Kun tajuaa käytännön tasolla, miten kuluttavia sosiaaliset piirileikit ovat ja minkälaisia energiavampyyreita ihmiset voivat olla. Ja miten moni heistä ammentaa jonkinlaista seksuaalista nautintoa juonittelusta ym. konflikteista, niin oppii arvostamaan omillaan oloa. En minä aina tämmöinen ollut, mutta vuosien mittaan kasvoin tähän sisään. Sitä oppii rakastamaan. Eihän kukaan pidä oluenkaan mausta ensisiemauksella, mutta sitä oppii arvostamaan mitä enemmän juo. Vähän sama homma.
Parasta on ennalta-arvattavuus. Saa mitä tilaa, ei pety. Lisäksi olen aina ollut omiin ajatuksiini uppoutuja ja jonkinlaisissa omissa fantasioissa eläjä. En usko, että minusta edes enää on normaaliin sosiaaliseen elämään. Jotenkin yksinäisyyteenkin "laitostautuu". Kyllähän sitä pakon edessä kykenee näyttelemään normaalia, mutta aika tuskaa se on. En ole ketään parempi, olen vain tehnyt tietoisen valinnan olla osallistumatta.
Parasta on ennalta-arvattavuus. Saa mitä tilaa, ei pety. Lisäksi olen aina ollut omiin ajatuksiini uppoutuja ja jonkinlaisissa omissa fantasioissa eläjä. En usko, että minusta edes enää on normaaliin sosiaaliseen elämään. Jotenkin yksinäisyyteenkin "laitostautuu". Kyllähän sitä pakon edessä kykenee näyttelemään normaalia, mutta aika tuskaa se on. En ole ketään parempi, olen vain tehnyt tietoisen valinnan olla osallistumatta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvin sanottu! Voin samaistua!
Kuin minun kynästäni. Meitä on monta samanlaista!
En ole .En ole käyttänyt ketään hyväkseni.
Piirileikkien varjolla.
Joo hyvikset ja pahikset. Ei kannata ottaa pulttia. Lopulta rakkaus voittaa
Samaistun ☺️ olen tullut tulokseen et ihmiset on todellakin juonittelevia oman edun tavottelijoita. Parempi olla yksin☺️
Samat on fiilikset. Tykkään kyllä ihmisten seurasta, mutta pieninä annoksina. Tämä yksinolo on kyllä saanut näkemään vähän liikaakin muiden naamioiden taakse. Sen miehen seuraa kyllä kaipaisin.
No mä oon täällä tätä höpistä jo. Mutta pitää löytää selkanen hyvä yhteisö. Sellanen missä ei oo narsisteja ja psykopaatteja. Valitettavasti noi on vaan niin pidettyjä tyyppejä. Mutta sen huomaa kyllä kun noi on paikalla, niin koko yhteisö muuttuu huonommaksi.
No, tälläset erikoisemmat persoonat vois juurikin semmosen yhteisön perustaa. Se on etu toimia yhdessä ihmisten, jotka ei oo niin hirveesti rahan perään. Ahneet ihmiset onnistuu pilaamaan kaiken ja varmaan noilla suurilla yritysjohtajilla jonkinlaisia, ei varmaan äärimmilleen, mutta kuitenkin joitaki psykopaattisia piirteitä on. Jotakin häiriöö täytyy Muskissakin olla, en sitä mitenkään hyvänä ihmisenä pidä.
Kilo kokkelia päivässä? Muskin avaruuslennot kyllä tiedetään.
Apinat on laumaeläimiä. Ihmisyys hyvin pitkälle toistaa samoja teemoja. Meidän kieroutunut, luonnosta eriytynyt kulttuurimme, vaikka siinä on paljon hyvääkin, tekee kaikesta vaan entistä vaikeampaa ja stressaabampaa. Tuskin olet yksin tunteinesi.
Tänään kuuntelin seksipodcastia, jossa monia aiheita, esim puhetta suostumuksesta, kuristamisesta, seksityöstä jne..hirveä määrä puhetta, sääntöjä, oikeita nimityksi jotka monet omasta mielestä kylmän vastenmielisiä.
Hyvähän se, että puhutaan ja edistytään, mutta muuten tuo tyyli ei kiinnosta, hirveän vaivalloista ja stressaavaa. Monet tosiaankin harrastavat seksiä, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Olen varmasti maailman tylsin ihminen, koska tavallinen pano ennen nukkumaanmenoa on minulle ihan fine. Mieluummin siten ettei tarvi puhua ennen, aktin aikana tai sen jälkeen...
Varmasti komea vanha kaivattuni harrastaa seksiä 50 upean koulutetun seksiekspertin kanssa tälläkin hetkellä jossain seksiavaruudessa jossa tunteetkin on motorisoitu sateenkaaren värisiksi eikä muista kokonolemassaoloani ja jos sattuisimme harrastamaan koskaan seksiä, niin hän varmaan alkaisi nauramaan kesken aktin koska olen aito romantikko🥲
Kuuntele Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-72698230
Niin se ja ihmiset on stressaantuneita ja vetää herneen nokkaan ihan joka asiasta. Väärä sana, ele tai katse, niin olet tuomittu. Itse ahdistun ja lyön välit poikki koska koen, että pitää olla niin saumattomasti osa jotain juuri oikeanlaista näytelmää.
Hyvä, läheinen ystävä on yhtä harvinainen löytö kun aito rakkauskin.
Monet etsiikin samasta pakkauksesta.
Nyt joku kertoo taikasanoja. Mä oon ollut kohta puoli vuotta hyvin vähäisillä ihmiskontakteilla. Tietäisit vaan kuin onnelliseksi ihminen siitä tulee... :)
Hämmennyin miten joku voikin kirjoittaa noin, kuin omia ajatuksiani. Koen että itse olen erakoitunut vähitellen, vähän varkain. Pikkuhiljaa jäänyt vaan pienemmäksi kaikki sosiaaliset ympyrät, eikä se edes haittaa kovinkaan paljoa. Yhä vähemmän kaipaan enää mennä tuolla jossain seurueessa. Olen ollut sisimmältäni erakko aina. Kuormitun, jos on paljon ihmisiä samalla kertaa.
Ihmiset ymmärtää minut usein väärin ja siihenkin olen lähestulkoon tottunut, että näin on. Ja jos kukaan ei ole samalla aaltopituudella seurueessa, pitkästyn helposti. En hallitse sosiaalisia pelejä, mitkä tuntuu muille olevan helppoja. Tiedän kyllä miten ihmiset käyttäytyy ja toimii, mutta ihmettelen usein että miksi.
En vaan jaksa olla sosiaalinen, koska se ei tule luonnostaan. Ei minun tarvitse miettiä, riitänkö tai kelpaanko jonnekin tällaisena, vähän tai paljon kummallisena, pääasia että riitän itselleni tässä kohtaa elämääni. Jossain vaiheessa luulin, että niitä kavereita on oltava. Nyt ymmärrän että vähempikin riittää, kunhan ovat aitoja ja minä saan olla myös aito, oma itseni. Turhien, pinnallisten ihmissuhteiden perään en itke.
Minun erakoitumiseni alkoi sen jälkeen kun erosin aikoinaan. Kaikki ystävyyssuhteet jäivät sinne missä asuin, enkä ole kaivannut sen jälkeen. Olimme muutenkin vähemmän tekemisissä, koska vanhimmat lapset olivat silloin murrosikäisiä. Olen viihtynyt hyvin, mutta en asunut yksin, koska yksi lapsistani asuu kanssani. Olemme kumpikin omissa huoneissamme ja puhumme hyvin vähän keskenämme, eikä se ahdista ollenkaan! Se mitä kaipaan on tehdä töitä kahtena päivänä viikossa pienten lasten kanssa.
Ihmiset ovat välttämätön paha. Ilman omatuntoa pärjäisi hyvin elämässä.