelleen heikoksi. Metsäteollisuuden viennin asema ei näytä vientimäärissä muuttuvan, eikä uutta Nokiaa ole tulossa. Vihreä siirtymä imee Suomeen tuotantoa, joka tarvitsee korkealle jalostettuun tuotteeseensa vain raaka-ainetta: sähköä tuulesta.

Toki tämäkin on parempi kuin ei mitään, ja investointeja kannattaa houkutella. Kunnat saavat tuulivoimaloista muun muassa kiinteistöveroa, ja voimaloita syntyy, jos sähkölle on kysyntää.

Afrikan siirtomaataloudessa suuret joet raidoittivat aikoinaan mannerta hieman samankaltaisessa roolissa kuin kantaverkko raidoittaa vihreän siirtymän Suomea. Maaperän rikkaudet ja hedelmät kulkivat tuolloin jokia pitkin kohti merta ja tulivat jalostetuiksi arvotuotteiksi jossain muualla.