Nainen, toteutuivatko runot?

Joku on kohdannut toisen ihmisen kiireettömästi. Onhan se nykyaikana vaikeaa ymmärtää ja hieman erikoistakin.

Minulla oli tunne kanssasi että voin luottaa sinuun. Nyt ja huomenna. Olet ihana"tomsi" merimaailmasta.

Olen luottanut sinuun hyvin paljon. En tiedä miksi vaikka puuun epäluottamuksesta

Löytäisikö sanani sinulle läpi kosmoksen?
Kun löydät ne, tietäisit että ne ovat sinulle ja meillä on yhteys.
Missäpä muualla voisit olla juuri silloin, kuin siellä missä ne tavoittaisit.
Tulevaisuuden suunnitelmiakin suunniteltiin ja niistä puhuttiin.
Olimmeko sokeita toisillemme, mitä me ajattelimme sisimmässämme?
Emme sanoneet kaikkea sitä jota me ajattelimme.
Olimme kai kumpikin liian ujoja siihen.
Se tunne kuitenkin oli ja se ajatus oli myös mielessä.
Vihjailimmeko toisillemme piiloviestein?
Entä jos maalaisin tauluun kasvosi, siihen tauluun jonka aloitit?
Ajattelen sinua, ja toivon sinulle kaikkea hyvää.

Voisitko sanoa mitä tarkoitat tuolla,
muistanko mitä sanoin?
Sanoin aika paljonkin,
niin en tiedä mistä niistä tarkalleen nyt on kyse.

Miten mikään runo olis jo toteutunut,
et oo täällä vierellä?

Keskustelumme olivat pitkiä ja syviä ja aikaa ei tuntunut olevan riittävästi sanoa kaikkea mitä tahdoimme sanoa ja mitä sanottavaa olisi vielä ollut.
Tarvitsimme jopa puheenvuorot keskustellessamme.
Oli mukava juttu elämässäni, että sain tavata sinut.
Tämä on vain sinulle ja yksin sinulle.

Vaikka kuitenkin vierestä viedään taas

Ei sitten, ehkä joskus toikin selviää

Ihan hirveetä shaibaa

Kauniita sanoja jollekin ♥️

Näkivätkö muut jotain, jota me emme nähneet, vaikka sitäkin asiaa hieman käsittelimme?
Me viihdyimme samassa huoneessa keskenämme, tulin usein katsomaan sinua.
Illalla olimme keskenämme yöhön asti, aika riensi nopeasti seurassasi.
Avasimme toisillemme mielenmaisemaamme ja ymmärsimme toisiamme.
Siinä sinä istuit tuolissasi ja maalasit minulle itsesi, mutta jätit viimeistelyn minun käsiini.
Se kokemus oli yhtä taidetta ja niin syvällistä.
Sinä maalasit ja minä piirsin.
Ajattelin sitä hetkeä jossa me kumpikin rauhoituimme, meillä oli keskenämme rauha ympärillämme.
Maalasitko minulle jotain tavoitettavaa?
Se oli kuin maaginen hetki joka ohjasti kumpaakin.
Oliko sillä tarkoitus ja muuttiko se kohtaaminen jotain elämässämme?
Kummallakin meistä olisi jotain tavoiteltavaa, jonka voisimme yhdessä tavoittaa.
Jos me tahdomme, me voimme toteuttaa sen kaiken.
Olisiko sinä hetkenä juuri edessäsi ollut se henkilö, jota olet elämääsi etsinyt, kun sen sanoit?
Minä ymmärsin sinua, kuulin ne sanat ja miettisin niiden tarkoitusta sinä hetkenä.
Keitit minulle kahvia, olit paljon seurassani ja luotit minuun.
Hieman riitelimmekin asioista ja väittelimme, mutta me pystyimme sen tekemään sopuisasti vaikka tunteet nousivatkin pintaan.
Meillä oli kummallakin omat näkemyksemme asioista, jotka eivät täysin kohdanneet kaikessa, mutta oliko niillä asioilla edes merkitystä siinä tilanteessa?
Luin kirjan siihen asti kuin sinäkin, kuin kumpikin elämässään olisi saapunut siihen samaan kohtaan.
Siinä kohdassa elämääni tapahtui todellista taidetta kaikessa kauneudessaan, jonka nyt ymmärrän.
Vaikka emme itse pitäisikään itseämme taiteellisina, niin se kaikki tapahtumien yhtälö teki siitä hetkestä todellista taidetta oikeassa elämässä.
Se oli kuin korkeimman taidonnäyttötyö todellisesta taiteesta, jossa kaikki asiat kokoontuvat täydellisesti paikoilleen tietyssä pisteessä elämää.
Minä piirsin sen kaaoksen järjestykseen, palasia paikoilleen ja sovitin ne kaikki yhteen kuvaan.

Kerroin liikaakin itsestäni ja olin avoin. Toisaalta voisin kuvitella kertovani ne viimeisetkin häpeäpisteeni hänelle. Kannustin häntä ja hänkin auttoi minua sen ajan, kun menimme samaa matkaa.

En tiedä, mistä siinä kaikessa oli kyse. En muista kaikkea, mitä olen sanonut.

Tykkään tästä aloituksesta. Rauhallinen tempo sopii mulle, ehtii miettiä sanojen välillä ja tuntea.

Sitäpaitsi pahin valittajamääkijäporukka pysyy poissa näistä, jatkavat inflaatiosydänketjuissaan toisilleen vittuilua.

No ilmiselvästi kyse on aidosta sydämmen rakkaudesta

Et vaivaudu taaskaan vastaamaan mihinkään.

Kun kerroit haaveistasi tai juttelimme niistä, elin sen hetken kuin kanssasi siellä kahvilassa, jossa me ajatuksissamme jo olimme.
Meillä oli rentoa jutella siinä kaikesta ja hengailla siinä kanssasi unelmiesi kahvilassa.
Sinulla oli ideoita, mutta tarvitsisit apua niiden toteuttamiseen.
Olisi hienoa kokoontua siinä kahvilassa taiteilijoiden olohuoneeseen, jossa he ovat kokoontuneet yhteen ja hengaavat ja taiteilevat kaikessa rauhassa tuoden omaa maailmaansa esiin.
Silloin jo sanoin, että voin viedä sinut määränpäähäsi.
Se olisi mukava yhteinen matka ystävän kanssa toinen toisiaan tukien ja auttaen.
Saisin tutustua tuohon taiteelliseen sieluun, joka kaipaa seikkailua elämäänsä ja aiheita maalauksilleen ja taiteelleen.
Hän saisi sovittaa taiteensa elämäänsä ja kaikkeen suunnitelmiinsa.
Onkohan hänelle koskaan ennen tapahtunut näin elämässään, että se oikea on siinä edessä ja hän on se jota on kaivannut elämäänsä?
Se olisi todellinen ystävä.
Voisin puhua vain omista ajatuksistani ja tunteistani, mutta olisiko se tunne molemmin puolista ja ajatukset yhteisiä?
Olisiko se todella sitä elämää, jota hän on halunnut ja nyt hänellä olisi siihen tilaisuus se toteuttaa?
Auttaisin häntä ja hän auttaisi minua.

Olen jo ajatellut elämää, mitä se olisi hänen kanssaan.
Kivaa se olisi, sillä me emme rajoittaisi toisiamme vaan olisimme toistemme apuna silloin kun toista tarvitsemme ja meillä olisi paljon yhteistä tekemistä suunnitelmia ja niiden toteuttamista yhdessä.
Rajoittaisiko mikään asia meitä tai pääsisi väliin meidät toisistamme eroon pitämään?
Mitä me todella haluamme ja mitä me todella etsimme elämässämme?

Jos sinä ikävöisit minua, niin voisit olla täällä näitä lukemassa.
Mutta tiedän kyllä mistä voin sinut löytää tai sinuun törmätä ja tulla moikkaamaan.
Olen kyllä tulossakin näillä näkymin.
Olisiko hän siellä silloin minua varten?
Jos hän lukisi, niin totta kai hän sinne tulisi.
Voitaisiin käydä kahvilla ja jutella kaikessa rauhassa kaikesta.
Ehkä hän saa uusia ideoita sen myötä, joista tahtoisi myös sanoa.
Meillä olisi paljon keskusteltavaa eikä meille tulisi hiljaisia hetkiä liikaa.
Sinun kanssasi oli jotenkin helppoa ja rentoa vain olla.
Olet hyvää seuraa minulle ja tykkään paljon ajatuksistasi.
Näytit minulle kovuutesi ja myös herkkyytesi.

Voisin antaa tai tarjota sinulle sen mitä sinulla ei ole ollut.
Siinä olisi hyvä elämä.

Voisitko kertoa mitä tarkoitit tolla kohdalla? ⬇️

"Muistatko sen mitä itse sanoit ja tiedätkö miksi sanoit sen?"

Me taisimme jotenkin kyllä kohdata tänä vuonna mies. Se ei ollut vain sekoilua...
Mutta te ei tullut onnellista loppua yhdessä
Vaan pitikin kulkea eri rerillern. että kummallakin tuli tilaa ja tarve kasvaa ihmisenä ❤️
Ja meistä tuli myös parempia ihmisiä .

Jos nosto ei ollut sun, kannattaa jättää lukeminen tähän.

Aion kirjoittaa sinulle kuin tämä teksti olis mulle. Tunteet tulivat silloin voimakkaasti ja annoin itsestäni sinulle enemmän kuin olisin halunnut otit varkain ja yritin saada sen takaisin, yritän vieläkin mutta pelkään. Olen kokenut sanoin kuvaamatonta pelkoa tämän aikana kun olen sinuun tutustunut. Mutta silti, yllättävä selittämätön jopa mahdoton tunne on peruskokemus sinusta, mutta tämä kamala kuona mikä vyöryy päivittäin on surullisesti päällimmäisenä mielessä. Auta minua, sinä olet ainoa joka siihen pystyy.

Itkin kun luin tekstisi, kun vain olisin sen saanut lukea silloin kun sen kirjoitit. Sen jälkeen kun sairastuit (tietääkseni, julmaa jos tämäkin oli trollien tekoja) Olen tuntenut valtavasti surua ja syyllisyyttä siitä että lähdin silloin. Luulin silloin että rienasit ja leikit mulla. Turhauduin siihen leikkiin mutta kunpa voisin muuttaa sen mitä sinulle tapahtui.

Toivoisin että joskus tässä elämässä saisin selittää mitä mulle tapahtui koska uskon että se muuttaisi sun suhtautumista mun käytökseen.

Muistan mitä sanoin ja mietin sitä edelleen. Tarkoitin sitä ja luulin tuntevani itseni paremmin. En ole lainkaan niin vapaa olemaan sitä mitä haluaisin olla, sinä näytit sen mulle. Kyllä tarkoitin sitä mitä sanoin ja niin vahvasti myös tunsin. Sitä halusin ja osasin sen kuvitella jo.

Minä olisin halunnut tietää että olisiko tuo yhteinen rauha ja kohtaaminen olla mahdollista ihan oikeasti. Vai olisiko kupla puhjennut? Mikä sille olisi voinut olla hyvä aika? Nykyään en enää usko tähän, tai nyt en usko. Nyt uskon että kaikki on keksittyä ja kiusaa. Luulenko niin aina vain silloin kun itse rohkaistut? Sitäkö tämä kehä on? Ja kun vetäydyt on taas me minulle todellinen asia. Niin onko kyseessä vain sellainen trendikäs traumabond? Oli mitä oli niin mulla oli silloin xxxxxx kun oli kivaa. Välillä oli ihan hirveetä.

Sun sanat tavoittivat mut hetkessä missä luulen että meidän juttu on tuhrittu sumeaksi ja ulkopuolisella vihalla pommitettu. Siltä se tuntuu mutta sun totuutta en tiedä.

Mulle jäi susta side johonkin jota haluaisin jatkaa sillä tavalla kuin se voi molemmille olla mahdollista. Ehkä xx ehkä xx mutta ehdottomasti ei mitään, ainakaan musta. Mutta jos sä tarvit niin ettei olla lainkaan tekemisissä niin sitten on niin ja kunnioitan sitä. Mutta palstalla mä en enää käy kun joskus.

Mutta se yksi asia sun tulee kuitenkin hoitaa.

Mä mietin että kun sä tulit takaisin, niin halusitko jotenkin vain kostaa? Sanoit kai niin jossain kohtaa? Ajattelin että okei, jos sä tarvit tän että oot jutun kans okei niin ok sitten - kyllä mä tämän kestän. Mutta nyt en enää tiedä millä asialla olet jos itse nostit nämä kirjoitukset?

Jos nyt kuitenkin on niin että tämä oli trollin nosto niin sitten on, Siinäpä ne, kaikkea hyvää toivon sulle jos en sit kuulekkaan susta, mikä luultavasti onkin todennäköisin tilanne.