Luomua

balanssiin kirjoitti:

Parhaimpia lääkkeitä masennuksen hoitoon ovat säännöllinen elämä, tarpeeksi unta, monipuolinen ruoka, luonnossa oleskelu ja hikiliikunta. Sairastuin ensimmäisen kerran v. 2000, jolloin ruoka ei maistunut ja itseinhossani yritin syödäkin mahd. vähän, olin itkuinen ja ahdistunut. Käytin tuohon aikaan reiluja määriä alkoholia viikonloppuisin sekä kannabista välillä. Masennuin ja sain paniikkikohtauksia vieraalla paikkakunnalla, jonne lähdin opiskelemaan. En kertonut asiasta aluksi läheisille, koska arastelin heidän reaktiotaan. Aloitin sitten Seroxat-lääkkeen ja pääsin vähän kouluelämään taas kiinni. Joitakin vuosia meni paremmin. Masennuin uudestaan. Oireita ei ollut samalla tavalla kun aikaisemmin, koska söin lääkkeitä. Pääsin terapiaan, jossa aloin huomata kuinka olen ollut mm. loukkaantunut ja vihainen useista asioista, joita en aikasemmin ollenkaan hoksannut. Terapiassa halusin lopettaa lääkkeet ja tilanne paheni aivan sietämättömäksi masennuksen kanssa. Halusin vaan kuolla, mutta puhuin siitäkin terapiassa, jonne olin päättänyt mennä vaikka itkeskelin matkallakin. Lääkkeiden lopettaminen oli hankalaa. Luotin kuitenkin luonnonmukaiseen hoitoon; keskusteluun ja itsestä huolehtimiseen. Opettelin hoitamaan ja pitämään huolta itsestäni, enkä enää lähtenyt kavereiden mukaan joka ryyppyreissulle. En masentunut enää muiden sanomisista niin paljon. Olen lopettanut kaikenlaisten lääkkeiden, alkoholin ja kannabiksen käytön. Elämä on railakkaampaa, tietysti helpompaa niitä käyttäessä, mutta masennuskin tulee rajumpana lopetettua. Nyt saan voimaa mm. astangajoogasta, urheilusta ja siitä, että olen terapian avulla vähän oppinut pitämään puoliani ja tutustunut itseeni. Kun illuusiot ovat romahtaneet ja oma itse roolien karistettua uskaltautuu tarkkailemaan tätä elämänmenoa yhdessä muiden kanssa, on hiukan helpompi elellä. Eihän normaalielämä mitään helppoa ole. Olen yhä melankolinen ja jännittäjä. Saatan itkeskellä ja naureskella paljon. Molemmat kuuluvat elämään. Kaikille ei sovi samanlainen elämäntyyli. Tavoitteena on mielen tasapaino. Ei tarvi olla niin älyttömän hauskaa, mutta ei ahdistusta tarvi sietää varsinkaan yksin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä