uudesti syntynyt...

Toi oli ihan SAIRAAN hyvä!!! Tosta sais hyvän leffan! Ainakin kun sitä kuvittelin siit sais kyl hyvän lopputuloksen! *aplodeja*

Alku täynnä kliseitä.
Miehen/sankarin rooliin istutettu nainen TAAS, kyllästymispiste on ylitetty ajat sitten. Muuten tarinan kerronta hyvää.

Arvoasteikolla 1-10

Tästä kyllästynyt 4
Ehkä paremmin tarinaan sopiva mies olisi nostanut pisteitä tuplat.

T. Sherlokki (c) 2005

Xia otti tietoisen riskin haastaessaan miehen. Kömpelö ulkomuoto ei hämännyt häntä. Mies pystyi halutessaan liikkumaan yllättävän vikkelästi ja käytti taitavasti asetta kuin asetta eikä mies nähtävästi ollut tarpeeksi oluen turruttama taitojen heikentämiseksi. Tämä ei kuitenkaan ollut suurin huoli. Näiden likaisten kasvojen seassa saattoi hyvinkin olla mukana joku, jolla olisi kalavelkoja Xialle maksettavana ja he tietävät, että hänen jälkeensä ei tule ketään kostamaan. Pelissä oli kuitenkin paljon suuremmat panokset kuin hänen henkensä. Hän oli vannonut valan. Valan, joka sitoi häntä kuolemaan asti tai kunnes tehtävä olisi täytetty. Tämä mies oli viimeinkin ensimmäinen ratkaiseva askel kohti loppua.

Muukalainen seurasi tarkkaavaisesti naisen ja miehen sanatonta keskustelua. Kyse oli enemmästä kuin varastetusta hevosesta tai poltetusta kodista. Paljon enemmästä. ”Missä hän on?” nainen kysyi jäätävästi. ”Ja sitähän en huoran penikalle kerro” mies vastasi hymyillen pikaisen naurun remakan täyttäessä ilman. ”Hyvä on. Tehdään tämä sitten kivuliaasti.” Jälleen vihellyksiä ja kannustushuutoja, kuitenkin aika ja ilma tuntuivat pysähtyneen näiden kahden välillä heidän pälyillessä toisiaan.

Mies hyökkäsi. Hän oli tempaissut nuttunsa alta lyhyenlännän sapelinsa ja syöksyi kohti naista. Aseiden kalahtaessa yhteen, mies aavisti, että tämä olisi hänen viimeinen taistonsa. Hetken kamppailtuaan mies kaatui maahan pidellen verta syöksevää kurkkuaan. Hän oli kuollut ennen kuin edes osui maahan. Pistos sydämeen varmisti asian. Nainen seisoi samalla paikalla samassa asennossa. Vain miekasta valuva veri paljasti hänen liikkuneen. Nauru täytti taas huoneen ja ilmipiiri oli muuttunut leppoisaksi. Vasta pyylevältä mieheltä lempeä saanut huora kävi onkimassa rahanyssäkän viimeksi käyttäneen oikeudella ja marssi pussia kilisyttäen kohti tiskiä tilaamaan uutta mielennostattajaa. Hänelle olisi töitä aamuun asti. Muut haluaisivat maistaa kuolleen miehen maun hänen huuliltaan.

Xialla oli onnea. Paikalla ei ollut muita hänelle kaunaa kantavia ja voittokin tuli yllättävän helposti. Silti häntä harmitti vietävästi. Olisi pitänyt malttaa mielensä ja onkia mieheltä muutamia tärkeitä tiedonmurusia. Nyt se oli kuitenkin myöhäistä. ”Todella typerästi tehty” Xia manasi mielessään ja oli vihainen itselleen. Pitkä matka oli vaatinut veronsa ja nyt tarvitsi vielä löytää suojaisa paikka lepäämiseen. Hän voisi palata takaisin lammen rantaan, mutta siinä oli vaaransa. Xia kaivoit taskustaan nuhjuisen suikaleen punaista kangasta, pyyhkäisi miekasta veret siihen ja pudotti kankaan ruumiin päälle. Mennessään ulos hän heitti majatalon pitäjälle ylimääräisen kolikon, jotta tämä siivoaisi sotkun hänen puolestaan. Molemmat olivat kauppaan tyytyväisiä.

Muukalainen näki ikkunasta kuinka naisen hahmo meni ison hevosen luokse. Matkallaan tämä potkaisi kiukkuisesti maassa ollutta kiven murikkaa. Mitähän se nyt kiukuttelee, kun onnistui haluamassaan? Todella mielenkiintoinen tapaus. Mies päätti kaivaa naisesta hieman tietoja. Niitä voisi tarvita myöhemmin hänen omassa tehtävässään. Alex etsi katseellaan sopivan uhrin ja nähdessään nuokkuvan miehen hän päätti mennä haastattelemaan tätä. Sama mies, joka oli osoittanut kuolleelle naisen.

”Kuka tuo nainen oli?” Mies nosti nukkavierun lakkinsa lippaa ja katsahti tylsistyneenä puhuttelijaan. Alex kaivoi taskustaan kolikon ja ojensi hakemansa kolpakon miehelle istuutuessaan miehen seuraksi. Kulkuri mulkaisi epäilevänä sekä kolikkoa ja kolpakkoa, punnitsi hetken asiaa mielessään ja vastasi ”Ei sillä ole oikeaa nimeä.” Hetken hiljaisuuden jälkeen mies jatkoi ”Jos et usko, kysy keneltä vain. Kukaan ei tiedä.” viitaten laiskasti muita paikallaolijoita. Alex ei luovuttanut ”Mikä hän on?”
”Druidien lapsi.”
”Druidit ovat pelkkä legenda. Sen tietää kaikki…”
”Kuolema kulkee hänessä” mies keskeytti.
”Sehän nyt on ilmiselvää” Alex vastasi ja vilkaisi pois raahattavaa ruumista.
”Ei” mies kielsi jyrkästi. ”Kuolema kulkee hänessä. Ei miekassa, jota hän kantaa.”
”Kuinka tunnistit naisen?” Alex jatkoi itsepintaisesti, vaikka tiesi, ettei saisi enää paljoakaan tietoja irti. ”Tatuointi” mies vastasi ja piirteli oikealla kädellä kiemuraisen kuvion vasemman käden selkään. ”Tribal...” hetken hiljaisuus ”…kuvion mukaan. Muuta nimeä ei ole.”
Tietäen kyselemisen jatkamisen turhaksi Alex nousi ja meni ulos tavernasta. Nyt oli tehtävä päätös jatkaa matkaa tai lähteä naisen perään. Ehkä hän ei edes löytäisi naista, mutta hänellä olisi käyttöä tälle. Hetken pohdittuaan mies päätti myöhästymisen uhallakin etsiä naista jonkin aikaa. Tästä olisi suuri apu Shenfussa, jos hän saisi naisen palkattua apurikseen. Alex nousi raudikkonsa selkään ja laukkasi samaan suuntaan, jonne nainen oli lähtenyt.

Syrjäisen lammen rannalla Xia istui nuotion ääressä ja tarkasteli pitkää siistiä viiltoa vasemmassa kyynärvarressaan. Gordo oli nähtävästi päästänyt taitonsa ruostumaan viimeisen vuoden aikana. Hänen aiheuttamansa haava paranisi melko nopeasti, koska se ei ulottunut syvälle. Sidottuaan vammansa Xia istuutui nuotion ääreen jalat ristissä, kädet polvien päällä ja aloitti laulun. Hän lauloi kaunista melodiaa kuolleella kielellä äänen noustessa savun mukana taivaisiin kohti tähtiä, kohti hänen sydäntään. Laulun jälkeen Xia painautui aluskasvillisuuden joukkoon levitetyn viittansa päälle ja nukahti välittömästi uupumuksesta.

Alex luuli jo kadottaneensa naisen metsän siimekseen. Jälkiä oli ollut hyvin vaikea seurata tähän asti. Nainen oli taitava. Äkkiä hän oli kuulevinaan tuulen lomasta aavistuksen jostain muusta äänestä. Hän lähti äänen suuntaan, mutta se loppui. Harmistuneena hän pälyili ympärilleen, kunnes äkkiä huomasi pienen valon häivähdyksen puiden lomasta. Nuotio! Hän oli löytänyt naisen! Bisneksien hierominen sai kuitenkin odottaa aamuun. Mies laittoi leirin pystyyn riittävän etäälle naisen leiristä varmistaakseen, ettei nainen huomaisi hänen seuraavan tätä.

Seuraava osa on mielestäni paikoin vähän töksähtelevä ja kaipaisinkin korjausehdotuksia siihen. Kaikenlainen kritiikki ja arvostelu ovat myös erittäin tervetulleita.

-------

Xia havahtui hiljalleen sikeästä unesta sieraimiin kantautuvan ruuan tuoksun havahduttaessa häntä tajunnan aste kerrallaan. Jossain unen ja todellisuuden rajamailla hän luuli olevansa jälleen kotona. Hätkähtäen hän kuitenkin palasi nykyhetkeen. Joku oli aivan liian lähellä!

Alex siirsi huomionsa muhivasta teeripaistista ja paahtuvista kaloista salamannopeasti pystyyn pongahtaneeseen naiseen, joka jo osoitteli häntä sapelillaan jäinen ilme kasvoillaan. ”Rauha maassa, typykkä. Istuhan alas niin jutellaan.” Alex lausahti ojennellen kypsynyttä kalaa naista kohti. Kovin oli neito itsensä piippuun ajanut, kun vasta nyt heräsi.

Miehellä näytti olevan tärkeämpääkin asiaa kuin vain ohikulkijan kanssa kaupustelu ateriasta päätellen, Xia tuumi ja asettui miestä vastapäätä. Naisen istuessa nuotion ääressä hiljaisena ja miestä tuijottaen Alex ymmärsi sen olevan kehotus esittää asiansa.
”Näin sinut eilen Käen pesässä.”
”Tiedän.”
”Osaat käyttää asettasi.”
”Tiedän.”
”Tribal… Sehän on nimesi?”
”Ei, mutta voit kutsua minua niin.”
”Hyvä on. Minulla olisi sinulle tarjous. Tarvitsen sinut turvaamaan selustani Shenfussa ja mahdollisesti jatkossakin. Palkaksi tarjoan sata renmiä kahdesta viikosta.”
”Mitä on luvassa?”
”Voi olla ettei mitään tai sitten paljonkin.”
”150 renmiä.”
”Liian paljon. Saat 120. Ota tai jätä.”
”Hyvä on, mutta sillä ehdolla, että saan hoidella Shenfussa myös omia asioitani enkä toimia vain lapsenvahtinasi.”
Alex hymähti naisen vastaukselle. ”Hyvä on.”
”Nimesi?” Xia kysyi.
”Alex. Miksi et ottanut rahoja mieheltä, vaan annoit huoran viedä rahat?”
”Asialla ei ole mitään tekemistä rahan kanssa.” Alex huomasi naisen katseesta liian utelemisen turhaksi.
Maukkaan ja vähäpuheisen aterian jälkeen he laittoivat hevoset valmiiksi ja lähtivät matkaan.


Shenfu

He saapuivat porvariston suosimaan asiointi- ja huvittelukeskukseen Shenfuun kolmannen päivän iltana. Shenfu oli suuri kaupunki täynnä käsityöläisiä, kauppiaita ja seppiä. Se oli niitä harvoja valollaan opastavia tähtiä keskellä pimeyttä, mutta jalokivelläkin on särönsä. Tämän jalokiven säröt muodostuivat kaupungin laidoilla elävistä köyhistä, sairaista sekä kaupungista karkotetuista, joille kaupunki oli joskus ollut portti taivaaseen, mutta portti oli suljettu heidän neniensä edestä. Heidän epäonniselle asemalleen ei väsyneiltä matkalaisilta herunut myötätuntoa, vaan suurin murhe oli majatalon löytäminen mahdollisimman nopeasti.

Seuraavana päivänä ennen Alexin liiketuttavan tapaamista oli Xia tehnyt viime hetken katoamistempun, ja Alex odotteli naista jo suivaantuneena viivyttelystä. Tältä tapaamiselta ei todellakaan tulisi myöhästyä. Juuri kun mies oli toivottavansa matkaseuralaisensa helvetin syövereihin, nainen saapui tyytyväisenä hymyillen majatalon edustalle. Alexin kiukkuinen vuodatus sai naisen vain myhäilemään entistä tyytyväisemmän oloisena heidän ratsastaessaan kohti tapaamispaikkaa.

Tapaamispaikka oli eräs loistelias rakennus rikkaiden asuttaman kadun varrella. Taloa ympäröi korkea pensasaita, joka esti ulkopuolisia näkemästä kartanon harvinaisen isoa piha-aluetta. Riippakoivujen reunustama tie johti kohti talon suurta julkisivua, jota koristi pääovea kehystävä pylväikkö. Kaunis muratti kohosi hyvin hoidetusta kukkapenkistä seinää pitkin kohti korkealla siintävää kattoa. Tätä oli yltäkylläisyys, Xia ajatteli heidän seuratessaan punapukuista palvelijaa leveää ja koristeellista portaikkoa, jonka yläpäässä heidät ohjattiin valtavaan huoneeseen. He olivat sittenkin ehtineet ajoissa, koska huoneessa ei ollut ketään heitä odottamassa ja Xialla oli aikaa katsella ympärilleen. Huone oli kodikas pehmeine mattoineen ja kookkaine huonekaluineen. Parvekkeelle johtavat ovet olivat auki, jolloin tuuli pääsi heiluttamaan pehmeän punaisena hohtavia silkkiverhoja. Punainen näytti olevan omistajan lempiväri. Alex istuutui raskaspuiseen tuoliin tammisen ruokailupöydän ääreen ja katseli Xian touhuja tämän pistäessä tarkkaavaisesti merkille kaiken. Varsin epäviralliseen tapaamishuoneeseen kuului myös kirjahylly, jonka sisällön Xia analysoi katseellaan. Hänen katseensa pysähtyi erääseen opukseen. Nainen nappasi kirjan hyllystä ja selaili sitä. Kuullessaan jonkun lähestyvän Xia sujautti teoksen paikalleen ja istuutui pöydän ääreen ennen kuin isäntä kerkesi jykevistä ovista sisään.

Dumas oli keski-ikää lähestyvä komea mies, jonka varsin voimakas vartalo tuli edustavasti esiin kevyesti vartaloa myötäilevien vaatteiden alta. Miehekkäitä kasvoja reunustivat vaaleat lievästi lainehtivat hiukset, jotka ulottuivat juuri korvalehden alapuolelle, ylhäisten miesten suosima tapa. Tummista silmistä loisti älykkyys ja jokin muu vaikeasti määriteltävä pilke. Miehen olkapäällä istunut haukka nousi lentoon ja kevein siiveniskuin se vaihtoi paikkaansa omistajansa olkapäältä sille varatulle orrelle. Isännän istuutui paikalleen viiden palvelijan kattaessa pöydän ateriaa varten kiitettävällä tehokkuudella. Palvelijoiden poistuttua Darto katsahti ensin Xiaan ja kääntyi arvionsa tehtyään Alexin puoleen: ”Kuka on viehättävä seuralaisesi ja mihin olet jättänyt kumppanisi?” ”Darto on Magarissa selvittämässä erästä perheasiaa. Hän tulee tänne perässä mahdollisimman pian, ehkä jo kahdessa viikossa. Tribal…” Alex jatkoi nyökäten päällään naista kohti ”… toimii tämän ajan Darton sijaisena.”
”Onko hän riittävän taitava.”
”Melkein Darton veroinen.”
”Hyvä, se riittää. Nauttikaamme ensin ateriasta ja siirtykäämme sen jälkeen keskustelemaan liikeasioista.”

Tälläkään kertaa Alexilla ei ollut varmuutta, mitä kyseiset liikeasiat tulisivat sisältämään, mutta Dumas oli antanut ymmärtää, että nyt olisi suoritettavana tärkein tähänastisista tehtävistä ja Darton poissaolo oli ollut silminnähtävä harmi työnantajalle. Yleensä Alex ja Darto olivat Dumasin käskystä hoidelleet miehen tieltä kilpailevia kauppiaita tai liian äänekkäitä uskonmiehiä, mutta mahtuipa joukkoon muutama miehen himoitseman naisen aviomieskin. Ei kovin kunnioitettava tapa ansaita leipäänsä. Näistä naisista Dumas sai luvan hankkiutua itse eroon, sillä puolustuskyvyttömien naisten murhaaminen heihin kyllästyneen miehen käskystä ei ollut kaverusten mieleen. Tietenkään Dumas ei kaikkia naisiaan tapattanut, vain hankalat sellaiset eli nämä tyttöparat, jotka olivat erehdyksessä saaneet vihiä miehen valonaroista vehkeilyistä. Alex lopetti pohdintansa ja päätti hyökätä lautasellaan olevan herkullisen näköisen aterian kimppuun. Hänen poimiessaan lautaseltaan herkullisen näköisen lihanpalan ja juuri ennen kuin hän kerkesi saada makupalan suuhunsa, hänen silmiensä edestä välähti veitsi, joka sinkautti lihanpalan suoraan koristeelliselle matolle.

Syyllinen oli Xia, joka nousi tuoliltaan hakemaan lattiaan pystyyn jääneen veitsensä. Miesten yrittäessä vihaisesti tiedustella syytä moiseen käytökseen, Xia vain murahti. Hän poimi veitsen kärjellä lihanpalan lattialta ja marssi suoraan haukan luokse. Nälkäinen haukka nappasi mureasta lihasta osan ja hotkaisi sen saman tien. Xia antoi loputkin lihat haukalle. ”Mitä pirua sinä oikein teet?” Alex ärisi. ”Hiljaa!” Xia karjahti ja kääntyi osoittamaan Dumasia ”Tämä herra aikoi myrkyttää sinut.” ”Naurettavaa!” Alex tuhahti, mutta katsahti Dumasiin kysyvästi. Aterian isäntä istui tuolillaan kädet pöydällä kasvoillaan synkkä ilme. Kaikkien huomio kohdistui äänen suuntaan, joka syntyi, kun kuollut haukka tipahti maahan.

Alex oli raivoissaan ”Mitä helvettiä tämä on oikein olevinaan?!” Dumas vastasi rauhallisesti hymyillen ”Muistatkos yhteisen tuttavamme Kiaran? Hän oli valmis antamaan suuren korvauksen siitä, että päästäisin sinut päiviltä.”
”Se verenhimoinen narttu!”
”Kyseinen verenhimoinen narttu sattuu olemaan morsiameni nykyään ja sinusta eroon hankkiutuminen tulee olemaan suuri iloni. Olisit pitänyt näppisi irti hänestä!”
Tässä vaiheessa Alex oli jo valmiina hyökkäämään entisen työnantajansa kimppuun, mutta Dumasin vartioiden saapuminen ryminällä huoneeseen keskeyttivät yrityksen. Xia nappasi Alexia käsivarresta kiinni ja huusi ”Nyt mennään!”. He juoksivat parvekkeelle ja hyppäsivät sieltä alhaalla odottavaan pensaaseen. Vartijat olivat toipuneet äkillisen paon aiheuttamasta hölmistyksestä ja ryntäsivät pakenijoiden perään.

Tiaga-vuorella

He olivat onnistuneet pakenemaan Dumasin vartijoita melkoisen ikävin seurauksin. Heidän kiitäessä karkuun pitkin katuja oli Alexin raudikko, Gere, kolhinut jalkansa tiellä lojuneeseen raskaaseen puulaatikkoon. Vakavampi vahinko olisi onnistuttu välttämään normaalitilanteessa, mutta paon välttämättömyys oli rasittanut hevosen vasenta etujalkaa kolhimisen jälkeen niin pahoin, että se ontui sitä vieläkin, vaikka paosta oli jo viikko. Lisää päänvaivaa muodostui Alexin reiteen osunut nuoli. Haava oli parannettavissa, mutta nuoli oli sisältänyt myrkkyä, joka oli päässyt tekemään tuhojaan miehen elimistössä. Alex oli tietoinen Dumasin viehtymyksestä myrkkyihin ja hän oli kiskaissut nuolen jalastaan saman tien, vaikka verenvuoto näin kasvoikin. Xia oli säästynyt pelkillä mustelmilla ja lievällä kolhulla olkapäähän. Zalem ei ollut yhtä onnekas kuin Xia, se oli saanut lingosta terävän kiven voimalla lautasilleen, josta nyt paistoi lapsen kämmenen kokoinen karvaton alue, jota peitti rupi.

He olivat onnistuneet eksyttämään heitä seuranneet vartijat Zongue nimiseen solaan sillä seurauksella, että kun he vihdoin pääsivät turvaan Tiaga-vuoren rinteille, oli Alexin tajunnantila jo todella heikko myrkyn vaikutuksesta ja mies oli melkein pudonnut hevosensa selästä. Xia oli tehnyt kaikkensa pelastaakseen miehen hengen keräten parantavia kasveja, tehden lääkekääreitä haavaan ja metsästäen ruokaa. Kova työ palkittiin ja Alex alkoi tointua hiljalleen ja Xia sai helpotuksekseen huomata miehen jäävän henkiin. Huolet eivät kuitenkaan tähän loppuneet, vielä olisi päästävä varoittamaan Shenfuun matkalla olevaa Dartoa Dumasin aikeista, jotta hän ei ratsastaisi suoraan surman suuhun.

Välikohtauksesta oli kulunut kymmenen päivää ja aurinko alkoi painua mailleen. Xia oli kerännyt polttopuita varastoon ison kasan ja nyt nuotio loi lämpöään ja valoaan pimenevään iltaan. Hän oli onnistunut pyytämään muutaman kyyhkysen ja saanut katiskallaan kalaakin ilta-ateriaa varten. Kypsentäessään ateriaa nainen tarkkaili Alexia ja arvioi tämän kuntoa. Mies oli edelleen heikko vahvan myrkyn jäljiltä eikä kyennyt liikkumaan paljoa, mutta hän oli huomattavasti paremman näköinen kuin aikaisemmin ja näytti voimistuvan päivä päivältä.
”Huomenna kerään lisää puita nuotiota varten, lääkekasveja haavaasi ja syötävää. Lähden Shenfuun ehkä jo huomenna tai ylihuomenna.”
”Se on liian vaarallista. Dumas etsii meitä.”
”Tiedän, mutta jonkun on varoitettava ystävääsi. Sinä et voi sitä vielä tehdä ja pian voi olla myöhäistä ellei ole jo.”
”Et voi jäädä Shenfuun odottamaan Dartoa.”
”Totta. Onko Shenfuussa ketään, johon voit luottaa täysin?”
Alex mietti hetken. ”On. Bache ja Daria, muuan vanha pariskunta.” Alex kertoi Xialle, kuinka heidät tavoittaa.
”Entä jos Darto marssii muina miehinä kaupungin porteista sisälle keskellä päivää? Dumasin miehet tekevät hänestä seulan.”
”Pitää luottaa, että Dartolla on älliä pitää matalaa profiilia tullessaan yksin kaupunkiin.”
Xia istui hetken hiljaa ja tuijotti liekkeihin. ”Kuka on Kiara?”
”Läpimätä narttu!” Alex sihahti. Katsahtaessaan Xiaan hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että naisen tulisi tietää asiasta tarkemmin, koska nainen oli tahtomattaan sotkeutunut yhä syvemmälle Alexin ongelmiin. Kiarasta puhuminen sai Alexin voimaan pahoin, mutta silti hän aloitti tarinan.

Alex tapasi Kiaran kaksi vuotta sitten Dumasin kotona. Nainen oli ja on edelleenkin satumaisen kaunis muodokkaine vartaloineen, harvinaisen puhtaanvaaleine hiuksineen ja syvänsinisine silmineen, jumalatar ihmisen hahmossa, tai niin Alex oli luullut. Kiara oli kietonut Alexin pauloihinsa nopeasti ja tiukasti. Heidän suhteensa oli edennyt myrskyisästi ja Alex oli äkkiä huomannut olevansa täysin naisen vallassa. Suhde oli päätetty pitää salassa Kiaran ehdottomasta vaatimuksesta. Sattuipa kuitenkin eräänä iltana, että Alexin ollessa vierailulla Bachen ja Darian luona, oli puhjennut uskomaton myrsky täysin arvaamattomasti. Bache oli tarjonnut Alexille yösijaan ja mies oli ottanut sen vastaan. Iltaa istuessaan ja vanhan ystävänsä kanssa viiniä maistellessaan Alex oli intoutunut Kiaran tahtoa vastoin puhumaan heidän suhteestaan Bachelle. Alex oli kuvaillut tulista rakkautta ja kuvankaunista neitoa Bachen kuunnellessa tyytyväisenä vieressä. ”Vai on kulkuri löytänyt kaunottarensa” oli vanha mies tuuminut virnistellen. Humalan nostama ilomielisyys ja luottamus kuulijaan oli saanut Alexin toteamaan ”Kiara on oikea jumalatar!” Vanhan miehen hyväntahtoinen ilme vaihtui silmänräpäyksessä, mutta Alex ei sitä huomannut. ”Kuka Kiara? Thartagonin Kiarako?” ”No, hän tietysti! Maan päällä ei ole toista niin jumalaista naista!” Alex ilakoi. Humalastaan huolimatta nuori mies huomasi ystävänsä muutoksen ja vakavoitui.
”Miten niin? Mitä sitten?”
Vanhus mietti tovin ennen kuin vastasi Alexille.”Se nainen on paholainen.”
Normaalisti Alex antaisi isän kädestä sellaiselle, joka tohtisi hänen rakkauttaan näin soimata, mutta tilanne oli nyt eri. Bache puhui vähän, mutta silloin kuin mies aukaisi harmaan parran peittämän suunsa, sitä oli syytä kuunnella.
”Olet poikaseni joutunut pahaan ansaan. Se nainen käyttää sinua vain syöttinä. Se laskelmoiva vihtahäntä piiloutuneena näennäiseen jumalattareen käyttää miehiä miten lystää ja yleensä näille nuorille miehille ei käy hyvin.” Bache soljutti sanoja rauhallisesti hapsuisen parran liikehtiessä vetäen samalla paljon puhuva liike etusormella kaulan poikki.
”Ei ole monen tiedossa, että Thartagonin leskirouvan tytär onkin Bhartolon äpärätytär eikä rouvan aviomiehen siittämä lapsi. Ne, jotka tietävät, vaiennetaan Bhartolonin toimesta.”
”Miten tiedät tämän.”
”Daria sattui olemaan pyykkärinä talossa tapahtumahetkellä ja näki kaiken.”
”Miten se on muka niin varmaa, ettei Elgo ole siittänyt lasta?” Alex yritti, vaikka tiesi sen turhaksi. Bache puhui tällaisista asioista vain kun oli täysin varma.
”Elgo menetti kykynsä siittää lapsia onnettomuudessa, joka myöhemmin vei häneltä hengen. Daria kuuli samalla tämän tiedon. Muut talossa eivät sitä tiedä, vaan luulivat Elgon saattaneen vaimonsa raskaaksi ennen kuolemaansa. Peliä talonemännän ja Bhartolon kanssa oli jatkunut Elgon onnettomuudesta lähtien, mutta se loppui Elgon kuoltua. Riski jäädä kiinni alkoi kasvaa liian suureksi ja Bhartolon vaimo alkoi epäillä miestään vieraissa juoksemisesta. Kiara on tietoinen oikeasta isästään ja on tälle erittäin katkera.”
”Silloinhan… silloinhan Kiara on Ghargon sisar ja…” Alex ei saanut enää sanaa suustaan.
”Aivan. Kiara on tämän alueen suurimman kauppaneuvoston vaikutusvaltaisimman miehen tunnustamaton sisar. Kiara on älykäs ja sairaalloisen vallanhimoinen. Miksi tyytyä murusiin, kun voi hallita koko läntisen alueen kauppaa? Tällä neuvostolla ja varsinkin Ghargolla on suhteita myös papistoon, lahjuksia ja muuta, mutta todellista alamaan kauppaa hallitsee kuitenkin Kiara. Jos Kiara onnistuu syrjäyttämään Ghargon, hän saa käsiinsä läntisen alueen mahtavimmat vallan avaimet. Ghargolla taas ei ole toiveita hankkiutui Kiarasta eroon. Tyttö on liian terävä-älyinen veljelleen. Tuskin Ghargo on edes tietoinen sisarestaan saati tämän vallankaappaussuunnitelmista. Saadakseen veljensä ulos kuvioista, Kiara tarvitsee sinut.”
”Miten niin?”
”Tappamaan Ghargon, tietenkin. Olet yhdessä Darton kanssa alanne parhaimmistoa.”
Enää Alex ei jaksanut edes hämmästellä, miten Bache oli tietoinen kaverusten hämäristä puuhista, vaikka hän ei ollut niistä koskaan partasuulle kertonut.
”Minuthan saa palkattua rahalla ja Darton myös!”
”Olisitteko todella lähteneet yrittämään? Epäilen. Darto ehkä, mutta sinä olisit ollut vastaan. Kiara tarvitsee tehtävään teitä molempia ja hänen oli löydettävä keino pääsi kääntämiseen, mikä on varsin lähellä onnistua. Ghargon voisitte onnistua tappamaan, mutta jos ei muuten, niin Kiara olisi järjestänyt siten, että ette enää hengissä palaisi. Tätä nuorta naista tulee pelätä. Et uskokaan millaisia vallannaruja hänellä on siroissa kätösissään, Kiaralla on selustaansa turvaamassa jopa Xeonin rosvojoukko. Älä kysy, miten hän on sen tehnyt, en todellakaan tiedä.”
Alex oli kuin puulla päähän lyöty.
”Tietääkö Dumas?”
”Tuskin. Vaikka mies on älykäs, hän on sokea kuin lepakko Kiaran suhteen. Kiara on ainut, joka on sulattanut sen miehen kivisydämen.”

Alex nousi kuin huumattuna hiomattoman pöydän äärestä ja pysähtyi tuijottamaan pienen asunnon olohuonetta täyttävää takkaa, jonka pesässä puut paukahtelivat tulen niellessä niitä. Hän horjui hieman. Hänen rakastamansa nainen oli petturi, valehtelija ja millaisissa mittasuhteissa! Hetken ajan Alexin mielessä kävi käydä sanalliseen taistoon vanhuksen kanssa ja käänsi uhmakkaasti päänsä vanhusta kohti. Bachea katsoessaan hänen uhmansa laski ja koko hänen kehonsa tuntui lysähtävän kasaan kuin maailman paino olisi laskettu varoittamatta hänen niskaansa. Vanhus ei valehdellut, Alex tiesi sen. Tämän harmaahapsisen ja vanhuuden merkkien täyttämien kasvojen takana toimivat vielä aivot ällistyttävällä kirkkaudella. Alex katsahti vanhusta silmiin ja huomasi niissä myötätuntoa, silmät olivat jopa hieman kostuneet vanhuksen katsellessa nuoren miehen sisäistä taistoa ja tämän sanatonta tuskaa. Alex nappasi viittansa harteilleen ja lähti harhailemaan yön pimeyteen sateen piiskatessa häntä. Jossain alitajunnassa piipitti ääni, joka onnitteli, että Alex ei ollut kertonut Kiaralle mitään vanhuksesta ja tästä tapaamisesta. Vanhus ja hänen vaimonsa olisivat turvassa.

Xia oli kuunnellut Alexia keskittyneesti koko tarinan ajan. Alexin lopettaessa kertomuksensa Xia mietti uusia tietoja ja niiden vaikutusta. ”Tämä muuttaakin asiaa.” Xia totesi.
”Miten?”
”120 renmiä ei riitä. Haluan 150.”
Alex ei voinut olla nauramatta Xian hymyillessä ilkikurisesti.
”Sovittu!”

Xialla kesti kauan kasata Alexille kaikki välttämätön valmiiksi, vaikka hän oli aloittanut jo parina edeltävänä päivänä. Hän ei ollut täysin varma, kuinka kauan Shenfuussa kestäisi, joten vielä liikuntarajoitteiselle ja heikolle Alexille oli saatava varmuuden vuoksi kaikki tarpeellinen leiripaikan läheisyyteen. Huhkittuaan aamuvarhaisesta alkaen Xia oli valmiina lähtöön keskipäivän tienoilla. Ennen lähtöään hän kuitenkin valmisti Alexille vielä välttävän lingon. Miehen olisi hyvin vaikea puolustautua pelkällä miekallaan. Kun kaikki oli valmista ja tarkastettu, Xia nousi Zalemin selkään ja ratsasti tiehensä.

Kolmannen päivän iltana Alex alkoi olla jo huolissaan naisen viipymisestä. Vaikka hän oli voimistunut huomattavasti näiden kolmen päivän aikana, hän oli vielä liian heikko lähteäkseen etsimään naista ja hän tiesi sen. Pahimmassa tapauksessa he vain kulkisivat ristiin ja eksyisivät lopullisesti. Naisen keräämät varastot olivat yltäkylläiset ja voimien palaessa Alex rupesi pohtimaan muuan kummallisuuksia. Kuinka nainen tiesi, että Dumas aikoi myrkyttää heidät ja kuinka tämä osasi valmistaa kaikki rohdot? Jokainen kulkija osaa valmistaa tietyt perusrohdot, mutta naisen tietämys oli huomattavasti laajempi kuin mies oli odottanut, parempi kuin kenenkään muun miehen tunteman. Kuka tämä nainen edes loppujen lopuksi oli?

Xia saapui seuraavana aamuna erittäin tyytyväisen oloisena. Miehen tiedustellessa syytä nainen kaivoi kaapunsa sisältä mustakantisen kirjan. Sama teos, jota nainen oli selaillut Dumasin kartanossa.
”Kuinka sinä tuon sait?” Alex hämmästeli.
”Varastin tietenkin.” Nainen totesi iloisesti.
”Oletko päästäsi vialla?! Mitä sinä sillä teet? Osaatko edes lukea? Vaarantaa nyt henkensä yhden koinsyömän kirjan takia!”
”Olen. Luen. Osaan. Ei tämä ole koinsyömä.” Nainen vastaili nauraen. Hän nakkasi opuksen Alexille. ”Osaatkos sinä lukea sitä?”
Alex osasi kyllä lukea, mutta ei kovin hyvin. Se vähäinen taitokaan ei auttanut, koska kirja oli kieltä, jota mies ei ymmärtänyt, joten hän tyytyi vain kääntelemään kirjaa käsissään ja heitti sen lopulta takaisin naiselle.
”Mitä ihmeen kieltä se tämä on?”
”Minun kieltäni.” Nainen vastasi edelleen hymyillen ja paineli samassa kirjoineen läheiselle kalliotasanteelle ja alkoi lukea.
Alex tyytyi vain pyörittelemään päätään. ”Naiset! Omituisia otuksia” hän puhisi ja ryhtyi valmistamaan aamiaista.

Xia oli löytänyt pariskunnan ja jättänyt viestin Dartolle. Bache oli rauhoitellut Xiaa ja todennut Darton pitävän varansa aina tällaisissa tilanteissa, kun liikkui yksin. Nyt Xia ja Alex pystyivät vain odottamaan ja toivomaan, että Darto ilmestyisi.

Xian palaamisesta oli kulunut neljä päivää ja Alex oli jälleen lähes entisissä voimissaan. Hän halusi lähteä metsälle Xian puolesta pyydystämään ilta-ateriaa. Xia myöntyi tarjoukseen mielellään. Hänellä olisi käyttöä tuolle ajalle. Nainen oli löytänyt metsästysretkillään lähteen. Hän lähtisi uimaan.

Darto katseli valkoisen hevosensa selästä alempana maastossa siintävää näkyä. Nuori nainen riisuutui kehoaan peittävistä vaatteista hänen silmiensä alla. Naisen kiskoessa ohutkankaista puseroa päänsä ylitse mies näki naisen vasemmassa kädessä tatuoinnin, joka näytti ensin olevan vain kämmenselässä, mutta se kiertyikin ranteen alta uudestaan käden päälle ja jatkui mustina koukeroisina kuvioina kohti olkapäätä, jonne se loppui. Nainen ei huomannut miehen tarkkailevan häntä, vaikka oli kasvot suoraan mieheen päin. Kovin on ajatuksissaan, Darto tuumi. Puseron alla naisella oli tummanvihreä hihaton paita. Neidon riisuessa pitkiä housujaan jalastaan Darto hahmotti samanlaista kiemuraista kuviota naisen oikeassa jalassa, joka lähti nilkasta ja jatkui ylös lantiolle asti. Darto käänsi päänsä ja aikoi jo lopettaa luvattoman tirkistelynsä ja etsiä ystävänsä, kun hän oli huomaavinaan naisessa jotain omituista. Nainen oli kuitenkin kerinnyt pulahtaa jo kirkkaaseen veteen ja säröilevä pinta hajotti hahmon muotoja. Darto päätti ottaa asiasta kerralla selvää, sitoi hevosensa suuren kivenjärkäleen taakse ja hiipi lähemmäksi lähdettä. Runsaan ja korkeakasvuisen kasvillisuuden ansiosta Darto onnistui hivuttautumaan aivan lähteen reunalle. Hän jäi aitiopaikalleen odottamaan, milloin nainen nousisi vedestä. Odotus palkittiin melko pian ja nainen ui syvän lähteen keskeltä kohti rantaa hitain ja rauhallisin vedoin. Naisen jalat ylsivät jo pohjaan ja hän nousi vedestä seisomaan veden yltäessä häntä vyötäisille. Darto ihasteli naisen solakkuutta sekä tämän pieniä pyöreitä rintoja. Tarkentaessaan katsettaan Darto huomasi naisen vartaloa koristavan muutkin kuin tatuoinnit. Naisen etupuolella oli lukuisia hentoja, tuskin näkyviä arpia, jotka risteilivät pitkin vartaloa. Tuorein näytti olevan vasemmassa kyynärvarressa, joka oli vielä viimeisillään parantumassa. Litteällä vatsalla meni poikittain muita isompi arpi lähtien oikealta kyljeltä rinnan korkeudelta ja jatkuen viistosti kohti alavatsaa. Mistähän nainen sen oli saanut? Laskevan auringonsäteet leikittelivät naisen kostealla iholla. Mies tunsi, kuinka hänen halunsa kasvoi kasvamistaan naista kohtaan. Äkkiä nainen käännähti ja suuntasi kasvonsa kohti aurinkoa. Darton suu loksahti auki hänen katsellessa naisen selkää. Selässä oli paksuja ja pitkiä punaisia arpia laskeutuen vasemmalta oikealla. Viiden arven päällä oli kaksi toiseen suuntaan poikittaista arpea. Näki selvästi, että niiden aiheuttaja oli porautunut lihaan syvälle. Naista oli ruoskittu!

--------------

Arvosteluja otetaan vastaan jokaisesta pätkästä ja niitä toivotaan kovasti. Lisäksi olisi kiva tietää, lukeeko tätä tarinaa kukaan, etten näe vain turhaa vaivaa laittaessani sitä tänne. Eli pyydän ilmoittamaan, jos haluatte jatkoa.

Xia nautti olostaan viileässä vedessä ja pulahti sukelluksiin vielä kerran ennen kuin lähtisi leiriä kohti. Noustessaan rannalle pukeutumaan hän todella nautti olostaan. Siitä oli kauan, kun hän oli viimeksi tuntenut olonsa näin hyväksi. Xian puikkelehtiessa puiden juurien ja kivien lomassa lähemmäksi leiriä hän kuuli naurua. Darto oli ilmeisesti tullut ja löytänyt Alexin. Xia kiiruhti askeleitaan, hän halusi nähdä tämän kyseisen herran mahdollisimman pian.

Miehet naureskelivat Alexin köyhälle saaliille, joka sekin oli peräisin Xian katiskasta. Säären haava ei mahdollistanut metsäneläinten perässä juoksemista ainakaan vielä. Miehillä tuntui olevan hauskaa. Heidän taas aloittaessa puhumisen, Xia jäi läheisen puunrungon taakse kuuntelemaan.
”Voitko kuvitella, Darto? Tämä nainen, jonka palkkasin sinua tuuraamaan, on hiipinyt Dumasin vartioiden täyttämään asuntoon varkaisiin. Tiedätkö, mitä hän varasti sieltä? Kirjan!” Alex kertoi naurun lomasta.
”Mitä?! Miten se on mahdollista? Ei mitään järkeä riskeerata henkeään tuolla lailla yhden kirjan takia! Ei se kirja voi olla sieltä! Mitä hän edes tekee sillä? Ei se voi olla moisen riskin arvoinen.”
”No, lukee tietysti, höynä! En tiedä, miten se on mahdollista, mutta kirja on varmasti sieltä, koska näin sen itse Dumasin asunnolla enkä ole koskaan ennen nähnyt samanlaista. Nainen on ilmiömäinen!”
Alex kuvasi lyhyesti tapahtumat Käen pesässä ja jatkoi ”Lisäksi hän melkein eksytti minut yrittäessäni seurata häntä ja se vaatii taitoa. Dumasin luona hän tiesi myrkytetystä ruuasta. Täällä hän on lääkinnyt minua Dumasin myrkkyjä vastaan. Olisin kuollut ilman hänen taitojaan. Miten ihmeessä hän voi tietää kaikki nämä asiat? Se on käsittämätöntä!”
Darto naureskeli ”Oletko aivan varma, että et liioittele? Harva nainen kykenee edes taistelemaan. Tiedän ainoastaan yhden naisen, joka pystyisi tekemään tuollaista. Kuulin tarinan hänestä pikkupoikana, mutta Andromeda on legenda, tarua, satua, soopaa, lasten nukutusturinoita…” Darto intoutui. Alex naureskeli Darton mukana tarulle, mutta äkkiä hänen kasvonsa jämähtivät liikkumattomiksi. Eräs muistikuva alkoi hiipiä esiin hänen alitajunnastaan.
Alex kysyi vakavana huvittuneelta ystävältään ”Muistatko, kun olimme kerran Shenfuun rähjäisimmässä majatalossa yötä ja nostelimme kolpakoita, jotka oli ostettu Dumasilta tienaamilla rahoilla?”
”Muistan. Kuinka niin?” Dartokin vakavoitui.
”Talon isäntähän kertoi meille tarinaa naisesta, joka on kuin sadun Andromeda. Me pidimme sitä vain vitsinä, kuitenkin mies väitti kivenkovaan, että tarina on totta. Mikä oli tarinan naisen nimi?”
”Muistan tarinan…Hmm… Erikoinen se nimi oli. Ei ollut oikea nimi. Tuli jostain kuviosta…” Darto mietti.
”Tribal.” Alex kuiskasi järkyttyneenä. Palaset alkoivat hiljalleen loksahtaa paikoilleen.
”Aivan! Niin olikin! Tribal Palkkionmetsästäjä!”

”Kutsuitteko?” Xia kysyi pehmeästi liukuen esiin puiden varjoista. Miehet katsahtivat toisiinsa ja viimeinkin he ymmärsivät.
”Aivan oikein. Olen pahin painajaisenne, palkkionmetsästäjä.” Xia virkkoi rauhallisesti ja hymyili valloittavasti. ”Palkkamurhaajat Alex ja Darto, urani parhaimmat saavutukset, kuin tarjottimella edessäni. Teistä maksettaisiin kova hinta.” Xia piti pienen tauon ”Alex, miltä tuntuu tulla vaarallisimman vihollisensa pelastamaksi?”
Darto oli jo hyökkäämässä naisen kimppuun, kun tämä korotti äkkiä äänensä ”Jos haluaisin rahaa teistä, miksi olisin pelastanut Alexin hengen?” Kysymys pysäytti jo miekkansa esiin vetäneen Darton. Mies laski aseensa ja äyskäisi naista kyräillen ”Kerropa se!”
”Rahalla ei ole mitään tekemistä niiden kanssa, joita ajan nyt takaa. Teistä kumpikaan ei kuulu heihin. Tarvitsin kuitenkin rahaa, joten otin Alexin pestin vastaan, olinhan itsekin matkalla Shenfuun.” Xia katsahti Alexiin ja sanoi nauraen ”Jälleen yksi hyvä syy, miksi olen ansainnut 150 renmiäni, halpa hinta palkkamurhaajalle saada palkkionmetsästäjä puolellensa.” Alexia alkoi naurattaa ja pian molemmat nauroivat kilpaa. Darto vilkuili hölmönä vuoroin ystäväänsä, jonka luokitteli jo täysin tärähtäneeksi ja vuoroin erittäin haluttavaa naista, joka oli paljastunut pahimmaksi riesaksi, mitä Dartolla pystyi omassa ammatissaan olla. Darto tyytyi vain pyörittelemään päätään. Häntä vaivasi naisen selän ruoskintajäljet, joista hän ei ollut kertonut mitään Alexille. Parempi ehkä ollakin kertomatta ainakin vielä, piti ensin onkia naisesta lisätietoja. Naisen ammatti selitti arvet, mutta ei ruoskintaa – vain rikollisia ruoskittiin. Nainen todellakin osasi herättää hämmennystä ympärillään, Darto ajatteli ja katseli, kuinka palkkionmetsästäjä ja hänen palkkamurhaajaystävänsä valmistivat sulassa sovussa iltapalaa kaloista sekä Darton mukanaan tuomasta riistasta.

Eräänä iltana Xia seurasi kirjansa lomasta, kuinka miehet harjoittelivat jälleen aseidensa käyttöä kalliotasanteella. Lähes pilvetön sininen taivas loi miehille kauniin kehyksen kumpuilevan maiseman siintäessä taustalla. Laskevan auringon säteet sädehtivät miekkojen peilikirkkaalla pinnalla niiden halkoessa ilmaa. Miehillä oli yllään vain housut ja voimakkaiden vartaloiden pinnalla kiilteli harjoittelun nostattama hiki. Miestenkin vartaloita koristivat taisteluiden tuomien merkkien lisäksi erilaiset tatuoidut suojelussymbolit, tosin tyyliltään erilaiset kuin Xialla. Nainen päätyi arvioimaan miesten ulkomuotoa. Molemmat olivat lihaksikkaita ja hyväkuntoisia. Alex oli kumppaniaan komeampi puhdasrakenteisemman ruumiinmuotonsa ansiosta. Silmille valahtavat vaaleat hiukset korostivat miehen erikoisen sinisiä silmiä ja tämän komeita kasvonpiirteitä. Darto oli hieman Alexia lyhyempi ja rakenteeltaan leveämpi sekä väriltään tummempi. Jos Alex olisi auringon jumala, olisi Darto pimeyden valtias, jonka synkkyyttä lisäsi jonkin taistelun runtelemat kasvot sekä vasemmasta korvasta puuttuva pala.

Heistä kumpikaan ei ollut tältä läntiseltä Gharmaleonin alueelta, joka oli koko Argemonin keskus. Darto oli selvästi kasvonpiirteidensä ja ruumiinrakenteensa perusteella itäiseltä Gharleonin alueelta, joka oli karun metsäerämaan maineen johdosta epäsuosiossa. Kuuluisa Xeonin rosvojoukkokin oli lähtöisin rohkeita ja voimakkaita miehiä tuottavasta Gharleonista. Xia oli ollut siellä ja erämaan kauneus oli ankaruudestaan huolimatta lumonnut hänet. Alex oli jo nimensä puolestakin järvien ja upottavien soiden tasaisesta Thorganista, joka sijaitsi pohjoisessa. Rajanvetoa alueiden välillä oli vaikea vetää ja se tehtiinkin maaston perusteella. Miehille Xia ei ollut kertonut miehille tulevansa eteläisestä Theheranista, vaan oli väittänyt olevansa Gharmaleonista. Theheran oli vaikeapääsyisen maaston takana eikä sinne matkanneet harvat uhkarohkeat metsämiehet koskaan palanneet. Syyn näihin katoamisiin Xia tiesi täsmälleen, mutta miesten ei sitä tarvinnut tietää. Antakoon huhujen tehdä tehtävänsä niin Theheran sai olla rauhassa. Xia lopetti pohdintansa siirtäessään kirjan syrjään, nousi kalliolta ja liittyi mukaan miesten harjoitukseen.

Muutaman päivän jälkeen Alex alkoi olla siinä kunnossa, että matkaa pystyttäisiin jatkamaan. Darto oli tehnyt päivittäinen tiedusteluretkiä Xian kanssa heidän selvittääkseen Dumasin miesten sijainnin. Olivat nähtävästi luovuttaneet, kun heitä ei näkynyt. Joskus parhain piilopaikka on silmien edessä ja karkulaisilla tilanne oli lähes sellainen. Toisinaan Xia huomasi Darton tarkkailevan häntä mietteliään näköisenä. Xia oli kuin ei olisi huomannutkaan ja väisteli Darton kysymyksiä tämän ruvetessa utelemaan liikoja. Mitä vähemmän miehet hänestä tietäisivät, sen parempi. Kuitenkin Xia epäili, että hänen on jossain vaiheessa kerrottava miehille jotain, jos näyttäisi siltä, että Xia tarvitsisi miesten apua. Hän ei ollut varma, kauanko hänen pestinsä miesten seurassa kestäisi. Tapahtumien seurauksena oli kuitenkin hyvin todennäköistä, että he muodostaisivat tästä eteenpäin kolmikon. Tämä oli Xialle sekä etu, että haitta. Etuna oli lisävahvuus, haittapuolena oli, että Xia ei tiennyt, miten tämä tulisi vaikuttamaan hänen tehtäväänsä.

Lähtöä edeltävänä päivänä oli pidetty palaveri, jossa päätettiin, että kolmikko kulkisi tästä eteenpäin yhdessä. Paikalleen ei voinut jäädä ja miesten vastustuksesta huolimatta Xia oli saanut heidät suuntaamaan kulkunsa kohti Ghasaa, vaikka se oli vain parin päivän ratsastuksen päässä Shenfuusta. Nainen oli itsepintaisesti kieltäytynyt kertomasta tarkkaa syytä, oli vain todennut, että heidän olisi välttämättä mentävä Ghasaan ja siitä koituisi miehillekin hyötyä.

Kolmikko oli onnistunut välttämään yhteenotot Dumasin miesten kanssa, vaikka muutamaan otteeseen oli yhteentörmäys ollut lähellä. He saapuivat pieneen työläiskylään, jonka väestö ansaitsi pääasiallisesti elantonsa seppinä, suutareina ja kengittäjinä. Kylä oli elinvoimainen ainoastaan taidoistaan kuuluisien seppien ansiosta, jotka toivat kylään matkalaisia. Jokainen miekan tarvitsija teetti laatutavaraa halutessaan aseensa täällä.

Ensimmäisenä kolmikko etsi käsiinsä Xian tunteman sepän. He antoivat tälle sekä omat että hevostensa varusteet huollettavaksi. Miesten vastustellessa kaikkien aseiden yhtäaikaista luovuttamista Xia tyytyi puikkelehtimaan verstaan ahjojen, alasimien ja ties minkä romun seassa kohti peräseinän sekavaa hyllykköä, josta aikansa tongittuaan löysi öljyllä kyllästetyn kangaskassin sekä kankaaseen käärityn pitkulaisen paketin. Kääreestä paljastui vanha, mutta melko hyväkuntoinen miekka, vahva ja hiottu puukeppi sekä keihäs. Kangaskassi olikin lokeroitu asekassi, josta Xia kaivoi miehille lingot, tikarit sekä muutaman heittotähden. Miesten ihmetellessä kätköä Xia tyytyi toteamaan hymyillen ”Kaikkeen pitää varautua”. Samalla Xia tilasi sepältä itselleen uuden athamena tunnetun kuunsirpin muotoisen kaksiteräisen veitsen, jonka sisäkaarteessa oli sahalaitainen kuvio. Miehet kohauttelivat olkiaan oudolle valinnalle. Xia oli ilmeisesti tässä pajassa arvostettu asiakas, koska seppä ja hänen kaksi nokista oppipoikaansa jättivät muut työt saman tien kesken ja aloittivat puuhastelun heidän välineidensä parissa. Ennen pajasta poistumista nainen veti sepän sivummalle ja supatti tämän kanssa jostain kiihkeästi. Tuokion jälkeen Xia kohotti huomionsa takaisin seuralaisiinsa, käski näiden etsiä taverna nimeltä Katkennut nuoli ja majoittua sinne, hänellä olisi asioita hoidettavana.

Darto katseli kuinka hänen ystävänsä pujotteli pöytien lomassa kantaen kolpakoita kurkkua kostuttamaan illallisen valmistumista odotellessa. Hän arvioi samalla heidän väliaikaista majapaikkaansa. Taverna oli pieni, mutta viihtyisä. Alakerrassa sijaitseva kapakka oli yllättävän kodikas takkansa ja jykevien pöytien ansiosta. Siistikin se oli, mikä oli melkoisen harvinaista. Yläkerrassa sijaitsevat huoneet olivat pieniä, mutta yhtälailla kodin tuntuisia. Dartoa kismitti. Hän oli tulossa vanhaksi, kun hempeili kodin perään. Hänellä ei ole ollut kotia sitten lyhyeksi jääneen lapsuutensa jälkeen. Pöytään läsähtävä kolpakko sai ajatukset turvallisemmille urille.
”Kauanko luulet Dumasin jaksavan ajaa meitä takaa?” hän tiedusteli vastapäätä istuutuneelta ystävältään.
”Jos kyse olisi jostain muusta asiasta, hän olisi todennäköisesti jo luovuttanut. Kiaran tuntien hän ei anna Dumasin luovuttaa. Luulen, että Dumasin miehet ovat kuitenkin pieni murhe. Kun Kiara kuuli epäonnistuneesta ateriasta, minkä hän on varmasti tehnyt, hän on laittanut omat ukkonsa meidän perään.” Alex sanoi irvistäen samalla kun heidän ateriansa tuotiin pöytään. Alex jatkoi ”Hänen on pakko vaientaa meidät, koska niin kauan kuin henki jommassakummassa pihisee, on vaara, että myymme tietomme Ghargolle. Siinä hän on pirun oikeassa.” Alex puuskahti kostonhimon saadessa hänet valtaansa.
”Olen ajatellut samaa. Voisimme ratsastaa heti huomenissa Ghorthegoon ja lunastaa säkin renmejä näillä tiedoilla. Kiaran kaunis joutsenkaula on kuin tehty pyövelin kirvestä varten.” Darto virkkoi julma kiilto silmissään.
”Pääsi on lahoa puuta, jos ajattelet tuota vakavissasi. Ghorthegossa on rivi verta janoavia miehiä odottamassa päästäkseen katkaisemaan kaulamme. Kiara ei aikaile. Xeonin porukka koluaa varmasti jo koko kaupunkia läpi ja he ovat liian iso pala.”
”Harmittavaa, että olet tuota mieltä. Sehän voisi olla mielenkiintoinen pikku seikkailu.” Darto virnuili.
”Hullu olet kuin juoppo pyykkärieukko.” Alex tuhahti napatessaan lautaseltaan vihanneksen Darton virnuillessa vastaukseksi. Darto vakavoitui ja siirtyi häntä askarruttavaan aiheeseen.
”Meiltä on rahat lopussa. Annoin rahani sisarelleni ja sinulla ei ole enää paljoa jäljellä. Emme voi maksaa Tribalille enää ja niskaamme hengittää Dumasin monikymmenisen vartijajoukon lisäksi lauma seudun vaarallisimpia miehiä. Olemme korviamme myöten tunkiossa ja jos Tribal ei suostu jäämään palkatta avuksemme, me hukumme sontaan. Thean luo emme voi mennä. En suostu vaarantamaan sisartani. Toinen asia, mihin en suostu, on piiloutua metsään kuin arkajalkainen jänis!”
”Tiedän sen ystäväiseni. Asiasta pitää puhua Tribalille, kunhan tulee tänne.”
Tavernan ovi kävi ja Xia asteli sisään. Huomattuaan kaverukset hän huikkasi tiskin takana seisovalle tukevalle isännälle haluavansa ruokaa ja liittyi miesten seuraan.
”Mitäs ne kujakollit täällä murjottaa. Käykö takaa-ajo hermoon? Liikaa jännitystä, kenties?” Xia virnuili, mutta huomasi, että miehiä ei leikinlasku tällä hetkellä kiinnostanut, joten hän vakavoitui.
”No, mikä hätänä?”
Alex huokasi ja kertoi Xialle heidän tilanteensa.
Xia mietti pitkältä tuntuvan tovin. Hän voisi jättää miehet selvittämään omat sotkunsa. Vaikka hän oli jo niissä mukana, hän pääsisi vielä luikertelemaan tilanteesta. Dumasilla oli kuitenkin hänen tuntomerkkinsä, joten hän ei voisi jatkaa omaa tehtäväänsä ennen kuin tilanne rauhoittuisi. Toisaalta hän ei periaatteessa kuulunut listittävien listalle. Asiaa hankaloitti se, että Xia piti miehistä paljon, heistä oli kerinnyt tulla lyhyessä ajassa luotettavia kumppaneita. Naisella oli vaikea valinta edessä, hän voisi joko jättää miehet tänne tai ottaa heidät mukaansa Theheraniin, jonne ulkopuoliset eivät olleet tervetulleita. Xia oli myös hyvin vihainen. Asiat eivät todellakaan sujuneet suunnitelmien mukaan. Nainen loi vihreiden silmiensä salaperäisen katseen vuoroin kumpaankin vastausta odottavaan mieheen. Päätös oli tehty.
”Varusteemme ovat valmiita huomisaamuun mennessä, varmistin asian sepältä ennen tänne tuloani. Haemme ne aamulla ja lähdemme Theheraniin saman tien. Ei huolta. Pääsemme sinne kyllä ja sieltä poiskin. Kotini on siellä. Mitä olette mieltä?”
Miehet punnitsivat jälleen kerran yllättävää tietoa naisesta. Darto katsoi Alexia ja nähdessään tämän nyökkäävän hän vastasi ”Selvä. Lähdemme aamulla. Mutta miten…”
”Luottakaa minuun. Tunnen tien ja he tuntevat minut, joten teillä ei ole vaaraa Theheranissa mikäli pysytte minun seurassani.” Xia keskeytti Darton.
Miehet tyytyivät nyökkäämään. Liioista uteluista ei koituisi muuta kuin harmia, kun tästä naisesta oli kyse. Keskustelun aihe vaihtui kepeämpiin uomiin heidän nauttiessa ateriansa loppuun ennen poistumista huoneisiinsa lepäämään edessä olevaa matkaa varten.

Auringon noustessa kolmikko tuli ulos tavernasta ja matkasi hevosiaan taluttaen kohti sepän pajaa. Kylä olisi ollut kuin autioitunut aavekaupunki usvan hälvetessä hiljalleen auringon tieltä ilman muutamista pajoista kuuluvaa kilkatusta. Varusteet olivat lupausten mukaisesti valmiina odottamassa ja Xia maksoi sepälle hieman ylimääräistä nopeasta ja laadukkaasta työstä. Uudesta athamestaan nainen oli todella ilahtunut ja ihaili taidokasta työtä vuolaasti. Oli kuitenkin lähdettävä matkaan, joten he pakkasivat tavaransa hevosten selkään ja nousivat ratsaille. Hiljaisella käynnillä he taittoivat matkaa heräilevän kylän lävitse. He olivat juuri saapuneet kylän rajalle iloisen rupattelun saattelemana, kun Xia vaikeni yllättäen kesken lauseen, pysäytti hevosensa ja jäi tuijottamaan kauempana kylän laitamilla kulkevaa miestä. Naisen seuralaiset käänsivät katseensa heille tuntemattomaan mieheen ja Darto oli jo avannut suunsa kysyäkseen, kuka mies oli, kun Xian huulien välistä purkautui silmien salamoidessa ”Argon”. Samassa nainen kannusti Zalemin laukkaan ja heilautti sapelinsa esille. Miehet seurasivat hänen perässään. Laukkaavien hevosten ääni kiinnitti tuntemattoman huomion ja hän käänsi päänsä äänen suuntaan. Nähdessään naisen loikkaavan laukkaavan hevosen selästä maahan sapeli pystyssä vain kahden metrin päähän miehestä, tämän huulilta purkautui täydellistä yllätystä uhkuen ”Sinä?!”
”Minäpä minä, saakelin paskiainen! Olisi kannattanut varmistaa, että olen kuollut ennen kuin jätit minut verta vuotavana maahan lojumaan. Olen tullut hakemaan maksun teoistasi raukkamainen rotta.” Xia sanoi hyytävästi.
Darto ja Alex olivat laskeutuneet hevostensa selästä ja mulkoilivat miestä epäilevistä kädet valmiina miekankahvoilla. Mies ei ollut yksin. Kulman takaa ilmestyi kolme muuta miestä. Xia tunnisti yhden heistä.
”Sinulla on näemmä mätäpaise-ystäväsi mukana. Hyvä. Saanpahan tämän päätökseen kerralla. Ai niin, et tule enää näkemään serkkuasi Gordoa. Hänellä oli tapaaminen Devishan kanssa.” Xia sanoi nyökäten maata kohti julman hymyn säestäessä hänen sanojaan.

Kuullessaan sukulaisensa kohtalosta mies lakkasi äimistelemästä naista, jonka luuli olevan jo henkien maassa ja hyökkäsi tätä kohti raivoisasti. Alex ja Darto karkasivat kolmen muun miehen kimppuun. Aseet kalahtivat yhteen voimalla. Metallin synnyttämiin ääniin sekoittui karjaisuja miekkojen viuhuessa ilman halki janoten halkeavaa lihaa terällensä. Darto haavoitti vastustajaansa vakavasti sääreen ja riensi auttamaan Alexia, joka kamppaili epätoivoisesti kahden vastustajan kanssa. Kiivain taistelu käytiin Xian ja Argonin välillä. Nainen oli taitava, mutta niin oli mieskin. Heissä molemmissa paloi intohimoinen koston liekki, jonka pystyi sammuttamaan vain verellä. Intohimo, joka joskus kauan sitten oli ajanut heitä tulisesti toistensa kuumiin syleilyihin, ajoi heitä nyt tuottamaan kuolemaa.

Alex ja Darto olivat kukistaneet vastustajansa, mutta liian myöhään. Xia piteli toisella kädellä veristä kylkeään puolustaen itseään miekkansa avulla toisella kädellä. Kumppanukset syöksyivät auttamaan ystäväänsä, kun kadulle ilmaantui viiden miehen ratsujoukko. Dumasin miehet olivat täällä! Miehille tuli hoppu. Darto pidätteli Argonia, kun Alex nappasi Xiaa vyötäisistä ja heilautti tämän hevosen selkään loikaten samassa naisen taakse. Darto sai aseen irtoamaan vastustajansa kädestä, sieppasi Zalemin ohjakset, hyppäsi oman hevosensa selkään ja laukkasi Alexin perään, minkä hevosen kaviosta lähti.