Heitän tähän edesmenneen isäukkoni kirjoittaman runon, vaikkei se ehkä juuri tälle palstalle kuulukaan. Tarinassa isä-Oissu muistelee lapsuuttaan sotilaskasarmialueella 30-luvun lopussa.
Heitto-ovi
Niinkin saattoi olla
tässä tavallisessa talossa
jossa kaksi kerrosta
jossa kaksi rappukäytävää
jossa kaksi ulko-ovea
jossa kaksi kellarin rappua
jossa kaksi savupiippua
jossa kaksi heitto-ovea
jossa kaksi maailmaa
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
heilahteli toinen heitto-ovi
heilahteli heitto-ovi
useammin kuin toinen
useammin useammin
kuin toinen
kulkijoilleen heilahteli
pienillekin ylös asti
heilahteli naarmuisena
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
onni asustella rappukäytävässä
jossa heitto-ovi
joka kertoi
kulkijoiden määrän
joskus laadun
se heitto-ovi
työnnettiinkö sitä
potkaistiinko sitä
livahdettiinko siitä
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
sen toisen heitto-oven
sen harvemmin heiluvan
sen, jossa oli öljytyt saranat
ja ehjä maaliskuu ja matto rapussa
ja vielä toinen matto rapussa
oli toinen maailmakin
ihan toinen maailma
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
siinä rappukäytävässä
astelivat isommat kengät
kuulemattomin askelin
ja ne muutamat
pienet kengätkin
varpaisillaan, ääneti
ulos pakoon äänettömyyttä
heitto-ovestaan ulos
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
siinä rappukäytävässä
tuoksui rahalle
tai tuoksui ruoalle
tai oudolle hiljaisuudelle
niin oudolle
sateellakaan ei lasten mekastusta
rappukäytävässä
iloisuuttakaan heitto-ovessa
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
siinä toisessa rappukäytävässä
jonka heitto-ovessa oli
ruosteiset saranat
naarmuuntunut maali
ja pieniä käden jälkiä
oven alaosassa
ja saappaan jälkiä niiden vieressä
ja tyhjä sankoruisku telineessään
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
kuulla rapussa elämän äänet
pienten jalkojen kopinan
ilonkirmausten kaiun
heitto-oven heilahtelun
sisään – ulos, sisään ulos
taukoamattomien kitinän
ja tuntea korvikkeen tuoksun
kauraleipien katkun
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
rappukäytävässä kajahdella laulu
tai soitto
tai soitto ja laulu
päivälläkin, sateellakin
yölläkin
avata rämisten heitto-oven
soitto tai laulu
rymistellen laulu
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
siinä rappukäytävässä
kävi vieraitakin
elämää ympäriltä
heiluttelemassa heitto-ovea
rasittamassa saranoita
kahviaikaan varsinkin
varsinkin varsinkin
iltaisinkin istumassa
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
siinä rappukäytävässä
heitto-oven suojassa
kaksi varjokaista suli yhteen
yhteen suli sylikkäin
onneensa onnelliset
siinä rappukäytävässä
elämä ympärillään
heitto-ovi kilpenään
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
noissa rappukäytävissä
kaksi heitto-ovea
naarmullinen – naarmuton
jos nuoruuteni saisin
niin oitis valitsin
ja edes - takaa löisin
sen oven naarmuisen
ja siinä ilakoisin
kauan kauan sitten
ja tunsin minä sen heitto-oven nuoruuden
niinkin saattoi olla.
- oissu 88 -
Heitto-ovi
Niinkin saattoi olla
tässä tavallisessa talossa
jossa kaksi kerrosta
jossa kaksi rappukäytävää
jossa kaksi ulko-ovea
jossa kaksi kellarin rappua
jossa kaksi savupiippua
jossa kaksi heitto-ovea
jossa kaksi maailmaa
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
heilahteli toinen heitto-ovi
heilahteli heitto-ovi
useammin kuin toinen
useammin useammin
kuin toinen
kulkijoilleen heilahteli
pienillekin ylös asti
heilahteli naarmuisena
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
onni asustella rappukäytävässä
jossa heitto-ovi
joka kertoi
kulkijoiden määrän
joskus laadun
se heitto-ovi
työnnettiinkö sitä
potkaistiinko sitä
livahdettiinko siitä
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
sen toisen heitto-oven
sen harvemmin heiluvan
sen, jossa oli öljytyt saranat
ja ehjä maaliskuu ja matto rapussa
ja vielä toinen matto rapussa
oli toinen maailmakin
ihan toinen maailma
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
siinä rappukäytävässä
astelivat isommat kengät
kuulemattomin askelin
ja ne muutamat
pienet kengätkin
varpaisillaan, ääneti
ulos pakoon äänettömyyttä
heitto-ovestaan ulos
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
siinä rappukäytävässä
tuoksui rahalle
tai tuoksui ruoalle
tai oudolle hiljaisuudelle
niin oudolle
sateellakaan ei lasten mekastusta
rappukäytävässä
iloisuuttakaan heitto-ovessa
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
siinä toisessa rappukäytävässä
jonka heitto-ovessa oli
ruosteiset saranat
naarmuuntunut maali
ja pieniä käden jälkiä
oven alaosassa
ja saappaan jälkiä niiden vieressä
ja tyhjä sankoruisku telineessään
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
kuulla rapussa elämän äänet
pienten jalkojen kopinan
ilonkirmausten kaiun
heitto-oven heilahtelun
sisään – ulos, sisään ulos
taukoamattomien kitinän
ja tuntea korvikkeen tuoksun
kauraleipien katkun
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
rappukäytävässä kajahdella laulu
tai soitto
tai soitto ja laulu
päivälläkin, sateellakin
yölläkin
avata rämisten heitto-oven
soitto tai laulu
rymistellen laulu
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
siinä rappukäytävässä
kävi vieraitakin
elämää ympäriltä
heiluttelemassa heitto-ovea
rasittamassa saranoita
kahviaikaan varsinkin
varsinkin varsinkin
iltaisinkin istumassa
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
siinä rappukäytävässä
heitto-oven suojassa
kaksi varjokaista suli yhteen
yhteen suli sylikkäin
onneensa onnelliset
siinä rappukäytävässä
elämä ympärillään
heitto-ovi kilpenään
niinkin saattoi olla.
Niinkin saattoi olla
noissa rappukäytävissä
kaksi heitto-ovea
naarmullinen – naarmuton
jos nuoruuteni saisin
niin oitis valitsin
ja edes - takaa löisin
sen oven naarmuisen
ja siinä ilakoisin
kauan kauan sitten
ja tunsin minä sen heitto-oven nuoruuden
niinkin saattoi olla.
- oissu 88 -
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hieno! Ensimmäisestä säkeestä ajattelin, että pah, mutta olin väärässä. Hyvä rytmi ja toistoa käytetty taitavasti, ei yhtään liikaa. Voisin kuvitella Viikatteen tekevän tästä biisin, istuisi sanoitukseltaan bändin musiikkiin ihan täysin. Onko isäsi aikoinaan julkaissut jotain?
Oissu kirjoitteli paljon erilaista materiaalia, mm. kronikoita, pakinoita, näytelmiä, sketsejä, tilattua tavaraa eri tilaisuuksiin, ja kaikkea pirun paljon. Mitään tekstiä ei varsinaisesti ole julkaistu kirjan tms. muodossa, mutta mulla ja siskolla on paljon edesmenneen isämme tekstejä jemmassa.
Ne pitäisi varmaan kirjoittaa tai ainakin skannata tietokoneelle, mutta aika urakka siinä olisi. Se skannaus kyllä houkuttaisi.
Hieno, hieno mies oli Oissu.
Vai että teillä menee ihan suvussa tämä kirjallinen lahjakkuus. Tunnen suoranaista kateutta löllymässä vihreänä mun sisälläni.
Isäsi on kuitenkin ollut hyvin lahjakas näkijä, kokija. Ja kun otan huomioon vielä sen, että millaisen ajan jaloissa tämä teksti on kirjoitettu, niin en voi muuta kuin sylkeä oman aikani ihanteiden päälle, ja romantisoida itseni arvostamaan pieniä, elämän hiljalleen pyöriviä rattaita edessäni. Isäsi tekstissä ei ole mitään mahtipontista ivaa, tympeää kaikkitietäväisyyttä, sielun ytimestä huutavaa yksinäisyyttä.
Vasta viimeisillä riveillä otettiin nykymantra
-minä, mukaan.
Nautin menneen ajan hengestä. Nyt on mukava lähteä katselemaan Repe-apinaa ja sen linnan uutta sisustusta.
Miten muuten se bilispeli? Onko sulla männynneulasia pöytäs päällä, siellä savannilla, vai mikä tässä nyt oikein mättää?
oot kateellinen, tunnen kyllä sunkin kirjoittajan lahjojasi.
Se bilispeli voitais hoitaa vaikka siellä sun kulmilla, kun oon sinnepäin kuitenkin tuloillain aina aika ajoin. Ja mun yhteystiedot on muuten kaikki muuttuneet, käy meilaamassa mulle mun sivujen kautta, sinne pääsee profiilista.
Käy kuin kuula päähän. Ilmottele sopivat ajankohdat tonne:
[email protected]
....kiirus viimeiseen junaan!!!!
monille nykyrunoilijoille. Itsekin olen jonkin verran runoja väännellyt, mutta lakki täytyisi isäsi teoksen edessä päästä ottaa, jos nyt lakkia pitäisin..
Tämmöisistä minä tykkään. Jotain Lauri Viitamaista olin huomaavinani. Runoissa pitää olla "se jokin". Tässä on.
Toisin kuin esim. monilla nykyrunoilijoilla. Kuten esim A. Kotro, jonka nimen lausuminen runouden yhteydessä on mielestäni loukkaus oikeita runoilijoita kohtaan.
Olen hänen tekstistään sanonut/kirjoittanut, kuten Antti Hulkko Eppu Normaalista: "Jokainen joka on tarpeeksi tyhmä, kykenee tekemään vastaavaa". En tosin ole Andyn kanssa Epuista samaa mieltä.
Mutta tällaisia lisää. Oli kiva lueskella.
Alku hieman takerteli mielestäni, mutta kun vauhtiin pääsi niin hyvin vei. Muuten ihan mukaansa tempaava juttu.
Arvoasteikolla 1-10
Ei arvostelua.
T. Sherlokki (c) 2005
No saattoihan se niinkin olla.