en vaan jaksa enää elää tässä paskassa maailmassa...tuntuu ku koko ajan menis huonommin ja huonommin vaikka mitä tahansa oon tehny et paremmaksi tulis mutta ei niin ei:( käyn juttelemassa, syön lääkkeitä, tapaan kavereita, käyn puntilla, juon jne...mut mikään ei auta, kaksi kertaa oon ollu sairaalassa mut kaikki on vaan tullut vähän ajan päästä takaisin ja vielä kaiken lisäksi syömishäiriö palaa pahenevana kuin sillon pari vuotta sitten...itken joka ilta itseni uneen ja toivon etten enää koskaan heräis ja olen jo päättänyt et ku miulla on tarpeeksi lääkkeitä varastossa niin vedän ne kaikki kerralla ja sitten se tuska loppuu, tämän ansiosta jaksan vähän eteenpäin..itse oon jo antanut kavereille parhaimpia tavaroitani ja vaatteitani koska kun kuolen niin en tarvitse niitä enää ja ei ne enää minua kaipaa koska ne lähtevät opiskelemaan pois ja unohtavat minut totaallisesti, eivät ne ikinä muuta puhuvatkaan ku itsestään ja ottivat lahjani ilomielin vastaan...lääkkeitä minulla on tenoxia, imovanea,seromexia,seroguelia ja opamoxia...
en vaan tienyt et mitä teen tän asian kanssa mut aattelin vaan kirjoittaa sen tänne, tää sitten ei oo mitään säälinhakemista enkä halua mitään haukkumisviestejä...olen vaan niin väsynyt ja yksin...
en vaan tienyt et mitä teen tän asian kanssa mut aattelin vaan kirjoittaa sen tänne, tää sitten ei oo mitään säälinhakemista enkä halua mitään haukkumisviestejä...olen vaan niin väsynyt ja yksin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yritä kertoa kuolemanhalu jollekin oikeasti, esim. terveydenhoitajalle tai läheiselle. Tai soita kriisipuhelimeen, joka on juuri kriisejä varten olemassa. Kyllä meitä autetaan ja ratkaisuja löytyy, jos vain ensin pyytää apua jostakin. Ja vaikka sitä ei millään epätoivossa voisi uskoa, asiat vain jossain vaiheessa alkavat mennä hyvään suuntaan. Tarvitset psykoterapiaa. Yksin saattaa aivot lukkiutua niin, että elämässä ei ole kuin pelkkää epätoivoa. Haluan itsekin välillä kuolla, kun tuntuu niin kamalalta. Muut ne vaan porskuttavat. Kuitenkin nyt tiedän kun nuo ajatukset alkavat jyllätä, että on ensimmäisenä kerrottava jollekin. Ja odottaa. Ei saa olla impulsiivinen.
Mulla on vähän samanlaisia ajatuksia,aion vetää hormooni kuurin ja jos vielä tuntuu siltä ettei mikään kiinnosta niin aion lähteä ryminällä.Mäkin oon alkanut pikkuhiljaa antaa tavaroitani niille kenelle haluan että ne jää.