Itä-Suomen korkeista mt-diagnooseista jotkin ovat väärintehtyjä

Anonyymi-ap kirjoitti:

Siitä on noin 20 vuotta, kun menin tk: seen kertomaan, että väsymykseni oli pahentunut, se oli jatkunut jo monta vuotta, edelleen voimistuen. Erehdyin mainitsemaan päivystystilanteessas, että myös ahdistaa, ja olen masentunut. Silloinen lääkäri laittoi lähetteen psykiatriseen sairaalaan tarkkailuun. Ilmeisesti tiedoissa oleva aiempi mt-diagnoosi vaikutti päätelmien tekoon. Psykiatrisessa sairaalassa minua kohdeltiin vain mt-tapauksena. Koska eihän tk: n lääkäri voi olla lähetettä tehtäessä väärässä, tai asenteellinen. Olemme tottuneet luottamaan ehkä jopa sinisilmäisesti virassa oleviin lääkäreihin, ja ovathan he vannoneet lääkärinvalankin, jossa he lupautuvat hoitamaan kohtaamiaan potilaita samanarvoisesti, asemaan tai mihinkään muuhun katsomatta. Voi kunpa se olisi koskenut myös sitä, että ei kiinnitetä liikaa huomiota annettuihin mt-diagnooseihin. Osastolla ihmeteltiin yhtä asiaa, että "miksi samat potilaat tulivat aina sairaalaan?" Voin ainakin nyt sanoa, että tiedän syyn siihen. Valmiiksi otetun asenteen takia.

Oirekartoituksia, tai muiden, kuin mt-sairauksien poissulkemismenetelmiä ei aina kuluneina vuosikymmeninä ole tehty. Koska tällöin ei tarvinnut, tai tehdä potilaalle kalliita jatkotutkimuksia. Omalla kohdallani ei kyselty juuri yhtään mitään. Ilmeisesti olisi pitänyt varautua paremmin ja kirjoittaa paperille kaikki mahdolliset oireet, joita oli. Silti ei sekään olisi välttämättä taannut, etteikö allekirjoittanutta olisi lähetetty psykiatriseen sairaalaan. Koska onhan sinne taustatietoihin laitettu leimaava mt-diagnoosi, joka lääkäreiden mielestä riittää selittämään aina kaikki potilaan oireet ja valmis vastaus kaikkiin oireisiin. Jossakin vaiheessa aloin epäillä, että jotakin on pielessä. Eri vuosina käytin niin masennus, kuin psykoosilääkkeitä. Jotka kyllä alkuun näyttivät hieman auttavan ja antoivat untakin. Mutta eivät vieneet esim. lihasheikkous ja väsymysoireita pois. Fatiikkioireet tulivat etenkin silloin, jos oli joko henkistä, tai fyysistä rasitusta enemmän, tai jopa liikaa. Jossakin vaiheessa tajusin, että sairauteni ei ollut se, mikä minulle oli diagnosoitu. Ja suurin osa niistä lähetteistä olivat perusteettomia, virheellisiä ja oireet olivat väärintulkittuja. Uskoakseni en ole ainoa, jolle on näin käynyt.

Jostakin syystä nimenomaan tällä alueella on tehty terveydenhuollon alan piirissä toimivien "tutkimusten " mukaan epätavallisen paljon mt-oireilua ja mt-sairastavuutta. Näin oli esim. vuosina 2000-2010. Lähetteiden huippuvuosi taisi olla vuosina 2010-2011. Kuinka paljon niistä on ollut virheellisiin tulkintoihin, tai valmiiksi otettuun asenteellisuuteen perustuvia? Ja mikä on määrättyjen lääkkeiden osuus esim. mt-oireiksi tulkittujen oireiden taustalla?

Tätä, eli tietyn potilashistorian, tai diagnoosin omaavia lähetetään edelleenkin jatkolähetteillä psykiatrisiin sairaaloihin. Joissa virhe tavallaan jatkuu edelleen, koska kyseisissä paikoissa potilaita kohdellaan vain mt-taustaisina, eikä heille niissä paikoissa yleensä mitään spefisempiä tutkimuksia enää juurikaan tehdä. Yleensä pyritään löytämään aiempaa diagnoosia edelleen vahvistavia todisteita.

Viime vuosina on paljon ollut esillä niin ylipitkät hoitojonot, kuin liian vähäiset resurssit. On siellä systeemissä paljon muitakin ongelmia. Yksiä niistä on jo etukäteen valmiiksi otettu asenteellisuus ja potilaiden leimaaminen. Lisäksi potilaita on kohdeltu systeemissä eriarvoisesti jo useamman vuosikymmenen ajan. Potilaita hoidetaan eri tavoilla, joidenkin "hoito" on ollut diagnosointia, kategorisointia ja lääkityksiä. Nämä ovat niitä ns. likaisia totuuksia, joita ei ole juurikaan esille tuotu. Se on ollut hiljaa hyväksyttyä toimintaa.

Itse lopetin kyseisten terveyttä edelleen vahingoittavien lääkkeiden käytön hyödyttöminä. Koska eipä ne lihasheikkous ja fatiikit ainakaan neuroleptejä nappaamalla koskaan kadonneet.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä