Kuinka moni on päässyt eläkkeelle näiden sairauksien vuoksi?

Minulla oli 60 vuotiaana psykiatrin todistus ja suositus eläkkeelle.En saanut.Sitten 61 vuotiaana sain eläkkeen.

Työkyvyttömyys perustuu lakiin, ja siihen miten se on sinne kirjattu. (perus ajatuksena se, että sillä yritetään olla yhtä epäreiluja kaikille.)

Se ei siis perustu diagnoosiin. Ehkä siksi joskus sekä lääkärin, että potilaan mielipide voi hyvinkin erota lainsäätäjän mielipiteestä siitä että mikä on työkyvytön.

En puhu nyt mistään yksittäisestä tapauksesta, mutta siis työkyvyttömyyttä ei ole se, että haluaisi tehdä hyväpalkkaista työtä, mutta kykenee vain matalapalkka alalle.

Työkyvyttömyyseläkkeellä olleena, ja sieltä työelämään palanneena sanoisin loppukanetiksi sen, että työkyvyttömyyseläke ei ole mikään onnen täyttymys. Se ei itsessään ei tarjoa elämään merkityksellisyyttä tai onnistumisen kokemuksia.

Eli kun haaveilee työkyvyttömyyseläkkeestä, kannattaa miettiä, että riittääkö onnistumisen kokemukseksi se että käy kaupassa, tai katsoo netflixiä. Enkä halua yhtään vähätellä niitä ihmisiä jotka ovat siinä elämäntilanteessa joille se on aiti onnistuminen.

Mikäli on oikeasti, sairautensa takia, kyvytön tekemään töitä, niin lääkäri/ lääkärit tekevät oman arvionsa asiasta. Mutta vakuutusyhtiöt ovat sitten asia erikseen. Vaikka esim. julkisen puolen lääkäri tekisikin työkvyttömyyseläkkeelle oikeuttavat lausunnot, niin vakuutusyhtiö voi katsoa asian toisin.

Mitään paratiisia, tai elämää välttämättä positiivisesti muuttavaa eläkepäätös ei kuitenkaan tee. Seurauksena voi olla pysyvä syrjäytyminen yhteiskunnasta. Joten siksi( kään) ei ole kovin suositeltavaa, Etenkään, jos on vielä nuori. Aina on kuitenkin mahdollisuuksia kuntoutua, tai että tulee positiivinen käänne ja muutos parempaan.

Mt-diagnoosin, etenkin pysyväisluonteisen saaminen ei ole myöskään kovin ideaalia., eikä sen seuraukset. Koska terveydenhuollossa on aika paljon tiettyä otettua asenteellisuutta. Niin, että jos jatkossa ja tulevaisuudessa henkilö, jolla on mt-diagnoosi tarvitsisi kenties joitakin tutkimuksia esim. somaattisen, tai neurologisen oireilun takia, niin niiden asiaankuuluvien tutkimusten saaminen voi olla epävarmaa, tai että niin ei tapahdu. Näin on siksi, koska terveydenhuollossa aika paljon tuijotetaan kunkin henkilön sairaushistoriaan, diagnooseihin ja käyttämiin lääkkeisiin. Lisäksi terveydenhuollossa tehdään ja tapahtuu aika paljon priorisointia, ja kategorisointia. Eli ihmisiä jaotellaan eri karsinoihin, eli luokkiin ja mitä alhaisemmalla sosiaali, tai ekonomisella luokkatasolla on, tai jopa eri mt-sairauksien mukaan, niin tehdään kyseisten asioiden perusteella luokittelua.

Siis tällaisia havaintoja olen tehnyt suomalaisesta terveydenhuollosta noin 25 vuoden ajalta. Mikä on aika pitkä aika.

En siis suosittele koskaan profiloitumaan mt-diagnoiduksi.

Ei se diagnoosi itsessään auta. Jos sulla ei ole 40 vuotiaana yhtään työhistoriaa niin sillä voi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Itse pääsin 35 vuotiaana kun ei ollut työhistoriaa ja työkokemusta.

Minäkin ajattelin, että ei minun tarvitse ottaa kourallista pillereitä joka ilta. Rupesin sitten itse säätämään. Vähensin puolen vuoden aikana yhdet pillerit loppuun. Ei kauan kestänyt kun oli poliisit ja ambulanssi ovella. Onneksi veivät avo-osastolle. Aamulla oli joku levittänyt kakkaa kylppärin lattialle. Minulle tuli lähtö suljetulle.

Kyllä täällä tyhmyys kukoistaa jälleen. Eikö kukaan osaa lukea tuota aloitustekstiä? Ja vielä senkin jälkeen pädetään irrationaalisista asioista. Älä kirjoita mitään jos et ymmärrä vastata kysymykseen tai lukea oikein. Erittäin yksinkertaista väkeä.

Moni ansaitsee päästä työkyvyyttömys eläkkeelle. Valitettavasti siihen tarvitaan terveydenhuollon lausunto. Kohta tarvitaan Riikka Purran lausunto.

Kuulostaa että sinut on lamautettu tuolla diagnoosilitanialla. Ja jos yhdelle ihmiselle pystytään latelemaan noita liutakaupalla, niin miten nuo häiriöt nyt edes erottaa toisistaan. Luulisi vikojen kun alkavan jo kumotakin toisiaan.

Itse en tiedä miten suhtautua näidin mielenterveysongelmiin.
Kumppanini tytär oli nuorempana erittäin ulospäoin suuntauva ihminen joka sopeutui joukkoon erittäin helposti ja tutustui uusiin ihmisiin helposti.
Yhtäkkiä hänelle tuli sosialisten tilanteiden pelko.
Kuitenkin hän käy festareilla aina saksaa myöten joten siinä ei tuo pelko hidasta menemistä mutta kun puhutaan työstä ja opiskelusta niin tuo pelko astuu voimaan.

Jotenkin tuntuu että tilanteen mukaan ollaan mt ongelmaisia ja ehkä itse luullaan että on ongelma ja itse ruokitaan sitä.

Tiedän että on oikeasti näitä mt ongelmaisia mutta heillä ei nuo ongelmat katoa tietyissä tilanteissa.
No tämä nyt oli vain minun havainto ja mielipide.